Jokaisella on omat kevätrutiininsa. Joku vie talvivaatteet vintille, toinen kaivaa virvelin varastosta, kolmas rasvaa polkupyörän ketjut. Pasi Järvisen rutiiniksi on muodostunut pelata putoamista vastaan Salibandyliigan playouteissa.

Steelersin maalivahti Järvinen päivittelee Twitter-tiliään harvoin, mutta hiljattain hän innostui joukkuekaverien kannustamana tarttumaan näppäimistöön.

Tässä kun taas pääsee pelaan kevään pelejä niin tuli mieleen että tehdäänkö tällä jo historiaa? Toistaiseksi 21 playout peliä kolmessa eri seurassa ja tänä vuonna viides vuosi putkeen samoissa peleissä. #salibandyliiga #playout #nauttienmatkassa

— Pasi Järvinen (@pasi_jrvinen) February 29, 2020

Hänellä piti tosiaan olla edessä viides playout-sarja viidentenä peräkkäisenä keväänä. Sitten kaikki muuttui hetkessä: koronaviruksen leviäminen lopetti kauden kesken. Playoutit jäävät pelaamatta.

– Nopeasti sitä voisi kuvitella, että olisi päässyt iso helpotuksen huokaus. Ehkä semmoinen osittain tulikin, kun nyt ei tarvitse pelata niin raastavia pelejä, mutta samalla jäi kyllä todella tyhjä olo. Viikonloppu meni vähän niin kuin ohi vaan, eikä oikein ymmärtänyt, että mitä tapahtuu, Järvinen kertaa.

– Nyt se on alkanut iskeä isommin, että kausi tosiaan päättyi näin. On pakko todeta, että mieluummin olisin pelannut niitä playout-pelejä kuin nähnyt tällaisen lopun.

Järvinen antaa täyden tuen liiton päätökselle, sillä terveydellä ei pidä leikkiä.

– Nyt sitten vain odotellaan, mitä liitto vielä päättää lopullisesta toteutuksesta. Toivon, ettei tämän kauden pelejä koeteta väkisin pelata kesällä.

”Veitsi kutittelee kurkulla”

Haastattelu Järvisen kanssa oli ehditty jo tehdä, ennen kuin tieto otteluiden perumisesta tuli. Yhtä kaikki hänellä on kerrottavana kiinnostavia kokemuksia  siitä, miltä tuntuu pelata vuosi toisensa jälkeen panokseltaan raaimpia otteluita eli putoamista vastaan.

– Peleinähän ne ovat mentaalisesti aika raastava paikka. Panokset ovat joskus jopa kovemmat kuin playoffeissa, ollaan veitsi kurkulla. Jos kausi loppuu tappioon, se ei ole kenellekään kivaa, Järvinen kertoo.

– Vaikka moni niille peleille naureskelee, se on aika iso henkisen kasvun paikka, myös itselleni. Pelillisesti ne ovat verrattavissa ihan playoff-peleihin, meno nousee ja saa pelata aina karvan kovempaa, ja tunteet kiehuvat, kun veitsi oikein kutittelee kurkulla.

Järvisen mukaan playout-otteluista saa hienoja sarjoja, mutta lähtöasetelma on vähän erilainen. Kun runkosarja on ”vedetty vihkoon”, playout tarjoaa joukkueelle kasvojenpesun paikan.

– Niiden voittamisen jälkeen on kiva viettää kesää.

Samppanja suihkusi Kauppiksella

Playoutit tulivat liigaan kaudelle 2014-15, jolloin liigajoukkueista siihen joutui neljä ja molemmat otteluparit ratkottiin lyhyellä kaavalla paras kolmesta -järjestelmällä.

Nykyinen malli otettiin käyttöön heti seuraavalle kaudelle, ja silloin playout-otteluista ensi maistiaisen sai myös Pasi Järvinen, tuolloin Rauman SalBan paidassa. Silloin raumalaiset hävisivät playoutit Nokian KrP:lle suoraan 0-3 ja joutuivat varsinaisiin karsintoihin, joissa Divarista ylös pyrkinyt Steelers kaatui kuitenkin suoraan kolmessa ottelussa.

– Se oli itselle sellainen tilanne, että ajatteli, oltiinko näin huonoja läpi runkosarjan. Isosta ei ollut kiinni, ettei pudottu suoraan. Silloin ajattelin, että nyt en ainakaan tee enää virheitä ja haluan kaudelle sellaisen hyvän lopetuksen.

Loppu oli lopulta onnellinen, kun ratkaiseva karsinta päättyi Rauman Kauppiksen hyvätunnelmaisen kotiyleisön edessä legendaarisen raumalaisvalmentajan Juha ”Haiski” Mäkilän viimeisessä ottelussa.

– Vaikka se niin koomista on, nuori Järvinen poksautti vielä samppanjapullon pukukopissa. Se ei ollut voitonhuumaa vaan helpotuksen fiilis, kun sai ison apinan ja gorillan selästä.

Tuolloin karsinnat hävinnyt Steelers nousi liigaan lopulta kesällä kabinetin kautta.

”Isoilla tunteilla pelaamista”

Seuraavana vuonna playoutit Raumalla tulivat Järviselle taas eteen, mutta tällä kertaa hän oli mukana vastustajajoukkueen paidassa. LASBiin vaihtanut maalivahti myöntää, että ex-seuran voittaminen maistui.

– Sain siihen viimeiseen peliin Lahdessa vielä muutaman tärkeän kopin. Kyllä siitä hemmetin hyvän fiiliksen sai. Harva uskoisi, että playouteista sellaisia revitään, mutta isoilla tunteilla pelaamista sekin on.

Järvisen matka jatkui Hämeenlinnaan Steelersin riveihin, joissa hän sai jälleen todeta runkosarjan jälkeen, että kalenteriin saa merkata tulevan playout-sarjan aikatauluja.

Ensimmäisellä Steelers-kaudellaan 2017–18 Järvinen sai nähdä karsintamaailman taas pitkän kaavan kautta. Ensin hämeenlinnalaiset taipuivat Kooveelle tasaisessa playout-sarjassa voitoin 2-3, mutta pystyi pelastamaan nahkansa Divarista tullutta haastajaa Loviisan Toria vastaan suoraan kolmessa ottelussa.

Viime keväänä Järvisen neljännestä perättäisestä playout-keväästä Steelers selvisi lyhyellä kaavalla, kun Karhut kaatui suoraan 3-0-voitoin.

Paluu Kauhujen taloon jäi

Tämän kevään Welhot-ottelusarjaan valmistautuessaan Järvinen sanoi hänellä olevan kutinan, että edessä olisi väännettävänä täysi viiden ottelun sarja. Nyt jää ikuiseksi mysteeriksi, montako ottelua lopulta olisi tarvittu.

Mielenkiintoinen anekdootti olisi ollut se, että jos playout-sarja olisi venynyt neljänteen otteluun, se olisi pelattu Iittala-hallissa.

Se oli aikanaan edellisen hämeenlinnalaisen liigajoukkueen Trackersin kotiluola, kuuluisa ”Kauhujen talo”.

Järvinen kävi liigauransa alkuaikoina Nokian KrP:ssä Trackersin vieraana, ja muistaa erityisen hyvin erään sarjakautta edeltäneen harjoitusottelun.

– Lensiköhän sieltä neljä miestä ulos, kun se meni oikein käsirysyksi. Silloin nuorena poikana katteli, että tällaista, ja tämä on vaan harjoitusottelu. Luulot meni pois samantien, Järvinen kertaa.

Menneen kauden edetessä Järvinen tuntui ottaneen Steelersin ykkösmaalivahdin itselleen Kaapo Kettuselta. Etenkin sen jälkeen, kun päävalmentaja vaihtui Petri Kemppaisesta Raine Laineeseen, Järvisen vastuu vain kasvoi.

– Rainen kanssa päästiin hyvin juttuun ja hän tuntui luottavan. Ei minulla Kemppaisenkaan kanssa ollut mitään ongelmia. Se on myönnettävä, että joulukuun olin pois peleistä siksi, että oman pääkopan kanssa oli vähän haasteita, Järvinen tunnustaa.

– Kun pääsin takaisin, olin taas paljon äänessä ja pidin mekkalaa.

Avoin hakemus

Salibandyliigan sarjajärjestelmästä, putoamisesta, noususta ja Divarin parhaimmiston tasonmittauksesta riittää mielipiteitä. Mitä tästä ajattelee todellinen playout-konkari?

– Nykyiset karsinnat on kova paikka molemmille, sekä liigajoukkueelle joka hävinnyt oman playout-sarjan että myös finaalihäviön kokeneelle Divari-joukkueelle. Siinä täytyy nopeasti kerätä sulat siipiin ja lähteä lentoon, Järvinen aprikoi.

– Onhan tämä mielenkiintoinen systeemi. Mutta en osaa sanoa miten tätä pitäisi muuttaa, minähän olen vain häkkipää.

Järvinen kertoo naureskelleensa, että playoutit loppuvat varmaan sitten, kun päättyy hänenkin uransa tällä tasolla.

– Jos näitä (playout-)pelejä ei olisi, minullakin olisi melkein runkosarjan verran vähemmän pelejä vyöllä.

Kesällä 30 vuotta täyttävä Järvinen kolkuttelee 300 pääsarjaottelun rajaa, kun liiga- ja Divari-matsit ynnätään yhteen. Hän kertoo tulevaisuutensa olevan auki.

– Nyt jää pahasti mietityttämään, että pitääkö ensi vuonna olla liigassa ja mennä playout-peleihin ihan putken takia – vai olisiko aika uusien tuulien ja uusien pelien, Järvinen pohtii vitsaillen.

– Tähän loppuun voisi heittää huumorimielellä seuroihin avoimen haun.