Liigat

ErViin vaihtanut Aho kärkkyy liigan puolustajaeliittiin: ”Enää ei riitä, että olen Salibandyliiga-pelaaja”

19.09.
2019
Liigat

Tuomas Ahon joukkue ja rooli vaihtui. Odotukset ovat korkealla niin EräViikingeillä, kuin miehellä itsellään. Kuva: Esa Takalo

Koovee ei voittanut viime kaudella ainuttakaan ottelua varsinaisella peliajalla. Perinteikkään tamperelaisseuran kohtaloksi jäi suora putoaminen vaivaisella neljällä pisteellä.

Tuomas Aholle kasvattajaseuran tippuminen Salibandyliigasta oli uran kovin paikka. Hän sanoo kokeneensa putoamisesta suurta syyllisyyden tunnetta.

– Jos olet johtavassa roolissa, niin silloin pitäisi onnistua. Niin ei viime vuonna käynyt. Koin itse epäonnistuneeni ja kannoin siitä ehkä isompaakin taakkaa mitä pitäisi, Aho sanoo Pääkallo.fi:n haastattelussa.

Viime kauden Koovee pyrki pelaamaan aktiivisesti ja määrittämään pelin rytmiä pallon kanssa, vaikka materiaali oli liigan heikoimpia. Jälkikäteen on helppo todeta, että Ilja ja Iivo Pantzarin valmentaman joukkueen olisi pitänyt olla inhorealistisempi. Aho allekirjoittaa tämän, mutta näkee myös asian toisen puolen.

– Jos lähdet joka kauteen vain selviytymään ja pelaamaan inhorealistisesti, niin millä sieltä kellarista sitten päästään pois? Jos miettii pidempää perspektiiviä, niin se meidän pyrkimys pelata, siten kuten pelattiin, oli kunnianhimoinen, mutta se oli liian kunnianhimoinen. Kyllähän tuossa nähtiin, ettei meidän osaaminen riittänyt siihen. Jos olisi haluttu säilyä niin olisi pitänyt pelata inhorealistisemmin.

Tulevalla kaudella Ahon ei tarvitse murehtia putoamistaistosta. Tamperelaisen uusi osoite löytyi Helsingistä ja EräViikingeistä. Monipuolinen peluri sanoo yllättyneensä hyvien vaihtoehtojen runsaudesta vaikean viime kauden jälkeen. Valinta oli lopulta helppo. ErVi tarjosi parhaan kokonaispaketin.

– Kriteerinä oli, että jos lähden vaihtamaan paikkakuntaa, niin haluan selkeään playoff-jengiin. Semmoiseen, jossa olisi mahdollisuus isoonkin rooliin. Myös taloudellinen korvaus piti olla sellainen, että on järkevää lähteä. Oli hyviä vaihtoehtoja, mutta aika nopeasti tämä erottui niistä parhaana. Tuntui, että oma tarve ja seuran tarve pelaajalle sopi hyvin yhteen.

Helsinkiin Aho kertoo kotiutuneensa mukavasti, vaikka sanoo olleensa välillä hukassa paikkojen kanssa. Reitit Mosahallille ja ruokakauppaan ovat tulleet tutuksi, mutta muuten Google Maps on kovassa käytössä.

Aho asuu Malmilla ErVin tšekkivahvistus Ondrej Vitovecin kanssa. Päivät koostuvat treenaamisesta ja opiskelusta. Aho opiskelee kauppatieteitä Tampereen yliopistossa, mutta suorittaa suurimman osan opiskeluista etänä kotoa käsin. Lauantaisin puolustaja vetää salibandykerhoa pikkujunnuille.

Ison läpimurron kynnyksellä

Pelipaikka liigassa vakiintui jo kaudella 2013-14 ja seuraavalla kaudella Aho nousi Kooveen alakerran johtohahmoihin. Sitten tie vei kahdeksi kaudeksi Sveitsiin, josta hän palasi tuttuun kasvattajaseuraan.

Nyt Aho on suuremman läpimurron kynnyksellä. Kuuleman mukaan Mosahallilla yllätyttiin, kuinka laadukas pelaaja viime kauden heittopussista haaviin tarttui. Tietyllä tapaa Aho on liitänyt pidempään pinnan alla ulospäin harmaassa Kooveessa.

EräViikingit taas eivät ole pysyneet suuremman yleisön huomion ulkopuolella. Seura tuli muutama vuosi sitten ryminällä Salibandyliigaan lajiväkeä kuohuttaneen fuusion myötä. Debyyttikausi toi hopeaa kivikovalla tähtisikermällä, mutta sittemmin trendi on ollut laskeva. Joukkue on heikentynyt ja sijoitukset ovat pudonneet kausi kaudelta.

25-vuotiaan Ahon urakehityksen näkökulmasta helsinkiläisseura oli mainio valinta. Kooveen kasvatin vahvuudet ovat pallollisessa pelissä ja ErVin alakerta suorastaan kiljui pallovarmaa puolustajaa Marko Juseliuksen lähdettyä Ruotsiin. Aho on löytänyt heti paikkansa joukkueen ykköskentästä. Mahdollisuus lyödä itsensä läpi liigan eliittipuolustajien joukkoon on sitä kautta otollinen. Se on myös Ahon itsensä tavoite.

– Haluan nousta semmoisesta ok-liigapelaajasta vastuunkantajaksi jengissä, joka myös pärjää. Täällä siihen on ainakin kaikki edellytykset olemassa. Se vaikutti myös osaltaan joukkueen valintaan. Nyt on aika paljon itsestä kiinni.

Ykköskentän alla Aholta odotetaan laadukasta pallollista peliä kentän molemmissa päissä. Vaikka ErVi ei lukeudu pelaajamateriaalin puolesta liigan suurimpiin mitalisuosikkeihin, ei joukkueen kivikova ykköskenttä juurikaan muille kalpene. Mahdollisuus pelata kaiken voittaneiden huippupelaajien kanssa oli yksi Ahon seuravalintaa puoltanut tekijä.

– Hauskaa on ollut pelata. Myös oppikokemuksena tämä on hieno mahdollisuus. Tuossa on kuitenkin äijiä, jotka ovat pelanneet maajoukkueessa, kun itse olen ollut ala-asteen diskossa syömässä mokkapaloja ja juoksemassa tyttöjä karkuun. Ei se ihan sattumaa ole, että ne äijät ovat edelleen maajoukkueessa. Jos haluaa joskus itsekin maajoukkueeseen, niin se voi olla ihan silmiä avaavaa nähdä maajoukkuestandardi arjessa.

Ja maajoukkueeseen Aho haluaa. Sen hän sanoo suoraan.

– Uskon omaavani sellaiset edellytykset, että jos kaikki menee hyvin ja jaksan painaa hommia, niin sinne maajoukkueeseen voi päästä. Se on asia, mitä haluan selkeästi tavoitella. Tähän hommaan satsaa niin paljon ja sarjaa on saanut jo kauan pelata, niin osallistumisesta en enää saa niin suuria kiksejä. Enää ei riitä, että olen Salibandyliiga-pelaaja. Kun toisinaan täytyy raahata itsensä omatoimi-puntille tai lenkkipolulle, niin jos ei ole tarpeeksi kunnianhimoisia päämääriä, ei tekemisestä saa samalla tavalla irti.

Maajoukkue siintää luonnollisesti monen nuoren pelaajan silmissä. Aholla on tavoitteen saavuttamiseen hyvät eväät. Hän on erinomainen pelinrytmittäjä ja pystyy avaamaan peliä joko karvauslinjoja puhkovilla syötöillä tai vastustajan pakkaa repivillä pallollisilla nousuilla. Pää pysyy ylhäällä ja sentteristä puolustajaksi palannut pelaaja kykenee operoimaan kovankin paineen alla. Maajoukkueeseen on silti pitkä matka. Tulevan kauden ensisijainen tavoite on nostaa pelaamisen perustasoa.

– Ykköskentän pelaajan täytyy tehdä ykköskentän tulosta ja sen lisäksi haluaisin nostaa oman pelaamisen standarditasoa ylöspäin. Jos ottaa esimerkiksi vaikka Tatu Väänäsen, niin siinä on mielestäni aika selkeä standardi, mitä tarkoittaa, kun Tatu Väänänen pelaa. En muista ikinä nähneeni, että Väänänen pelaisi erityisen huonosti, vaan peli on aina huipputasoista. Semmoiseen olisi hienoa joskus päästä. Kun joku kysyy, minkälainen pelaaja meikäläinen on, niin se mielleyhtymä olisi sellainen, että se on aina vähintään tietyn tasoinen.

Aktiivinen ja aloitteellinen ErVi

EräViikinkien edustusjoukkueessa vaihtuvuus oli vähäistä. Ainakin pelaajiston osalta. Merkittävin muutos nähtiin penkin takana, kun Bengt Lodenius korvasi liigahistorian menestyneimmän valmentajan Mika Ahosen.

Lodenius vietti viime kaudet LASB:n apuvalmentajana, mutta on toiminut aiemmin muun muassa SSV:n ja Tapanilan Erän juniorivalmentajana. Lodenius on suurelle yleisölle tuntemattomampi nimi. Tätä kuvastaa muun muassa se, että ennen joukkueen harjoitusvahvuuteen liittymistä Ahon mielikuvat tulevasta päävalmentajasta perustuivat muutamaan puhelimessa käytyyn keskusteluun.

– ”Benkku” ei ole välttämättä mikään autoritäärisen valmennusotteen nimeen vannova diktaattori, vaan hyvin sosiaalinen ja keskusteleva valmentaja. Hän haluaa selkeästi kehittää peliä ja on tuonut pelitapaan selkeät kulmakivat ja reunaehdot, joita täytyy toteuttaa.

Juniorivalmentajana nimeä tehneen Lodeniuksen pestaamisesta ja joukkueen vähäisestä vaihtuvuudesta voi vetää sen johtopäätöksen, että EräViikingit haluaa katkaista laskevan trendin kehittämällä nuorista pelaajista vastuunkantajia. Aho ei halua sen kummemmin kommentoida aiempia ryhmiä, mutta näkee seuran pyrkivän edustusjoukkueen osalta uusille urille.

– Selkeästi tuntuu olevan semmoinen idea, ettei luoteta siihen, että on ylikylän nippu ja riittää, kun laitetaan viisi äijää kaukaloon ja lyödään nyyttikestit pystyyn. Yritetään puskea eteenpäin niin peliä kuin yksilöitä, jotta oltaisiin keväällä oleellisesti parempi porukka kuin nyt. Luottavainen olo on, että pystytään ainakin viime kaudesta petraamaan.

Ahon mukaan tulevan kauden EräViikingit haluaa olla aloitteellinen ja määrittää pelin rytmiä pallolla. Sitä ErVi teki oikeastaan jo viime kaudella. Pallo liikkui kiitettävästi, mutta jäi valitettavan usein junnaamaan kauas vaara-alueilta. Ongelmakohta on tunnistettu ja helsinkiläisryhmä haluaa olla tällä kaudella rohkeampi ja murtautua vastustajan muodon sisään.

– Pyritään olemaan tosi proaktiivinen pallolla ja kun on paikka, niin uskalletaan ahnaasti mennä alueelle, josta maaleja syntyy. Kääntöpuolena on se, että ne paikat täytyy kuitenkin pystyä tunnistamaan ja laittaa myös kuulaa kiertämään ja kyetä pelaamaan maltilla. Tavoitteena olisi ottaa aloitteita ja olla pelkääjän paikan sijaan ratin takana. Ihan varmasti tullaan näkemään yleisöön menevää sählyä.

Aho on vakuuttunut etenkin EräViikinkien tulivoimasta. Hän näkee, että ryhmässä on kolme maalintekokykyistä laituriparia. Jos aktiivinen pelitapa tuottaa maalipaikkoja, pitäisi vastustajan verkon heilua. Suurinta tulosvastuuta kantaa luonnollisesti ykkösvitja, mutta heidän takaa löytyy tukku potentiaalisia nuorukaisia. Kysyttäessä tulevan kauden läpimurtopelaajia, heittää Aho ilmoille kaksi nimeä.

– Markus Salmi on maaliahne laituri, joka on väläytellyt ja uskon, että hän pelaa itsensä suuremman yleisön tietoisuuteen. Salmi on todella vikkelä ja taitava pelaaja, joten uskoisin, että ”Dybala-tuuletuksia” on tulossa.

– Toinen kenet voisi nostaa esiin, on ensimmäisen kerran jo mopoikäisenä läpimurtonsa tehnyt Eero Nuutinen. Hänellä on ollut viime kaudet vähän haasteellisia vammojen ja muiden suhteen, mutta veikkaan, että ”Ekiltä” nähdään pelillinen renessanssi ja hän tekee toisen läpimurtonsa Salibandyliigaan.

EräViikingit eivät ole Ahon mukaan asettaneet yhteisiä tuloksellisia tavoitteita alkavalle kaudelle. Hän kuitenkin näkee, että hyvällä onnistumisella ryhmä voi painella jopa päätyyn asti.

– Classic on ihan selkeä ykköshevonen. Sitten tulee pitkä contender-lista, joka koittaa niitä jahdata. Näen, että jos kaikki menee loistavasti, niin voidaan olla se porukka, joka on finaaleissa Classicia haastamassa. Enkä näe mitään syytä miksi tavoiteltaisiin jotain muuta, kuin mitä parhaalla mahdollisella suorituksella voidaan saavuttaa.

Ahon vahvuudet ovat ennen kaikkea pallollisessa pelissä. Kuva: Esa Takalo

”Joku päivä lähden vielä sinne takaisin”

Salibandyliiga-otteluita Ahon vyöltä löytyy 107 kappaletta, tehoilla 33+23=56. Pudotuspelejä tilillä on kolmen matsin verran kaudelta 2014-15 tehoilla 1+1. Nuorehkosta iästään huolimatta puolustajalta löytyy kokemusta ulkomaan kentiltä, jossa mies edusti sveitsiläistä Chur Unihockeyta kahden kauden ajan vuosina 2015-2017.

Äidin ruokapatojen ääreltä Sveitsiin muuttanut Aho sanoo viihtyneensä käkikellomaassa erinomaisesti. Niin hyvin, että aikoo vielä jonain päivänä palata Sveitsiin. Ei kuitenkaan väkisin, vaan urakehitys ja tavoitteet kulkevat kärjessä.

– Selkeänä on mielessä, että joku päivä lähden takaisin sinne.

– Vaikka pelivuosia on vielä jäljellä, niin ei tämäkään ura loputon ole. Jos haluaa nousta eturivin pelaajaksi ja maajoukkueeseen, niin seuraavat vuodet ovat kriittisiä sen suhteen. Pitää löytää sellainen paikka pelata, mikä palvelee sitä tarkoitusta. En sano sitä, etteikö Sveitsi voisi olla sellainen, mutta ei sinne välttämättä kannata mihinkään keskikastin jengiin lähteä. Paketin täytyy olla sellainen, että on aikaa harjoitella ja satsata pelaamiseen. Ajatus on kuitenkin se, että lähden joskus vähintään jäähdyttelemään, jos ei muuta.

Sveitsiin Aho lähti puolustusvoimien urheilukoulusta päästyään. Kehitystä tapahtui niin pelaajana kuin ihmisenä. Uusi kulttuuri antoi perspektiiviä elämään. Samalla Aho monipuolistui pelaajana, sillä Churissa hän pelasi kärkiketjussa sentterinä.

Sarjojen suurimmaksi eroksi Aho nostaa taitotason ja sitä kautta kyvyn kontrolloida peliä. Sveitsissä juostaan ja kamppaillaan enemmän, kun taas Suomessa pelivälineen kanssa pelataan fiksummin. Myös kulttuurista löytyy eroja.

– Sveitsissä palloilukulttuuri on paljon perinteikkäämpää ja syvemmällä. Vaikka katsojamäärät ovat Suomen tasoa tai pikkaisen vähäisemmät, niin se tunnelma peleissä on keskimäärin paljon parempi.

Kaukaloiden paras Aho?

Ahon fokus on kuitenkin tiukasti nykyhetkessä, EräViikingeissä ja viikonloppuna alkavassa Salibandyliigassa. Eniten hän odottaa Nokian KrP:n kohtaamista, jonka paidassa viilettävät jo junioriajoilta tutut ja Ahon lähimpiin kavereihin lukeutuvat Mikko Immonen ja Samuli Salomaa.

Puolustajan piste-ennätys, 23 paunaa on toissakaudelta. Sen Aho lupaa pienen jahkailun päätteeksi laittaa uusiksi.

– Ikinä ei pitäisi mennä näitä lupaamaan, mutta luvataan lyödä se rikki.

Toinen tavoite on olla salibandykaukaloiden paras Aho. ErVi-pakin pikkusisko, Kooveessa pelaava, neljä vuotta nuorempi Tuulia debytoi maajoukkueessa Salossa pelatuissa maaotteluissa. Kumpi on tällä hetkellä Ahon perheen paras pelaaja?

– Kyllä Tuulia on laittanut tämän kalenterivuoden näytöillä itsensä perheen ykköseksi.

Jaakko Tiira
Jaakko Tiira
Pääkallo.fin toimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @JalmuTiira