Maajoukkueet

Vuodet ovat vieneet suomalaistuomarit MM-välierästä lajin kehitysmaihin – ”Laidat kasattiin penkeistä”

04.12.
2019
Maajoukkueet

Andrew Lewis ja Anssi Silvo saivat lokakuussa Viro-Hollanti-maaottelun jälkeen joukkueenjohdolta keksipaketit muistoksi. Kuva: IFF

Anssi Silvo ja Andrew Lewis ovat kuuluneet jo pitkään Suomen kansainvälisten erotuomarien ryhmään. Aiemmin tällä viikolla kerroimme heidän matkastaan marraskuiseen liigaotteluun Kuopioon.

Viime vuosina heidän roolinsa on monipuolistunut, ja heitä käytetään enenevissä määrin lajin lähetystyössä niin kutsutuissa salibandyn kehitysmaissa.

Kansainvälisen liiton vinkkelistä Silvo ja Lewis ovat helppoja tapauksia, koska ovat yleensä käytettävissä ulkomaankomennuksille lyhyelläkin varoitusajalla.

– Meidän lähtökynnyksemme on erittäin matala: sitä ei ole. Lisäksi olemme aika helppoja ihmisiä. Tuolla reissuilla se korostuu vielä potenssiin neljä. Meidät voi heittää paikkaan kuin paikkaan tietäen, että saa tasalaatuista tavaraa, Silvo arvioi.

Silvo aloitti kansainvälisen erotuomariuransa Jukka Pason kanssa jo vuonna 2006. Kun Paso jäi pois, tilalle pyydettiin Lewisiä. He aloittivat vuonna 2010. Lewisin hyppyä kansainvälisille kentille helpotti, että suomalaisen äidin ja walesilaisen isän jälkeläisenä hän puhuu natiivitason englantia.

Alkuvuonna 2018 Silvosta tuli ensimmäinen 150 kansainvälistä salibandyottelua tuominnut. Tätä nykyä Silvon pelimäärä hipoo jo kahtasataa. Lewiskin ylittää 150:n rajapyykin heti seuraavassa kansainvälisessä ottelussaan.

Silvo ja Lewis ovat myös olleet pioneereja. Pari vuotta sitten he olivat ensimmäiset erotuomarit, jotka kansainvälisen salibandyliiton erotuomarikomitea valitsi silloin perustettuun upouuteen ”educational referees” -ryhmään.

– Siihen voidaan nimetä kokeneempia erotuomareita, jotka voivat edesauttaa lajin ilosanoman vientiä ympäri maailman, Lewis tiivistää pähkinänkuoressa.

Silvo ynnää, että he ovat tuomaroineet nyt neljällä eri manteereella.

Kenian peleissä Taraflex-matto ei ollut prioriteetti numero yksi. Kuva: Anssi Silvon kotialbumi

Afrikan ensimmäinen turnaus

Tätä niin kutsuttua salibandyn lähetystyötä kaksikko on tehnyt. He ovat olleet tuomaroimassa turnauksia ja järjestämässä niiden yhteydessä tuomariklinikoita Norsunluurannikolla, Keniassa ja Singaporessa.

– Eri puolilla kehittyvissä maissa on ruvennut olemaan aika paljon turnauksia. Sinne tarvitaan tuomarit, jotka osaavat kouluttaa, hoitaa hommat sekä kykenevät omatoimisuuteen paikan päällä, koska siellä ei ole juuri mitään infraa, Lewis selvittää.

– Siellä pääsee ihan oikeisiinkin hommiin. Ei sinne voi mennä kukkoilemaan, että miksei kaikki ole valmiina. Emme ole pelkkiä erotuomareita, vaan kansainvälisen liiton toimijoita ja edustajia.

Silvo ja Lewis olivat paikalla Norsunluurannikolla vuosi sitten, kun siellä pelattiin koko Afrikan ensimmäinen virallinen salibandyturnaus.

– Siellä piti olla kaukalo, mutta se ei ehtinyt, joten laidat kasattiin penkeistä. Vähän timpuroitiin. Hyvät tuli. Sitten mitattiin ja teipattiin vielä viivat, Lewis kertoo.

Turnausten yhteydessä Silvo ja Lewis tuomaroivat myös itse, mutta ennen kaikkea yrittävät saada paikallisten toimintaa alulle pitämällä tuomariklinikan.

– Siinä on kaikki mitä noin kuudessa tunnissa ehtii. Se on lähinnä sen kertomista, että tällainen laji on olemassa ja by the way, siinä on myös tällaiset säännöt, Silvo kuvailee.

– Kaikki odottavat aina, että päästään säännöissä sinne rangaistuskohtaan, ja sitten ruvetaan vasta keskustelemaan – eli ihan sama kuin suomalaisella peruskurssilla, hän virnuilee.

Toki kansainvälinen liitto järjestää uusille jäsenmaille myös useamman päivän seminaareja, jolloin erotuomaritoimintaankin päästään syvemmälle.

Hymypojat Keniassa. Katsomokapasiteettia hallissa riitti.

Glamour kaukana

– Aina kun puhutaan, että lähdetään ulkomaille, monet kuvittelevat, että se on yhtä glamouria. Ei todellakaan ole. Norsunluurannikon reissu oli torstaina sinne ja sunnuntaina pois. Me ei nähty mitään muuta kuin hotelli ja halli, Lewis tähdentää.

Kansainvälisissä turnauksissa erotuomareille maksetaan päivärahaa 85 Sveitsin frangia eli vajaat 80 euroa, MM-kisoissa 135 frangia eli reilut 120 euroa. Kokonaisuutena ajatellen lompakko usein laihenee, kun matkat tietävät menetettyjä työpäiviä.

– Emme ole tehneet ainuttakaan reissua ikinä sillä lailla, että olisimme jääneet taloudellisesti plussalle. Mutta paras anti on saada kokemuksia rakkaan harrastuksen kautta. Tuleehan sieltä sellaisia ystävyyssuhteita ja elämyksiä, mitä ei rahalla mitata. Ne pitää kiinni tässä hommassa myös kotimaan marraskuun mustina iltoina, Silvo sanoo.

MM-finaali vilahti mielessä

Anssi Silvolta ja Andrew Lewisilta löytyy vyöltä vihellettynä Sveitsin kisojen 2012 miesten MM-välierä Ruotsi–Saksa. Silvo paljastaa kiinnostavan anekdootin tuota ottelua edeltävistä hetkistä.

– Alkulenkin laittoi uusiin mittasuhteisiin, kun lähti hallista pihalle, kurkkasi jumbotronille ja näki, että Sveitsi johtaa Suomea siinä kohtaa välierässä. Kolmatta erää mentiin. Painoin oven kiinni, painuin ulos ja aloin miettiä: hetkinen, entäs jos Sveitsi voittaa tuon pelin? Silloin tietää, ketkä vetävät finaalin, ei siellä ole vaihtoehtoja. Siinä kohtaa vähän aikaa sitä mietin, mutta kyllä siitä pääsi yli, hän kertoo.

Mainittakoon, että suomalaiserotuomarit ovat olleet kaukalossa niillä molemmilla kerroilla (1998 ja 2004), kun Suomi ei ole miesten MM-finaaliin selvinnyt.

– Kun tulin hallille takaisin, Norjan äijät tulivat ovella vastaan. Kysyin, miten peli päättyi. ”Suomi vei jatkoajalla.” Ajattelin, että selvä, mennään keskittymään omaan semifinaaliin.

Vaikka miesten MM-välierä näyttäytyy paperilla kenties siltä kansainvälisen uran keihäänkärjeltä, erotuomarit itse nostavat esiin muut ottelut. Kyseisten Sveitsin MM-kisojen kaudella he tuomaroivat Champions Cupin finaalin, jossa kohtasi kaksi ruotsalaisjoukkuetta.

Erittäin korkealle he nostavat myös U19-poikien kaksi MM-pronssiottelua.

– Jukan (Paso) kanssa kruunu oli 2008 EFC:n semifinaali Sveitsissä, jossa vastakkain välierässä olivat legendaariset Warberg ja AIK. Svenssonit, Jihdet sun muut pelasivat vielä silloin. Se on henkisesti kovin peli, missä olen ikinä ollut, Silvo muistelee.

– Meillä oli kyseisissä kekkereissä vielä finaalikin (AIK–SV Wiler-Ersigen), mutta sen jälkeen se oli ihan paperia.

Iiro-Pekka Airola
Iiro-Pekka Airola
Toimittaja

Twitter: @ipairola