Maajoukkueet

Kommentti: Kolme viisikkopelipointtia Tšekki-Suomi-välierään

08.12.
2018
Maajoukkueet

Jani Hakkarainen tarjoilee kolme tärkeää pointtia Tshekki-välierää ajatellen. Kuva: Ville Vuorinen / Salibandyliitto

Tänään lauantaina salibandyn miesten MM-kisojen välierässä Tšekki-Suomi kohtaavat kaksi pelitavaltaan hyvin samanlaista joukkuetta. Sekä Petri Kettusen luotsaama Tšekki että Petteri Nykyn Suomi pelaavat modernia vastahyökkäyspeliä.

Siinä peliä lähestytään puolustamisen kautta. Alueellinen miesvartiointi omalla alueella on äärimmäisen tarkkaa. Maalit pyritään pääsääntöisesti iskemään vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista.

Modernia vastahyökkäyspeliä tästä tekee puolustaminen pallolla. Kun ei päästä kääntämään peliä nopeasti, yritetään pelata pitkiä hyökkäyksiä ja sikäli pitämään vastustaja irti pallosta. Perinteisessä vastahyökkäyspelissä pallolla puolustamista ei oikein ymmärretty.

Kahden modernin vastahyökkäyspelijoukkueen kohdatessa salibandyssa pelistä tulee yleensä melkoista kyttäilyä. Kummallakin on ikään kuin omat hyökkäys- ja puolustusvuoronsa käsipallon tapaan. Vastustajan pallollista virhettä kytätään ja siitä isketään nopealla vastahyökkäyksellä tai erikoistilanteesta (vapaalyönnit ja ylivoimat).

Tällaisen pelin kuvan odottamista lauantaina välierässä tukee vielä se fakta, että panos ottelussa Prahan O2 Arenan huutomyrskyssä on korkea, ja hallitsevalla maailmanmestarilla Suomella ei ole ottelussa kuin hävittävää. Paineet ovat Suomella.

Kyttäily nostaa tyypillisesti kolme tekijää ratkaisevaan asemaan salibandyn viisikkopelissä.

1. Kumpi antaa omassa hyökkäyspelissään enemmän parhaita paikkoja vastustajalle kääntää peli nopeasti? Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyökkäyspelin puolustusvalmiuden pitää olla korkeaa luokkaa. Viisikossa tulee ensinnäkin olla hyvä määrällinen ja laadullinen tasapaino. Määrällinen tasapaino on sitä, että omat pelaajat ovat suhteellisen lähellä palloa ja että ylivoimahyökkäystä ei pääse syntymään pallon menetyksestä. Laadullisella tasapainolla tarkoitan sitä, että pallon vaihtaessa omistajaa omalla joukkueella on paremmat pelaajat pallon alla kuin vastustajalla hyökkäyksen eturintamassa. Toiseksi pallollisella on pallovastuu, eli pelivälineen kanssa on hyvä olla huolellinen varsinkin omassa päässä ja keskialueella.

2. Kumpi kykenee käyttämään vapaalyönnit ja ylivoimat paremmin hyväkseen? Yleensä salibandyn arvo-otteluissa jäähyjä vihelletään vähän joten vapaalyönnit korostuvat. Niissä kyse on sovituista ja harjoitelluista kuvioista. Vapaalyönnit kumpikin joukkue puolustaa miesvartioinnilla pois lukien lähivapaalyönnit.

3. Kumpi pystyy tuottamaan enemmän laadukkaita maalintekopaikkoja pitkästä hyökkäyksestä? Yleensä ne syntyvät tällaisessa ottelussa vastustajan puolustusvirheestä. Suomella pitäisi olla tällä osa-alueella pieni etulyöntiasema, koska Nico Salon johtama ”Classic-kenttä” kykenee varmasti luomaan hyviä paikkoja myös järjestäytynyttä tšekkien puolustustakin vastaan. Suomella on myös paremmat pelaajat kuin Tšekillä.

Lopuksi voi todeta, että maalivahtipeli on luonnollisesti hyvin tärkeässä asemassa arvo-ottelussa.

Jani Hakkarainen
Jani Hakkarainen
Analyytikko, asiantuntija ja filosofi.
Twitter: @hakkarainenjani