Miesten Salibandyliigassa kolmantena majailevan Indiansin kausi on sujunut kohtalaisesti. Näin sanoo joukkueen päävalmentaja Petri Timonen Pääkallon haastattelussa.

Indiansin liigajoukkue on Timoselle jo ennestään tuttu, mutta tällä kaudella hän luotsaa ryhmää ensimmäistä kertaa päävalmentajana. Pitkän linjan heimolainen piti pari vuotta taukoa valmennuskuvioista, mutta palasi lajin pariin täksi kaudeksi. Hän kertoo nauttineensa jokaisesta hetkestä Heimon pääkäskijänä.

– Olihan tämä huikea mahdollisuus ja olen todella otettu, kun seuran puolelta luotetaan niin paljon, että tarjotaan päävalmentajan pestiä parin vuoden sapatin jälkeen. On ollut todella kivaa ja olen ollut todella innoissani, Timonen sanoo.

– Pelaajien puolesta tämä on hyvä ryhmä. On jätkiä, jotka haluaa tehdä hommia ja vielä ekstraa päälle. Valmentajana ei ole tarvinnut kuin nauttia matkasta ja pyrkiä olemaan pelaajien arvoinen.

Indiansin tämän kauden valmennuskuvioiden lukkoon lyöminen venyi huhujen mukaan pitkälle kevääseen. Timonen kuitenkin kertoo, että keskustelut aloitettiin jo hyvissä ajoin. Luotsi mietti pitkään palaako valmennushommien pariin. Timonen jäi alunperinkin tauolle viettääkseen enemmän aikaa perheen kanssa.

– Muutaman kerran ehdin jo miettiä, etten lähtisi mukaan, mutta loppuen lopuksi saatiin homma maaliin. Joukkueen toiminta ei kuitenkaan millään lailla myöhästynyt. Onneksi lähdin mukaan, enkä jäänyt pelkästään perheen kanssa oleskelemaan.

Puolustuspelin kehittäminen isona teemana

Timonen ja aisapariksi tullut – niin ikään pitkän linjan heimolainen – Antti Vartiainen olivat luontevaa jatkumoa yhteisöllisyydestään ja selkeästä identiteetistä tunnetulle seuralle. Indians on näyttänyt jälleen erittäin hyvin valmennetulta joukkueelta, joka hyödyntää kentän neliöitä pitkillä syöttöralleilla.

Kaksikko ei keksinyt pyörää uudelleen, vaan Indians on jatkanut viime kauden jälkeen syrjään jättäytyneen Mikko Laurikaisen projektia, pallonhallintaan perustuvaa viihdyttävää salibandyä. Timonen haluaa puhua ennemmin Indiansin projektista ja seuran vahvasta identiteetistä, vaikka lisääkin Laurikaisen olleen sen suurimpia arkkitehtejä.

– Meillä on junioreista lähtien sama ajatus siitä, miten peliä pitäisi pelata. Indiansissa on sitä kautta selkeä ajatus, keitä halutaan valmennuspesteihin. Typerää olisi lähteä sitä muuttamaan.

Pieniä viilauksia Timonen ja Vartiainen ovat kuitenkin tehneet. Timonen mainitsee puolustuspelin kehittämisen olleen iso teema tällä kaudella. Hän sanoo olevansa tyytyväinen sen kehittymiseen. Isossa kuvassa Inkkareiden puolustus on mennyt Timosen mielestä eteenpäin.

Puheille löytyy katetta myös tilastoista. Indians on pelannut 21 ottelua, joissa oma verkko on heilunut 79 kertaa. Joukkue päästää vain 3,76 maalia ottelua kohden. Lukema on Classicin (3,63) jälkeen sarjan toiseksi pienin. Viime kauteen verrattuna parannus on huima. Edeltävällä sesongilla Heimon verkkoon tehtiin 5,57 maalia peliä kohden, joten oma reppu on heilunut lähes kaksi maalia harvemmin.

Puolustuspelin kehittäminen ei kuitenkaan ole syönyt tehoja kentän toisesta päästä. Viime kaudella Indians maalasi keskimäärin 5,85 kertaa ottelua kohden. Nyt lukema on 6,38 per peli. Kehitystä on siis tapahtunut kentän molemmissa päissä. Tämä näkyy luonnollisesti kokonaismaalierossa. Tällä hetkellä espoolaiset ovat 55 maalia plussalla, kun viime kaudella maaliero pysähtyi runkosarjan jälkeen lukemaan +7. Toissa kaudella maaliero oli +29.

Timonen kuitenkin sanoo, että kehitettävää riittää juuri hyökkäyspelin suhteen. Myös pelin läpivientiin Heimon pääkäskijä haluaa parannusta.

– Vähän on yritetty päästä siitä, että ei pelattaisi pelkkää pitkää pallonhallintaa, vaan saataisiin siitä myös tehoja irti. Ymmärrettäisiin paremmin niitä hetkiä, milloin pitää puolustaa pallolla ja milloin hakea maalipaikkoja. Nämä ovat sellaisia juttuja, joita piti alkaa tuoda mukaan muutenkin. Tarvitaan pientä suoraviivaisuutta. Peliä ei kuitenkaan voi pelata pelkästään palloa hallitsemalla.

– Hyökkäyspeliä pitää pystyä edelleen kehittämään. Lauotaan tällä hetkellä liian vähän. Luodaan jonkin verran laadukkaita maalipaikkoja, mutta niistä pitäisi pystyä naulaamaan paremmin. Laadukkaiden laukausten määrää pitäisi pystyä nostamaan.

Timonen vastailee haastattelukysymyksiin selkeästi ja suorasanaisesti. Etenkin kauden tulostavoitetta kysyttäessä vastaus tulee empimättä.

– Jos liigaa pelataan, niin ei voi olla muuta tavoitetta kuin olla ykkönen kauden jälkeen. Mielestäni olisi typerää laittaa muuta tavoitetta joukkueelle, joka on joka kausi pleijareissa.

Kohti seuraavaa askelta

Indians nousi Salibandyliigaan keväällä 2013. Välieriin Heimo paineli kaudella 2017-18 ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran seuran historiassa. Viime kaudella Heimo putosi puolivälierissä Classicille.

Tietyllä tapaa Indians on ollut keskikastin joukkue. Toissa kauden 4. sija ja EräViikinkien pudottaminen puolivälierissä oli yllätys. Nuorekas ryhmä on taistellut viimeisistä pudotuspelipaikoista, mutta puheet kotiedusta ovat olleet utopiaa. Tällä kaudella Indiansin voi väittää nostaneen profiiliaan. Espoolaisista on tullut uskottava kärkipään joukkue. Mitali ei olisi missään nimessä yllätys, eikä ylisuorittamista.

Timonen allekirjoittaa väitteen, mutta lisää, että matkaa riittää vielä.

– Sikäli allekirjoitan väitteen, mutta matkaa on vielä. Lapsuksia sattuu edelleen, ja hyvän ja huonon päivän välinen gappi on edelleen iso. Aiemmilla kausilla se huono päivä oli yleensä katastrofi, joten on siinäkin suhteessa menty eteenpäin.

– Ei haluta joka vuosi olla se kauniisti näppäilevä ryhmä, joka väläyttelee silloin tällöin. Tavoite on vakiinnuttaa paikka siinä, ettei aina taisteltaisi just ja just pääsystä pleijareihin. Nyt on pysytty koko kausi pleijariviivan yläpuolella. Aikaisemmilla kausilla pyörittiin runkosarja yleensä sijoilla 7-10, mutta nyt ollaan oltu 2-7.

– Pitkällä tähtäimellä tavoite on olla Suomen paras joukkue.

Yksi syy Indiansin vahvaan kauteen löytyy parantuneesta kokoonpanosta. Yleensä espoolaisjoukkue on ollut siirtomarkkinoilla ottavana osapuolena, mutta täksi kaudeksi joukkue vahvistui. Hankinnat eivät toki olleet markkinoiden suurimpia vonkaleita, vaan seuran tyyliin lupaavia nuoria pelaajia valmiina ottamaan seuraavan stepin urallaan.

Karhuista saapunut Eero Harjula ja Rangersista tullut Teppo Salo miehittävät joukkueen sisäisen pistepörssin neljättä sijaa. Kaupungin sisällä seuraa vaihtanut Niko Laiti on pelannut erinomaisesti kolmoskentän keskellä. Kooveen Heimo-paitaan vaihtanut Ossi Koskinen on tuonut pallollista taitoa laadukkaaseen alakertaan.

Indiansin tehot eivät ole enää levänneet pelkästään kapean kärjen varassa, vaan syvyyttä on löytynyt kaikista kentistä. Yhteensä 12 pelaajaa on kirjauttanut vähintään 10 pistettä. Esimerkiksi Nokialla kaksinumeroisia pörssejä iskeneitä pelaajia on vain kuusi kappaletta.

– Jokainen on onnistunut erittäin hyvin. Uudet pelaajat ovat päässeet ryhmään hyvin sisään ja yllättävän nopeasti näyttäneet siltä, kuin olisivat pelanneet täällä pidempäänkin. Pelaajahankintapuolen henkilöt tehneet hyvää työtä ja löytäneet pelaajia, jotka sopivat tänne pelillisesti ja ajatusmaailmaltaan.

Onnistuneet hankinnat kuvaavat osaltaan sitä, miksi Indians on pitänyt pintansa Pääkaupunkiseudun kovassa kilpailussa. Nuoret lupaukset ovat kehittyneet Otahallilla laadukkaiksi liigapelureiksi, osa aina maajoukkuemiehiksi asti.

Seura on ollut edelläkävijä ja haluaa olla sitä jatkossakin. Timonen ei mainitse konkreettisia visioita, mutta painottaa, että seurassa halutaan olla koko ajan innovatiivisia ja sitä kautta parempia. Iso tavoite on olla maan kärkiseuroja kaikilla mittareilla.

Edustusjoukkue näyttelee luonnollisesti tärkeää roolia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Indiansin seuraava askel on nousta kestomenestyjäksi – joukkueeksi, joka pelaa joka vuosi vähintään välierissä. Timonen painottaa, että askel vaatii ennen kaikkea kovaa työntekoa.

– Nuoresta ryhmästä täytyy kasvaa sellainen, että se ei ole vaan nuori ja innokas. Ryhmän pitää olla hyvän ikäinen ja kokenut. Lisää työtä, ymmärrystä ja ennen kaikkea kokemusta. Saataisiin runko sellaiseksi, ettei tiukoissa paikoissa tarvitse aina miettiä, miten toimitaan.

– Vaatii myös sen, että omista junioreista alkaa nousemaan uusia äijiä. Tuossa on ollut pientä suvantoa, mutta nyt näyttää taas paremmalta.

”Raivo”

Petri Timonen on varsin mielenkiintoinen nimi suomalaisen salibandyn valmentajataivaalla. Hän on jäänyt hieman mystiseksi hahmoksi, eikä säteile ulospäin samanlaista karismaa, kuin persoonallisena tunnettu edeltäjänsä Mikko Laurikainen. Vaikka Indiansin kausi on sujunut mallikkaasti, on Timonen jäänyt vähemmälle huomiolle. Ykköstähdet Valtteri Kainulainen ja Aaro Astala ovat pysyneet Heimo-brändin ja otsikoiden kärjessä.

Salibandyn Timonen aloitti 7-vuotiaana paikallisessa sählykerhossa, 26 vuotta sitten. Itähelsinkiläisen Myllypuron Pauhun pikkunappuloita Timonen ryhtyi valmentamaan omien muistikuvien mukaan A- tai B-juniorina. Viiden Pauhussa vietetyn vuoden jälkeen tie vei Indiansiin, jossa hän on valmentanut vuosien varrella lukuisia eri ikäluokkia ja myös työskennellyt seurassa pari kautta.

Nykyään Timonen käy muualla päivätöissä ja pyörittää perhearkea. Tuntien käyttöä ei tarvitse miettiä, Indians-valmentaja tuumaa.

Lajitaustaa avatessaan Timonen kertoo itähelsinkiläisyyden olevan edelleen iso osa omaa identiteettiä. Espoossa valmentaminen ei kuitenkaan ole tuottanut identiteettikriisiä.

– Hyvä vaan, että Espoon pojat saa näkökulmaa erilaisesta kulttuurista. Pidän edelleen majaani Itä-Helsingissä vaikka salibandyn suhteen olen espoolaistunut, Timonen naurahtaa.

Haastattelun lopussa puhe kääntyy valmentajan lempinimeen ”Raivo”. Timonen sanoo lempinimen tulevan Indiansin suunnalta, mutta haluaa jättää tarinan mysteeriksi.

Vaihtopenkin takana ja lehdistötilaisuuksissa Timosta ei tunneta järin räiskyvänä persoonana. Päinvastoin hän on poikkeuksetta hyvinkin rauhallinen.

– Ehkä se vitsi on juuri siinä, Timonen päättää.