Liigat

Analyysi: Lähes kolikonheittoa – ”Kannattaisi miettiä, mistä viiden minuutin rangaistuksia antaa”

18.12.
2019
Liigat

Bengt Lodeniuksen mukaan EräViikingeissä käytetään paljonkin fokusta ylivoimapeliin. Kuva: Esa Jokinen

Ylivoiman merkitys on tilastojen valossa noussut hiljalleen yhä korkeammaksi miesten salibandyliigassa. Kolmen ja puolen kauden otanta kertoo, että ylivoimapelin onnistumisprosentit ovat jatkuvasti pienessä nousussa.

Parhaat ylivoimat pelaavat kauden jopa yli 60 prosentin tehokkuudella. Tällä kaudella erikoistilanteet ovat lähes kolikonheittoon verrattavia tapahtumia, sillä ylivoimalla onnistutaan 44,5 % tehokkuudella, kun runkosarjaa on pelattu hieman yli puolet.

Pääkallo.fi kysyi neljän liigajoukkueen päävalmentajalta, miten heidän joukkueessaan harjoitellaan ylivoimaa ja kuinka suurena he sen merkitystä pitävät.

1. Kuinka paljon harjoittelette ylivoimaa? Kuinka tärkeä osa se on harjoitteluanne?
2. Millä tavoilla ylivoimaa harjoitellaan?
3. Onko ylivoimakuvioiden suunnittelu pelaaja- vai valmentajajohtoista?
4. Kuinka iso merkitys ylivoimapelillä mielestäsi on nykysalibandyssa? Jopa liian suuri?

Jani Lipsanen, OLS

1. Viisi minuuttia viikossa. Se on valmennuksellinen virhe. Ennen kautta mietimme, miten saada marginaaleja puolellemme, mutta en ole oikein saanut sitä istumaan omaan suunnitelmaan, on niin paljon muita kehitettäviä asioita. Toisaalta se ei ole ollut meille kipupiste, sillä se on toiminut hyvin. Ihan ensin pitäisi miettiä, miten niitä saataisiin (toim. huom. OLS on pelannut vähiten ylivoimaa liigassa, 17 kertaa). Viime kaudella sitä hinkattiin aika paljonkin enemmän.
2. Pelinomaisena, niin että alivoimakin saa tehdä maalin. Joskus menemme niin, että ylivoima saa toistoja vähän enemmän treenien lopussa. Jonkun vastustajan kohdalla saatamme katsoa heidän alivoimaansa videolta. Olen todennut, että jos on hyviä jätkiä, jotka osaavat syöttää ja laukoa, ylivoima yleensä toimii.
3. Aika lailla fifty-fifty. Mä kuuntelen tiettyjä pelaajia, jotka ovat tärkeitä palasia. Mietin vähän, miten ja missä haluavat pelata. Jos näkemykset eroavat, niin saatamme kokeilla minunkin juttujani. Keskenään pelaajat sitten sopivat, miten tekevät.
4. Viiden minuutin jäähyt ovat aika kriittisiä. Niitä kannattaisi miettiä, mistä niitä antaa. Vitosen aikana voi heilahtaa 3 – 4 kertaa, joten niitä ei voi kovin kevyin perustein antaa. Mielestäni ylivoiman merkitys ei ole liian suuri, maaleja tulee tässä lajissa muutenkin.

Jarmo Härmä, Nokian KrP

1. Harjoittelemme vaihtelevasti. Alkukauden onnistumisissa näkyi se, että sitä treenattiin samalla kentällä aika pitkäänkin. Poikkeuksena aikaisempiin joukkueisiin pre seasonilla paljonkin. Marraskuun pelitahdissa ei paljon ehtinyt harjoitella, mutta nyt olemme ottaneet uudestaan kiinni. Se on tärkeä osa peliä. Cupissa vielä tärkeämpi, kun pelataan 3 x 15 min yhdestä poikki. Siellä se on erittäin merkittävässä osassa.
2. Treeneissä yritetään mallailla. Emme yritä matkia vastustajan alivoimaa, mutta joskus sitäkin. Jos olemme hakeneet vastustajan ylivoiman kaltaista, siitä on saattanut löytyä omaan ylivoimaan uusia juttuja. Videot ovat tukena. Meillä on treenipeleistä runsaasti videomateriaalia.
3. Valmentajat antavat jotakin aihiota ja runkoa, mutta siinä on viisi sen verran luovaa sälliä, että tietävät mitä haetaan. Poikien toteutushan se on. Heidän se pitää kuitenkin lopulta huomata, mikä toimii.
4. Miettisin tiettyjä jäähyjä. Tietyissä tilanteissa voisi antaa esimerkiksi 2+2 minuuttia mieluummin kuin 5 minuutin rangaistuksen. Vitoset ovat isoja käänteentekeviä asioita, kun ylivoimaprosentit ovat tuollaisia.

Bengt Lodenius, EräViikingit

1. Erikoistilanteet rankattiin korkealle, kun linjasimme kauden alla pelitavallisia juttuja. Käytämme neljästä lajitunnista 20 – 30 minuuttia ylivoimaan viikkotasolla. Panostamme siihen, mutta se korostuu vielä pudotuspeleissä.
2. Jumpataan videolta ja scoutataan vastustajaa. Vastustajatkin saattavat katsoa videoita, joten pyrimme siihen, että ylivoimamme olisi muutosaltis. Usein lähdemmekin pelaamaan eri tavalla eri vastustajia vastaan.
3. Enemmän on valmentajajohtoista. Rastaan Tomi vastaa ylivoimasta. Se on hänen vastuualueellaan. Kun siinä on kokeneita äijiä, niin se on tietysti myös yhteistyötä. ”Tomppa” työstää ajatuksen ja tuo ideat, jotka pelaajat saavat työstää hänen kanssaan.
4. Tiukat pelit ratkaistaan ylivoimilla. Ehkä tuomarilinja on vähän mennyt siihen, että ei anneta ”boksia” tiukoissa peleissä, joten onko sen roolia korostettu? Vitosen jäähyllä on pelin kulun kannalta aika iso merkitys.

Tommy Koponen, SPV

1. Lähtökohtaisesti joka harjoituksissa. Sitä pitää harjoitella, sillä sitä tarvitaan jokaisessa pelissä. Ymmärsin jo alasarjoissa, että ylivoimalla voi ratkoa pelejä. Liiganousun myötä tuli sitten sellaisia pelaajia, jotka olivat omaan silmään hyviä ylivoimapelaajia. Sattumiin en usko vähääkään, uskon työhön. Ylipäätään panostamme ylivoimaan enemmän kuin alivoimaan.
2. Omaa toimintaa pitää silmäillä videolta, jos löytyy joku epäsuhta siinä, mitä itse ajattelee.
3. Se on mennyt niin, että minulla on viime kädessä oikeus tehdä päätökset. Jos menee hankalaksi tai takkuiseksi, olen se, joka sanoo sivusta ja muistuttelee. Ylivoiman kehittämisessä toivon ja motivoin, että pelaajat ovat luovia. Ei se ehkä ihan fifty-fifty mene, minulla on vähän enemmän painoarvoa suhteessa pelaajiin.
4. Todella paljon suurempi verrattuna esimerkiksi jääkiekkoon. Olen tuota itsekin pohtinut. Esimerkiksi cupissa viiden minuutin rangaistus on kolmasosa erästä ja yhdeksäsosa pelistä. Se on ihan järjetön sääntö.

Sami Koski (vas.) on liigan parhaita ylivoimapelaajia. Kuva: Juha Käenmäki

Kärkiosaamista vuodesta toiseen

SPV:n ylivoimapeli on ollut edelliset neljä kautta salibandyliigan viiden parhaan joukossa. Koostumukset ovat vaihtuneet vuosien varrella hieman, mutta ykkösylivoiman moottori Sami Koski on pysynyt mukana vuodesta toiseen. Viime aikoina Mikko Kohonen on pelannut neliön keskellä, Henri Myllymäki oikeassa kulmassa/päädyssä. Jyrki Holopainen pelaa joko vasemmassa ”siivessä” tai pohjassa, riippuen vasenta kaistaa hallitsevan Sami Kosken sijoittumisesta. Oikeassa laidassa on Jari Hankkio. Alla olevassa analyysissä on yritetty tiivistää SPV:n ylivoiman rakenteita tekstin ja kuvan avulla.

SPV:n ylivoima on jokaiselle joukkueelle tuttu, sillä perusperiaate on ollut sama vuodesta toiseen, vaikka Tommy Koponen joukkoineen pyrkiikin hiomaan sitä ja muuttamaan hiukan tilanteen mukaan.

SPV:n ylivoimassa tärkein asia on pallon liikkuminen yhdellä kosketuksella nopeasti mieheltä toiselle. Joukkueen tarkoitus on myös liikuttaa palloa syvyyssuunnassa heti ylivoiman alkajaisiksi. Palloa pyritään kierrättää Kosken ja Holopaisen kautta Hankkiolle, jonka tehtävänä on löytää itsensä paikkaan, josta väylä maalille on auki. Mikäli tämä ei onnistu, Hankkiolla on myös puhtaan 1 vs 1 -tilanteen sattuessa mahdollisuus haastaa ensimmäinen peittävä pelaajaa.

Jos linjat ovat Hankkiolla kiinni, pelaa hän pallon takaisin Holopaiselle tai tolpalta oikeaan kulmaan irronneelle Myllymäelle, joka joko liikuttaa pallon Hankkion ja Holopaisen kautta takaisin Koskelle vasempaan laitaan tai suoraan Koskelle päätyä pitkin.

Pallon saapuessa Koskelle, tämä on ehtinyt havainnoida vastustajan nelikon sijoittumisen. Vaihtoehtoina on pelata pienellä liikkeellä lapansa auki saaneelle Kohoselle keskustaan, takatolpalle takaisin hiipineelle Myllymäelle tai edellä mainitulla tavalla joko suoraan tai Holopaisen kautta Hankkiolle.

Koski on SPV:n ylivoimaviisikosta käytännössä ainoa, jolla on ”lupa” leipoa palloa hetki, sillä erinomaisella syöttötaidolla ja peliälyllä varustettu hyökkääjä pystyy edellä mainituilla tavoilla ohittamaan järjestäytynyttäkin nelikkoa vastaan ensimmäisen syöttölinjaa katkovan pelaajan. Hän on myös hyvä ja yllättävä laukoja pienestäkin kulmasta.

Kohonen sitoo keskellä neliötä tiiviimmäksi ja pakottaa puolustavat pelaajat tarkkailemaan jatkuvasti itseään, sillä hän on monipuolinen viimeistelijä. Syötön ei tarvitse tulla mattoa pitkin kohdilleen, vaan Kohonen pystyy pelaamaan yhtä hyvin myös ilmasta.

Mikäli Koskelta pelataan tila pois tämän ollessa syvemmällä hyökkäysalueella, pudottaa hän lähemmäksi keskialuetta, jolloin leftiltä pelaavalle tehomiehelle aukeaa isompi kulma laukoa tarvittaessa itse. Tämä on ehkä suurin syy, miksi SPV:n ylivoimaa vastaan on vaikea puolustaa, sillä Koski on erinomaisen pelinteon lisäksi jatkuva laukaisu-uhka, kun hän saa paineetta pitää palloa.

Myös Holopaisen rooli on merkittävä, sillä pallo liikkuu paljon hänen kauttaan. Holopaisen paikalla pelaavan pelaajan on oltava pallovarma ja hyvällä pallokosketuksella varustettu pelaaja. Lisäksi hänellä on myös oltava laukaisu-uhka, mikäli Koski pelaa syvemmältä.

Kuten todettua, SPV:n ylivoiman tietävät kaikki vastustajajoukkueet. Moni on yrittänyt eliminoida Kosken kovalla prässillä, käytännössä merkkaamalla Kosken yhdellä pelaajalla. Näissä tilanteissa Koski liikkuu usein aivan vasempaan kulmaan vieden yhtä puolustajaa mukanaan, jolloin Holopainen liikkuu lähemmäksi valmiina laukomaan. Toinen vaihtoehto on muuttaa ylivoiman pohja selkeään alakolmioon, jossa Koski on vasemmalla, Holopainen keskellä ja Hankkio oikealla.

TPS sai viime kevään välieräsarjassa SPV:n ylivoiman kuriin merkkaamalla Hankkion. Yksi puolustaja – usein Janne Nurminen – oli jatkuvasti polvella peittämässä Hankkion laukaisulinjaa. Ahneena maalintekijänä tunnettu Hankkio turhautui ja lähetti kymmeniä laukauksia joko suoraan päin Nurmista tai maalin yli ja ohi. Vaikka kuti lähtee yhä herkästi ja tarkasti, on Hankkion ymmärrys omasta roolista yksi SPV:n ylivoiman kehityskohteista. Viitteitä on nähty jo tällä kaudella, sillä enää Hankkio ei lähde joka paikasta laukomaan, vaan malttaa liikuttaa palloa takaisin yhdellä kosketuksella Holopaiselle tai jatkaa kulmaan tukea tekevälle Myllymäelle, mikäli selkeää maalintekopaikkaa ei tule.

(KUVA: Jyrki Holopainen (1) on tilanteessa pohjassa ja liikkuu vasempaan laitaan, mikäli Sami Koski (3) menee syvemmälle kohti päätyä. Kosken valtakuntaa on kentän vasen laita. Jari Hankkio (2) liikkuu oikealla puolella etsien itselleen sopivaa väylää laukoa, kun syöttö tulee kohdalleen. Henri Myllymäki (4) toimii tukipelaajana Hankkiolle ja Koskelle oikeassa kulmassa, liikkuen joko takatolpalle tai tarvittaessa toiseen kulmaan, mikäli Koski on noussut lähemmäksi puolta kenttää. Mikko Kohonen (5) liikkuu maalin edessä vastustajan neliön keskellä edestakaisin. Maalinedustaa tyhjentämällä on mahdollisuus avata Koskelle syöttötilaa Myllymäelle. Muussa tapauksessa Koski tavoittelee Kohosta parhaasta sektorista, kun tämä on tehnyt itsensä pelattavaksi hyvällä ajoituksella. – Kuvakaappaus: Ruutu.fi)

Parhaat ylivoimat salibandyliigan runkosarjassa kaudesta 2016-2017 lähtien:

16-17
1. Oilers 57,7%
2. SPV 52,9%
3. Happee 50%
Koko sarjan ylivoimaprosentti: 39,5%

17-18:
1. Happee 60,3%
2. Indians 54,5%
3. Classic 52,2%
…5. SPV 47,7%
Koko sarjan ylivoimaprosentti: 40,5%

18-19:
1. SPV 67,3%
2. Happee 60%
3. LASB 53,2%
Koko sarjan ylivoimaprosentti: 43,4%

19-20 (tilanne 17.12.2019)
1. Nokian KrP 70%
2. Indians 64%
3. SPV 53,3%
4. OLS 52,9%
5. Oilers 52,4%
6. Classic 46,7%
7. Tiikerit 46,2%
8. Welhot 42,9%
9. Happee 40,6%
10. EräViikingit 37,5%
11. TPS 35,7%
12. LASB 33,3%
13. Steelers 28,6%
14. ÅIF 19,2%
Koko sarjan ylivoimaprosentti: 44,5%

Tilastot ovat epävirallisia. Lähde: toimittajan helmitaulu.

Tuomo Reponen
Vapaa toimittaja, selostaja, Twitterissä @tuomoreponen.