Naisten Salibandyliigan NLB-taso starttaa lauantaina 21.9. Arvioimme sarjan voimasuhteita runkosarjan osalta.
Ohessa on selvitetty sekä NLA:n että NLB:n sarjajärjestelmä.
Runkosarja pelataan kahdessa tasolohkossa NLA:ssa ja NLB:ssa, joissa molemissa pelaa kahdeksan joukkuetta. Runkosarjassa pelataan kolminkertainen sarja, eli jokainen joukkuen pelaa 21 ottelua. Edellisen kauden kilpailullisen menestyksen perusteella lohkon neljä parasta joukkuetta pelaa 11 kotiottelua, muilla kotiotteluita on 10.
Runkosarjan jälkeen
NLA:n sijoille 1.-3. sijoittuneet joukkueet pelaavat sijoitussarja A:ssa kaksinkertaisen sarjan keskenään, samoin runkosarjan sijoille 4.-6. sijoittuneet sijoitussarja B:ssä. Sijoitussarjoissa pelataan kaksinkertainen sarja eli 4 ottelua/joukkue ja näissä ratkaistaan joukkueiden sijoitus ryhmän sisällä pudotuspeleihin lähdettäessä. Runkosarjassa saavutetut pisteet jäävät voimaan.
Pudotuspelikarsinnassa NLA:n 7. ja 8. sijoittuneet joukkueet karsivat NLB:n 1. ja 2. sijoittuneiden joukkueiden kanssa kahdesta viimeisestä paikasta pudotuspeleihin sekä paikasta NLA:han kaudeksi 2020-21. Otteluparit ovat (paras viidestä, kotietu ensin mainitulla):
NLA 7. – NLB 2.
NLB 1. – NLA 8.
Liigakarsinnan 1. vaiheessa NLB:n sijoille 5.-8. sijoittuneet joukkueet pelaavat sarjassa säilymisestä. Otteluparien häviäjät karsivat liigapaikastaan. Otteluparit ovat (paras kolmesta, kotietu ensin mainitulla):
NLB 5. – NLB 8.
NLB 6. – NLB 7.
Pudotuspelit
Pudotuspeleihin sijoitussarja A:n voittaja saa valita vastustajansa sijoitussarja B:n 2.- 3. sijoittuneista sekä pudotuspelikarsintojen voittajista. Sijoitussaja A:n 2. sijoittunut saa valita vastaustajansa valitsematta jääneistä, seuraavaksi sijoitussarja A:n 3. sijoittunut ja sijoitussarja B:n voittajalle jää vastustajaksi valitsematta jäänyt joukkue.
Naisten Salibandyliigan puolivälierät ja välierät pelataan paras viidestä -järjestelmällä (3 voittoa) ja finaalit paras seitsemästä -järjestelmällä (4 voittoa). Pronssimitalit ratkaistaan yksittäisessä pronssiottelussa.
—
1. FBC Loisto, Turku
Tyttöjen juniorisarjoissa turkulaiset ovat vuolleet kilokaupalla kultaa (A-tytöissä 2018 ja 2019, B-tytöissä 2016, 2017 ja 2018, C-tytöissä 2015 ja 2016). Joukkue on siis erittäin nuori, mutta tottunut voittamaan. Ikärakennetta kuvaa, että vanhin pelaaja on tammikuussa 1999 syntynyt Pinja Vesanen.
FBC Turun seuraorganisaatioon kuuluva Loisto on ollut vahva jo naistenkin tasolla ykkösdivisioonassa, jossa se pelasi kaksi edellistä kautta. Joukkue oli pisteen päässä liigakarsintapaikasta jo ensimmäisellä divarikaudellaan 2017–18. Viime vuonna Loisto oli ykkösdivisioonan ykkönen, mutta sitä ei palkittu sen kummemmin, koska liigauudistuksen myötä varsinaista nousua ei ollut tarjolla.
Joukkueen leveä materiaali pursuaa taitoa ja pelirohkeutta, jota yleisönkin on nautinnollista seurata. Paitsi että joukkue napannee kärkisijan sarjassa, myös pistepörssin piikkipaikkojen haltijat löytynevät keväällä FBC Loistosta. Vauhtiin päästessään turkulaisryhmä lyönee joissakin otteluissa taululle isoja voittolukemia, ja niissä tansseissa myös yksilöt keräävät muhkeita pistepotteja.
Perustellusti voisi jopa kysyä, onko FBC Loisto väärässä sarjassa? Tähän saadaan vastaus viimeistään keväällä, kun turkulaiset pääsevät haastamaan NLA-joukkueita pudotuspeleissä. Se on hyvä tasonmittari tulevaisuutta ajatellen.
Yksi seurattava pelaaja on Nea Keihäs, joka kuntoutuu loukkaantumisesta. Ehtiikö hän pelikuntoon ja kaukaloon vielä tällä kaudella? Terveenä Keihäs on NLB:n ykköspakki.
Päävalmentaja: Matti Pienihäkkinen
Seuraa häntä: Ulla Valtola
—
2. O2-Jyväskylä
Jyväskylän naissalibandyn valtikka siirtyi pari vuotta sitten O2:lle, kun Happee luopui liigapaikastaan. Sittemmin O2 on saanut rauhassa kerätä riveihinsä laatupelaajia, joita tarjolle tuo osaltaan myös Jyväskylän vahva asema opiskelijakaupunkina. Viime kaudella O2-Jyväskylällä oli naisten divarissa peräti kaksi joukkuetta, mutta Akatemia-joukkueen rahkeet eivät riittäneet valtakunnallisella tasolla.
Valmennuksen laadusta joukkueen toiminta ei jää kiinni, kun kaikkien tuntema Seppo Pulkkinen aloittaa nyt toisen kauden joukkueen päävalmentajana. Viidettä vuosikymmentä urheiluvalmennusta harjoittava pedagogi on niittänyt tyylillään mainetta useissa yhteyksissä. On oletettavaa, että Pulkkisen ajamat asiat näkyvät alkavalla kaudella O2:n pelissä entistä paremmin. Pulkkinen haluaa, että kentällä tapahtuu, ja tätä toivottua ”ampparipörinää” urheilullinen ja pelin rakenteet hallitseva ryhmä pystynee toteuttamaan.
Pieni akilleenkantapää voi olla tehokkuus: kuka tekee paikoista maalit? Uusia ratkaisijoita tarvitaan, kun viime kauden tehokaksikko Aino-Maija Laaksonen ja Iina Autio lähtivät kesällä samaan sveitsiläisseuraan. Varsinkin hyvin organisoituja puolustuksia vastaan verkon heiluttaminen voi tuottaa O2:lle ajoittain tuskaa, mutta joukkueen korkea perustaso riittää useimmilla kerroilla tämänkin pähkinän ratkaisemiseen.
O2-Jyväskylä on NLB-tasolle kokenut jengi. Konkarien konkari on 44-vuotias maalivahti Tanja Matilainen. Hän teki liigadebyyttinsä jo vuonna 2000, jolloin moni varsinkin vastustajajoukkueiden pelaajista oli vasta korkeintaan suunnitteluasteella.
Päävalmentaja: Seppo Pulkkinen
Seuraa häntä: Roosa Virtanen
—
3. Pirkkalan Pirkat
Vahvaa kasvatustyötä naapurikaupunki Tampereen suurempien seurojen puristuksessa tehnyt Pirkkalan Pirkat on niittänyt viime vuosina menestystä tyttöjen juniorisarjoissa ja siinä samalla vankistanut asemansa myös aikuisissa. Ennen alkavaa NLB-kautta Pirkat pelasi neljä nousujohteista sesonkia naisten divarissa.
Aivan terävimpään kärkeen Pirkat ei ole kuitenkaan naisissa vielä yltänyt. Osaltaan siihen on vaikuttanut se, että seura on kevään tullen jakanut paukkuja tyttöjoukkueiden SM-sarjamenestyksen eteen.
Tämä heittää pienen kysymysmerkin Pirkkain menestystoiveiden ylle myös tällä kaudella. Kokoonpano on melko ohut ja nuorta kaartia kuormittavat myös A-tyttöjen SM-sarjan pelit. Se voi tuottaa harmaita hiuksia kauden edetessä, eikä Pirkat ole kaikissa otteluissa välttämättä raikkaimmillaan.
Potentiaalia ja ratkaisuvoimaisia yksilöitä joukkueessa riittää yllin kyllin. Vasta hiljattain 16 vuotta täyttänyt Suvi Hämäläinen on ollut salibandykansan huulilla tehtyään Salon turnauksessa A-maajoukkuedebyytin ja taistellessaan ilmeisen tosissaan paikasta myös joulukuun MM-kisoihin. Hämäläinen oli myös C1-poikien SM-karsinnoissa auttamassa Pirkkalan poikia SM-sarjaan. Nähdäänkö häntä vielä niissäkin peleissä kauden aikana?
Hämäläisen lisäksi tulosta on lupa odottaa myös toiselta nuorten maajoukkuehyökkääjältä Pinja Myllymäeltä, ja Jessika Lindroosin maalintekokyky on todistettu divaripeleissä kymmeniä kertoja.
Erittäin vahvan hyökkäyksen rinnalla joukkueen puolustuskalusto ei ole aivan samaa kaliiberia. Menestysmahdollisuuksia Pirkoilla on. Niiden toteutuminen vaatii kurinalaisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Joukkueen yhtenäisyys mitataan kauden edetessä.
Päävalmentaja: Jukka Myllymäki
Seuraa häntä: Suvi Hämäläinen
—
4. ÅIF, Sipoo
Sipoolaiset pelasivat kaksi edellistä kautta naisten liigaa. Ensimmäisellä kaudella paikka säilyi karsinnoissa, mutta viime keväänä status vaihtui NLA:sta NLB:n puolelle. Kesän aikana ÅIF:n toimistolla on ainakin rustattu siirtopapereita, sillä uusia kasvoja on tullut Ingman-areenalle ovista ja ikkunoista. Joukkue sai riveihinsä kokeneita pelaajia muun muassa SB Vantaasta.
ÅIF:n pelaajamäärä hipoo 30:n rajaa. Kun kauden avanneessa mediatilaisuudessa päävalmentaja Sami Vidgren kertoi, että aiempina vuosina on välillä ollut vaikeuksia riittävästi väkeä treeneihin, nyt samaa ongelmaa ei luulisi olevan.
Sipoossa varmasti toivotaan, että kasvava kilpailu pelipaikoista nostaa myös tekemisen tasoa ja sitä kautta näkyy otteluissa. Kysymysmerkiksi nouseekin, miten muutos vaikuttaa ja kuinka yhtenäinen eri puolilta kootusta ryhmästä voi kasvaa? Jos Sipoossa vältetään tällaiset kompastuskivet, joukkue on mukana taistelussa kärkisijoista.
Viime kausina ÅIF on keskittynyt puolustamaan tiukasti, mutta uudella sarjatasolla joukkueen on pystyttävä ottamaan pallonhallinta itselleen. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin tämä asettuu uomiinsa kauden alusta alkaen ja jos kaikki ei sujukaan kuin tanssi, riittääkö ÅIF:lla maltti keskittyä kehittämään pelitapaa jopa tulosten kustannuksella.
Leveästä rosterista löytyy useampi ratkaisuvoimainen yksilö, joten ainekset hyökkäävämpään salibandyyn NLB-tasolla pitäisi olla kasassa. Kauden kuluessa mitataan, miten suuri menestysnälkä Sipoossa lopulta on.
Päävalmentaja: Sami Vidgren
Seuraa häntä: Eerika Suominen
—
5. Steelers, Hämeenlinna
Viime kaudella ykkösdivaria pelanneet ”Teräsnaiset” lunastivat paikan NLB-liigaan vaikeimman kautta kevään karsinnoissa. Joukkue oli selkä seinää vasten otteluvoitoin 1–2 tappiolla niin ensimmäisessä vaiheessa Santa’s Unitedia kuin toisessa vaiheessa KaPa-65:ttä vastaan, mutta osoitti luonnetta ja hoiti molemmat ottelusarjat nimiinsä viidennessä ottelussa. Rovaniemeläistä Santaa vastaan viidennen ottelun erikoisuus oli, että se pelattiin Hämeenlinnassa arki-iltana joukkueiden massiivisesta välimatkasta huolimatta.
Steelers kävi naisten liigassa kaudella 2016–17, mutta se oli yhtä Via Dolorosaa: joukkue ei saanut yhtään pistettä! Sen jälkeen seura on kuitenkin onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa divarissa ja nyt NLB:ssä, joskin keväällä tosiaan pitkän kaavan kautta.
Viime kauden alussa päävalmentaja Jari Salon pääasiallinen työ oli soitella pelaajille, että joukkue ylipäätään sai otteluihin kokoonpanon kasaan, mutta lopussa kiitos seisoi. Kevään otteluissa listalla oli jo enemmän nimiä, ja tähän kauteen joukkue on päässyt valmistautumaan huomattavasti paremmista lähtökohdista.
Joukkue on sopivan tuntuinen sekoitus joukkueessa jo aiemmin pelanneita vähän kokeneempia naisia sekä nuoria ja kehittyviä pelaajia. Varsinaiset ykköstykit joukkueelta puuttuvat: viime kaudella joukkueen paras pistenainen Erika Laine löytyi divarin runkosarjan pistepörssin sijalta 24. Sen sijaan Steelersin vahvuus piilee tasaisuudessa. NLB:n tasolla vahvojen yksilöiden puuttuminen pudottaa kuitenkin hämeenlinnalaiset armotta ulos taistelusta paremmista sijoituksista.
Päävalmentaja: Jari Salo
Seuraa häntä: Erika Laine
—
6. Welhot, Kuopio
Welhot nosti Pohjois-Savon ensimmäistä kertaa naisten liigakartalle onnistumalla kevään monivaiheisissa karsinnoissa. Viimeisessä vaiheessa Welhot peittosi Blue Foxin voitoin 3-2 ja nappasi NLB-paikan.
Joukkueella on tulevalla kaudella paljon todistettavaa. Kuopiosta on tehty naisten valtakunnalliseen ykkösdivariin piipahduksia, mutta ne ovat tahtoneet jäädä lyhytkestoisiksi. Viimeksi Welhot teki ranskalaisen visiitin divariin kaudella 2015–16.
Welhot sai ennenaikaisen joululahjan joulupukin kotiseudulta, kun viime kaudet hyviä tehoja Santa’s Unitedissa nakutellut Lotta Lindi palasi Rovaniemeltä Kuopioon. Toinen, ehkä vielä kovempi paketti putosi syliin kesällä, kun OLS:ssa, Happeessa ja PSS:ssa yli puolitoistasataa liigaottelua ja yhden A-maaottelunkin pelannut puolustaja Miia Murtorinne halusi palata kasvattajaseuransa paitaan.
Täytyy kuitenkin muistaa, että monet pelaajista ovat aiemmin tottuneet pääasiassa turnausmuotoisiin otteluihin 2. divisioonassa. Hyppäys yksittäisiin otteluihin ja NLB-tasolle on kova. Kokeneilla pelaajilla onkin iso vastuu myös pukukopin puolella, että joukkue oppii mahdollisimman nopeasti ylemmän sarjan tavoille. Sarjan alku näyttää nousijan kohdalla erityisesti sen suunnan, mihin savolaisten tie lähtee viemään.
Valmennuksen suhteen Welhot taisi joutua tekemään jonkinlaisen kompromissin. Seura etsi naisten liigaryhmälle päävalmentajaa avoimella haulla – aivan kuten se teki aiemmin myös miesten liigajoukkueensa kohdalla. Vastuun joutui kuitenkin koppaamaan seuran toiminnanjohtaja Panu Lappi.
Welhot avaa naisten liigan komeissa puitteissa tapahtumaottelussa Kuopion jäähallissa, mutta kotikaupungin hallipula pakottaa luovimaan myös muuten. Joukkue pelaa yhden kotiottelun sekä Iisalmessa että Varkaudessa.
Päävalmentaja: Panu Lappi
Seuraa häntä: Miia Murtorinne
—
7. NST-Lappeenranta
NST:llä on meneillään seuran 25-vuotisjuhlavuosi, mutta siihen ilonaiheet NLB-kauden alla jäävätkin. 10 naisten SM-mitalia 2000-luvulla voittanut NST juhli mestaruutta historian ensimmäisessä Superfinaalissa keväällä 2016, mutta sen jälkeen alamäki on ollut jyrkkä. Hartwall-areenan kirkkaat valot ovat muisto vain.
Mestaruuskaudella NST:n kokenut kaarti tempaisi ”vielä kerran” -asenteella, mutta seuraavaksi kaudeksi pajatso tyhjeni totaalisesti. Tuolloin joukkueen ohjat ottanut Joonas Haapala on jaksanut sinnikkäästi jatkaa ja aloittaa nyt neljännen kautensa päävalmentajana, vaikka olo on varmasti välillä ollut kuin Nestori Miikkulaisella Saimaan tuulisessa saaressa Juha Vainion ikivihreässä laulussa.
Taistelu tuulimyllyjä vastaan päättyi viime kaudella liigan jumbosijaan ja putoamiseen NLB:hen, mutta helpolta ei näytä tälläkään tasolla. Viime kauden tehopisteistä lähti kesän aikana yli puolet.
Tulijat ovat muutama pelaaja ykkösdivarista pudonneesta Mikkelin Hatsinasta sekä omista B-tytöistä nostettuja. Matka voittavaksi naisten joukkueeksi on pitkä, joten humppakaupungissa soivat viime kausien tyyliin mollivoittoiset sävelet. Saimaan rannoilla tuulee edelleen – ja valitettavasti vastaan.
NST:n kotipyhättö Lappeenrannan Urheilutalo on parhaillaan remontissa, mutta isoa remonttia kaipaa myös eteläkarjalainen naissalibandy. Ehkäpä NST:n ja PoNoVon valmistelema fuusio ja uusi suurseura auttaa tässäkin asiassa?
Päävalmentaja: Joonas Haapala
Seuraa häntä: Veera Lokka
—
8. LoSB, Lohja
Jos oli lähtijöiden lista korutonta kertomaa pykälää ylempänä Lappeenrannassa, täsmälleen samat sanat pätevät Lohjalle. Sieltä vietiin kesän aikana lähestulkoon tuhkatkin pesästä. Se on seuran kannalta iso sääli, koska LoSB oli viime kauden naisten 1. divisioonan ehdoton piristysruiske. Sarjanousijana divariin tullut joukkue voitti 18 ottelustaan 11 ja lunasti kirkkaasti paikan NLB:ssä.
Hyvän kauden jälkeen LoSB:n juniorityön hedelmät poimittiin muihin seuroihin ja käteen jäi pelkkä tyhjä kori. Kun vielä osa kokeneemmista laittoi pelitossut naulaan, Lohjan seurajohdossa on mietitty kesän mittaan varmasti useampaan otteeseen sitäkin vaihtoehtoa, että kirves heitetään kaivoon. Sitä seura ei kuitenkaan tehnyt ja lähtee sarjaan, joten siitä hyvästä joukkue ansaitsee jo ennen kautta kolme tsemppipistettä. Sarjataulukossa ne eivät valitettavasti näy, eikä siellä näkyvä saldo karttune juuri kauden aikanakaan.
Oman osansa joukkueen toiminnan vaikeuksista kertoo se, että valmennushommista jo vetäytynyt LoSB:n seuratyöntekijä Mikko Honkanen oli pakotettu palaamaan ”eläkkeeltä” fläppitaulun äärelle. Hänen tehtävänsä on kaukana kadehdittavasta, sillä kauteen lähtiessä joukkueen kokoonpanossa on 2+13 pelaajaa, joista suurin osa on tukevasti 2000-luvun puolella syntyneitä. Ikänsä puolesta joukon outolintu on kauden kynnyksellä mukaan liittynyt Katri Ojala. Marraskuussa 35 vuotta täyttävä konkari on viimeksi pelannut liigassa kolme vuotta sitten.
Kokematon ja hento ryhmä pääsee maistamaan pääsarjan maailmaa, mutta kokemuksia kummempaa lohjalaisille ei ole tulevasta kaudesta tarjolla. Kun kapealla rosterilla bensa jossakin välissä loppuu, otteluiden pöytäkirjanpitäjillä riittää kiirettä vastustajan osumia ynnätessään.
Päävalmentaja: Mikko Honkanen
Seuraa häntä: Elina Laaksonen
Korjaus 21.9. 12.43 NST:ltä väitettiin lähteneen roimasti enemmän tehopisteitä kuin mitä todellisuus on. Korjaus on tehty, ja lukema oli lopulta hieman yli puolet viime kauden tehoista.