Miesten pääsarjojen pudotuspelien käynnistyttyä on puhetta riittänyt maalivahdin alueella tapahtuneista törmäystilanteista.
Classic-Indians pelin törmäystilanteesta vierasjoukkue teki videotutkintapyynnön, joka lopulta päätyi kurinpitäjän ratkaistavaksi. Aikaisempiin rangaistukäytänteisiin ja pelisääntöihin nojautuen kurinpitäjä katsoi pelaajan ”syyllistyneen päähän/ylävartaloon kohdistuneeseen taklaukseen, mistä on rangaistuskäytännössä seurannut PR 3 (PS 617 3 kohta; raaka rikkomus) rangaistus.” Päätös jäi voimaan, sillä rangaistu joukkue ei ilmaissut tyytymättömyyttä kurinpitäjän päätöstä kohtaan ja vienyt tilannetta valituslautakunnan käsiteltäväksi.
Pudotuspelien jatkuessa kurinpitäjä sai uutta pohdittavaa ottelusta Nokia KrP – TPS, kun kotijoukkue teki videotutkintapyynnön maalivahtiin kohdistuneesta törmäystilanteesta. Tilannetta arvioidessa kurinpitäjä totesi TPS-pelaajan ”syyllistyneen rikkeeseen ja pelanneen tilanteessa vaarallisella tavalla”, mutta ei kuitenkaan siten, jonka johdosta ”pelaajalle olisi tullut tuomita PR3”. Myös tässä tilanteessa kurinpitäjän viitekehys pelaajan toimien moitittavuutta pohdittaessa näyttäisi olleen pelisäännöt.
Jos tarkastelee kurinpitäjän päätösten lopputulemia edellä mainittujen tilanteiden välillä, niin yleisen elämänkokemuksen ja pelisääntöjen rangaistusskaalauksen näkökulmasta katsoen on mahdollista todeta kurinpitäjän toimineen johdonmukaisella tavalla.
Kotijoukkue Nokia KrP ei tyytynyt kurinpitäjän ratkaisuun, vaan vei tilanteen valituslautakunnan käsiteltäväksi. Asiaa harkittuaan valituslautakunta tuli kurinpitäjän kanssa eriävään lopputulokseen pelaajan toimien moitittavuuden osalta ja määräsi pelaajalle kahden (2) ottelun pelikiellon. Valituslautakunnan päätöksen perustelut ovat moneltakin osin ansiokkaat ja niihin sisältyi vakava viesti kaikille lajin piirissä toimiville: Maalivahtiin kohdistuvat kontaktit ovat lähtökohtaisesti vaarallisimpia ja pelisääntöihin on erikseen kirjattu, ”että kenttäpelaaja ei saa missään olosuhteissa olla ns. pienellä alueella.” Rangaistuksen määrittämisen osalta valituslautakunta nojautui kilpailusääntöön (KilpS 62§ 3, jossa asiayhteytenä on mm. väkivaltainen käyttäytyminen).
Erotuomareiden tehtävänä on pelisääntöjä soveltamalla mahdollistaa ottelulle urheilullinen lopputulos pelaajille turvallisella tavalla. Valituslautakunnan päätöksiä ohjaava kilpailusääntö ei pelisääntöjen tapaan erittele esimerkiksi vastustajaa päin heittäytymisen (5min), fyysisesti vaarallisen pelaamisen (PR1) ja väkivaltaisen käyttäytymisen (PR3) välisiä eroja. Näin ollen lienee perusteltua olettaa, että valituslautakunnan juureva päätös aiheuttaa erotuomareille harmaita hiuksia pelisääntöjen soveltamisen osalta.
Jotta käynnissä olevissa pudotuspeleissä erotuomareiden olisi mahdollista toimia yhdenmukaisella ja ennalta arvattavalla tavalla, olisi SSBL:n kilpailupäällikön, erotuomaripäällikön ja huippu-urheilujohtajan ensi tilassa tiedotettava millaisissa ns. ”pienen alueen” maalivahdin törmäystilanteissa on mahdollista tuomita 5 min tai PR1-rangaistus.
Ennen kuin sarjajärjestäjä julkaisee uudet tulkintaohjeet pelisääntöjen 5min ( PS 607/4) ja PR1 (PS 613/5) osalta, on valituslautakunnan asettama uusi rangaistusnormaali kuin kumiseva vaski tai helisevä symbaali eli tyhjää puhetta.
Tekstin kirjoittaja Janne Häikiö on kokenut salibandytuomari ja aihealueen asiantuntija.