Salibandyn sääntökirjasta löytyy sääntöjä, jotka aiheuttavat päänvaivaa niin tuomareille kuin pelaajillekin. Esimerkiksi taklaus on ongelmallinen, sillä siitä puhutaan sääntökirjassa, mutta säännöissä ei ole määritelty, mikä on taklaus. Keskustelua ovat kuluneella kaudella herättäneet myös päähän osuvat mailat.

Vauhti on lisääntynyt ja fyysiset elementit tulevat yhä korostuneemmin esiin. Tulkinnat vaihtelevat ja samoin vastaajien mielipiteet tulkinnanvaraisuudesta. Kyselyssä ei ole sinällään tarkoitus mitata vastaajien sääntötuntemusta, vaan tuoda esille erilaisten tilanteiden tulkinnanvaraisuutta erilaisten näkökulmien kautta.

Pääkallo.fi sai aiheen tiimoilta mielipiteitä neljältä tuomarilta, kolmelta maajoukkuepelaajalta sekä kahdelta valmentajalta. Jokaiselta kysyttiin viisi kysymystä. Tämän lisäksi vastaajat toimivat tuomareina kolmessa videopätkässä ja jakoivat tuomionsa tilanteista. Videopätkät ovat Sveitsistä.

Kysely julkaistaan kahdessa osassa, jonka ensimmäisen osan näet täältä. Toisessa osassa ääneen pääsevät kansainvälisen tason tuomarit Mikko Alakare, Henri Heinola, Manu Marttinen sekä Vesa Vilkki.

1. Onko sääntökirja tarpeeksi selkeä rikkeiden ja niiden seurausten osalta?

Mikko Alakare: Sääntökirjassa erilaisia rikkeitä on pyritty kuvaamaan hyvinkin yksityiskohtaisesti. Erilaisia riketyyppejä on runsaasti. Ongelmia syntyy erityisesti muutamista liian rajaavista sananmuodoista ja erityisesti logiikkaa sekoittaa sääntökirjan sääntötekstiä selittämään pyrkivät osat, joissa terminologia ei ole johdonmukaista. Surullisena pidän sitä, että tämä on sääntöjen laatijoilta tietoinen valinta. Esimerkiksi ”väkivalta” termiä käytetään väärissä kohdissa, joka sotkee sen perusajatuksen, että mitä moitittavampi teko on, sitä kovempi olisi rangaistus. Nykysääntökirjassa on valittu tekniikka, jossa väkivaltainen rike (kuten hyökkääminen tai heittäytyminen) johtaa viiden minuutin joukkuerangaistukseen. Kun peliin liittyvä fyysinen rike on vaarallinen siitä tuomitaan kuitenkin PR1. Väkivalta terminä tulee taas vastaan PR3:n arvoisissa rikkeissä väkivaltaisen käytöksen yhteydessä. Sekavuuden kruunaa tuota PR1:n arvoisen ”vaarallisen fyysisen pelin” sääntökohtaa selittämään pyrkivä lisäys, jonka mukaan vaarallista fyysistä peliä on juuri vastapelaajaa päin heittäytyminen tai hänen kimppuunsa hyökkääminen väkivaltaisesti.

Henri Heinola: Ei.

Manu Marttinen: Mun mielestä sääntökirja on tässä kohtaa epäselvä. Mulla on kokemusta 12 vuotta Salibandyliigasta ja kymmenen vuotta kansainvälisistä peleistä erotuomarina. Pystyn tällä kokemuksella sanomaan, että se, että sääntökirja on kirjoitettu liian pilkun tarkasti, on aiheuttanut seuraavaa tuomareiden keskuudessa rangaistuksia jaettaessa:

• tuomari A noudattaa sääntöä pilkuntarkasti, ja tuomitsee rangaistuksen – yhteisö tuomitsee tämän liian heppoisena/kovana tuomiona
• tuomari B soveltaa sääntökirjaa sääntökirjan vastaisesti ja tuomitsee tilanteen eri lailla – yhteisö hyväksyy tämän – tuomio aiheuttaisi ongelman lähinnä protestitilanteissa: sääntövirhe.

Mun mielestä ei ole hygieenistä eritellä kuka, ketkä, missä maissa toimivat millä tavalla. Sen sijaan pitäisi enemmänkin paneutua juurisyyhyn ja ratkaista se: sääntökirja on kirjoitettu liian pilkun tarkasti, ja Playbookilla (aiemmin tulkinnoilla) on yritetty tuoda soveltamismahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että sääntöjen mukaan pitäisi aina tuomita.

Pallottoman pelaajan perinteisissä fyysisissä kontakteissa (työntämiset, estämiset, taklaamiset) sääntökirja tarjoaa seuraavia ratkaisuja:

507 Vapaalyönnin aiheuttavia rikkeitä

6) Palloa pelaava tai sitä tavoitteleva pelaaja pakottaa tai työntää vastapelaajaa muuten kuin olkapäällä olkapäätä vasten.à näyttö (907)

7) Palloa pelaava, sitä tavoitteleva tai parempaan paikkaan pyrkivä pelaaja etenee takaperin päin vastapelaajaa tai estää vastapelaajaa siirtymästä aikomaansa suuntaan. à näyttö (908, 911)

605 Kahden minuutin joukkuerangaistuksen aiheuttavia rikkeitä

5) Pelaaja pakottaa tai työntää vastapelaajan kaukalon laitaa tai maalin kehikkoa vasten. à näyttö (907)

6) Pelaaja taklaa vastapelaajaa tai kamppaa vastapelaajan. à näyttö (909)

11) Pelaaja estää tarkoituksellisesti pallotonta vastapelaajaa. Mikäli pelaaja yrittäessään päästä parempaan paikkaan törmää takaperin vastapelaajaan tai estää vastapelaajaa siirtymästä aikomaansa suuntaan, on tuomittava vain vapaalyönti. à näyttö (911)

607 Viiden minuutin joukkuerangaistuksen aiheuttavia rikkeitä

4) Pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin tai muuten hyökkää väkivaltaisesti tämän kimppuun. à näyttö (909)

5) Pelaaja taklaa, heittää tai kamppaa vastapelaajan kaukalon laitaa tai maalin kehikkoa vasten. à näyttö (909)

613 Pelirangaistus 1:n aiheuttavia rikkeitä

5) Pelaaja syyllistyy vaaralliseen fyysiseen peliin. Rike tapahtuu pelitilanteessa ja siinä pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin, hyökkää väkivaltaisesti vastustajan kimppuun tai taklaa, heittää tai kamppaa vastustajan kaukalon laitaa tai maalin kehikkoa vasten pelitilanteessa pitääkseen pallon hallussaan tai ilman mahdollisuutta ehtiä palloon. à näyttö (909)

617 Pelirangaistus 3:n aiheuttavia rikkeitä

2) Pelaaja tai toimihenkilö syyllistyy raakaan rikkomukseen.  à näyttö (909)

4) Kun pelaaja tai toimihenkilö syyllistyy väkivaltaiseen käytökseen. Väkivaltaisella käytöksellä tarkoitetaan tahallista vaikuttamista henkilön fyysiseen koskemattomuuteen aiheuttamatta loukkaantumista. Tähän kuuluu sylkeminen pelaajaa kohti jne.

Yhteenveto sääntökohdista:

Työntäminen

Työntämisestä voidaan siis tuomita vapaalyönti:

Sitä onko sääntöjenlaatija alun perin tarkoittanut käytettäväksi tätä sääntökohtaa vain ei laitaa/maalia vasten, ei pelisäännöistä selviä; käytännössä esim. laitaa vasten työntämisistä annetaan paljon vapaalyöntejä

Jos työntäminen tapahtuu laitaa tai maalia vasten, siitä voidaan tuomita myös kahden minuutin rangaistus (vapaalyönnin sijaan).

Käytännössä erotuomarit arvioivat tuomitessaan kahden minuutin rangaistusta laitaa vasten työntämisestä (tai pakottamisesta) teon voimakkuutta ja/tai vaikuttavuutta peliin (esim. kääntöpelin ”estäminen”)

Yksi haaste on siinä, että näistä ”kääntöpeliestämisistä” tuomitaan välillä/useinkin estämisrangaistuksia, eikä ”pakottamisrangaistuksia”. Tai siis suurempi haaste on se, että pallollisen pelaajan estämisestä ei voisi sääntöteknisesti tuomita kahden minuutin rangaistusta, it doesn’t make any sense…

Käytännössä siis laitaa vasten työntämisistä annetaan vapareita tai kahden minuutin rangaistuksia riippuen teon kovuudesta, voimankäytöstä ja niin edelleen.

Taklaaminen:

Taklaamisesta voidaan tuomita kahden minuutin rangaistus.

Sitä onko sääntöjenlaatija alun perin tarkoittanut käytettäväksi tätä sääntökohtaa vain ei laitaa/maalia vasten, ei pelisäännöistä selviä. Käytännössä laitataklauksissa kahden minuutin rangaistus ei ole riittävä.

Taklaamisesta voidaan tuomita viiden minuutin rangaistus, jos se tapahtuu laitaa tai maalia vasten.

Käytännössä viisi minuuttia on vähimmäistuomio laitataklauksesta

Tämä ”taklaaminen” voidaan koventaa PR1 rangaistukseksi, jos se on ”vaarallinen”, tapahtuu ”pelitilanteessa” ja se tehdään ”pitääkseen pallo hallussaan tai ilman mahdollisuutta ehtiä palloon”

Jos rike on ”raaka”, siitä voidaan tuomita PR3

Jos rike on ”väkivaltainen, aiheuttamatta loukkaantumista”, siitä voidaan tuomita PR3

Kontaktista voidaan tuomita myös viisi minuuttia ihan vaan keskellä kenttää, jos kyseessä on ”taklaamisen” sijaan ”päin heittäytyminen” tai ”väkivaltainen hyökkäys”

Tämä on erotuomarin näkökulmasta todella haastavaa: kaikki näkevät, että kyseinen ”keskialuetaklaaminen” oli 5min arvoinen, mutta erotuomarin pitää jotenkin ihmeessä perustella, että kyseessä oli ”päinheittäytyminen”. Eikö vain voisi sanoa, että ”taklasit keskikentällä niin suurella voimalla, että tästä tuomitaan kahden minuutin sijaan viisi minuuttia”?

Tämä ”päinheittäytyminen” tai ”väkivaltainen hyökkäys” voidaan koventaa PR1 rangaistukseksi, jos se on ”vaarallinen”, tapahtuu ”pelitilanteessa” ja se tehdään ”pitääkseen pallo hallussaan tai ilman mahdollisuutta ehtiä palloon”

Jos rike on ”raaka”, siitä voidaan tuomita PR3

Jos rike on ”väkivaltainen, aiheuttamatta loukkaantumista”, siitä voidaan tuomita PR3

On mielestäni outoa, että:

–          viiden minuutin kohdalla mainitaan ”väkivaltaisuus”

–          PR1 kohdalla mainitaan ”vaarallisuus”

–          PR3 kohdalla mainitaan ”väkivaltaisuus”

Uskon vahvasti, että lajiyhteisön on vaikea sisältää tätä väkivaltainen-vaarallinen-analogiaa. Palaan kohdassa kaksi, miten asiaa tulisi muuttaa.

Vesa Vilkki: Pääsääntöisesti kyllä.

2. Jättääkö sääntökirja mielestäsi liikaa tulkinnanvaraa?

MA: En pidä ensisijaisena ongelmana tulkinnanvaraisuutta. Enemmänkin salibandyn sääntöjen ongelmana on liika ns. kasuistisuus, jossa hyvin yksityiskohtaisilla sääntökirjauksilla nimenomaan pyritään rajaamaan erotuomareiden mahdollisuutta tulkita ja soveltaa sääntöjä. Salibandysta puuttuu kokonaan muille lajeille ominainen sääntökirjaus, jolla erotuomareille annettaisiin mahdollisuus soveltaa sääntöjä esimerkiksi pelin henki tai osallistujien turvallisuus huomioon ottaen. Salibandyn logiikassa siis noudatetaan sääntöjä kun monissa muissa peleissä sääntöjä nimenomaan sovelletaan. On selvää, että kontaktia sisältäviin pallopeleihin jää sääntöihin joka tapauksessa tulkinnanvaraa.

HH: Päinvastoin. Mielestäni säännöissä on aivan liian vähän tulkinnanvaraa, mikä aiheuttaa sekavuutta, varsinkin rangaistustilanteissa. Kansalliset sääntötulkinnat vielä kaventavat tulkinnanvaraa, samoin kuin Playbook.

MM: Sääntökirja jättää liian vähän tulkinnan varaan. Sääntökirjan pitäisi antaa raamit sille, että kontaktitilanteessa tuomittavuutta VL-2min-5min-PR1-PR3 arvioidaan kriteereillä kuten esimerkiksi:

Tarkoitus, suunta, liikeratojen risteäminen, mahdollisuus pelata palloa, voima / vauhti, vastapelaajan mahdollisuus havaita kontakti, pelin yleinen henki, yleisesti sallittu kamppailupalaaminen kyseisellä sarjatasolla

”Taklaamisesta” on mielestäni hyvä puhua säännöissä:

Kamppailutilanteessa tehtävä ”yhtäaikainen taklaaminen” ei ole tuomittavaa, vaan se on oikeanlaista kamppailupelaamista (ainakin Salibandyliigassa), vaarallinen taklaaminen pitäisi olla aina vähintään se viiden minuutin rangaistus, kun taas väkivaltainen taklaaminen pitäisi mennä jo korttipeliksi (PR1, PR3). Päähän kohdistuva taklaaminen on aina PR3, vaikka olisikin vain ”vaarallista” eikä ”väkivaltaista” tai ”raakaa”

VV: Jokaisen mahdollisen tilanteen kirjoittaminen tarkasti auki seurauksineen on mahdoton tehtävä ja sen vuoksi sääntöjen pitää mielestäni olla riittävän tarkkoja, mutta ei liian yksityiskohtaisia. Jos jokainen tilanne seurauksineen pyrittäisiin kirjoittamaan auki yksityiskohtaisesti, tulisi sääntökirjasta erittäin pitkä. Tulkinnanvaraa siis tulee olla ja mielestäni sitä ei nykysäännöissä ole liikaa.

3. Sääntökirjassa puhutaan ”taklauksesta”. Miten määrittelisit taklauksen salibandyssa?

MA: Klassikkokysymys. Taisin jo julkisestikin haastaa Saaren Oskarin määrittelemään tämän. Tehtävä ei ole ihan helppo. Sääntökirja mainitsee taklaamisen kolmessa kohdassa, mutta salibandyn säännöissä taklaamista ei ole lainkaan määritelty. Pidän erikoisena, että tätä ei ole määritelty vaikka toki salibandyssa taklaamisen määrittelyn rooli on huomattavasti pienempi kuin vaikka amerikkalaisessa jalkapallossa, jääkiekossa tai rugbyssa. Sääntökirjan mainitsemia fyysisiä rikkeitä ovat muun muassa pakottaminen/työntäminen, taklaaminen ja heittäytyminen. Minulle taklaamisen määritelmä liittyy vartalolla tehtävään fyysiseen iskuun vastustajan vartaloon, jonka tarkoituksena on vastustajan pallonhallinnan tai tasapainon häiritseminen. Kun heittäytyminen on sanktioitu erikseen, pidän edellytyksenä myös sitä, että taklaajalla on oma vartalo hallinnassaan eikä hän ole esimerkiksi kokonaan irti maasta. Kun määritellään taklauksen perustilannetta, joka johtaa kahden minuutin joukkuerangaistukseen, on lisäedellytyksenä, että tällainen tavallinen taklaus ei saa tapahtua kaukalon laitaa tai maalikehikkoa vasten, eikä olla vaarallinen, väkivaltainen tai raaka.

HH: Taklaaminen on mielestäni sääntöjen vastaista toiseen henkilöön törmäämistä tai sen yrittämistä.

MM: Minä määrittäisin: Taklaaminen on etäisyyden päästä tehtävä (voimakas) kontakti verrattuna työntämiseen, joka on kontakti, joka tehdään jo oltaessa iholla.

Toisaalta esimeriksi liigassa tilanteet, jossa palloa tavoittelevat pelaajat tulevat samaan aikaan etäisyyden päästä (taklaavat siis toisiaan) olkapää olkapäätä vasten kontaktiin, on tulkittu rehdiksi kamppailuksi niin kauan kuin minä muistan. Playbook (kohdasta Fyysinen toleranssi) ottaa tämän sallittavuuteen / tuomittavuuteen enemmän kantaa. Ongelma tosin sääntöteknisesti tässä on se, että taklaaminen on kielletty ja tältäkin osin säännöt vaatisivat muutoksia.

VV: Säännöt itsessään eivät määrittele taklausta. Säännöt tuntevat mm. työntämisen, taklaamisen ja vastapelaajaa päin heittäytymisen, jotka ovat jossain määrin samankaltaisia rikkeitä. Taklaaminen on siis fyysinen vastapelaajan vartaloon kohdistettu rike. Näkemykseni mukaan työntäminen luonteeltaan lievempi rike kuin taklaaminen. Vastapelaajaa päin heittäytyminen puolestaan kuvaa mielestäni toimintaa, jossa liike suuntautuu vastapelaajaan siten, että rikkovan pelaajan jalat esimerkiksi irtoavat lattiasta. Taklaaminen on sitten jotakin näiden kahden väliltä, mutta aukottoman määrittelyn
antaminen on vaikeaa.

4. Päähän osuvat mailat ovat herättäneet keskustelua. Pitäisikö iskun saaneen pelaajan peliasento huomioida tilannetta tuomittaessa?

MA: Mielestäni pitäisi ja nykyisten sääntöjen mukaisesti myös huomioidaan. Sääntö asettaa mailaa käyttävälle pelaajalle tietyt velvoitteet esimerkiksi mailan sallitun korkeuden osalta. Jos pelaaminen tapahtuu vaarallisesti tai mailalla huidotaan väkivaltaisesti tai vaarallisesti tästä seuraa sanktioita. Pelkkä mailan osuminen vastapelaajaan (edes päähän) ei ole koskaan ollutkaan salibandyssa sääntörikkomus.

HH: Mielestäni ei pitäisi, paitsi lantiotason alle kohdistuvissa iskuissa. Iskeneen pelaajan tulee tiedostaa, että mailan lapaa ei saa heilauttaa yli lantiotason takana tai edessä, jos on mahdollista, että lapa osuu vastapelaajaan. Iskenyt pelaaja on vastuussa omasta mailastaan. Erotuomarivaliokunnan miesten Salibandyliigan työryhmä ohjeisti erotuomareita ”koronakaudella” 19-20 tulkitsemaan yli lantiotason kohdistuvia osumia niiden vaarallisuuden mukaan, käytännössä Playbookin tulkintaohjetta mukaillen. Tämä mahdollisti yli lantiotason kohdistuneista osumista myös pienten rangaistusten tuomitsemisen, mikä oli mielestäni hyvä asia. ”Hipaisusta vitonen” oli kova tuomio varmasti todella monen mielestä. Tämä oli mielestäni tervetullut muutos ja oikeankaltaista vastuun kantamista erotuomarivaliokunnalta. Asia viestittiin kausi-infossa joukkueille ja tulkinnan
vastuu annettiin erotuomareille. Tilannekohtaista tulkinnanvaraa lisättiin.

MM: Peliasennon pitäisi vaikuttaa (ja vaikuttaakin) tuomioon. Annan muutaman esimerkin:

• Saatossa voimakas isku peittävää normaalissa peliasennossa olevaa pelaajaa kasvoihin. Tuomitaan aina viisi minuuttia.
• Saatossa voimakas isku peittävää matalassa peliasennossa olevaa pelaajaa kasvoihin, osumakohta on alle vyötärötason (peittävä pelaaja on siis matalammalla kuin perinteisessä polviasennossa): tämä tilanne voisi olla jokin kurotustilanne tai muu sellainen. Tuomittavuutta voisi mielestäni madaltaa kahden minuutin rangaistuksen tasolle

Yleisesti kuitenkin saatoissa maila kasvoihin -tilanteet ovat sellaisia, joissa peittävä pelaaja on ihan normaalissa peliasennossa. En muista tilannetta, että kukaan olisi kontannut tai tetsannut sinne peittämään ja saanut mailan kasvoihin pään ollessa polven korkeudella. Kahden minuutin rangaistuksia vaarallisesta pelistä mailalla tuomitaan kyllä, jos pääosumat mailalla ovat kevyitä ja ne kohdistuvat esim. takaraivon alueelle (ei niin suurta loukkautumisriskiä)

VV: Ehdottomasti pitää. Matalassa peliasennossa pelaaja altistaa itsensä todennäköisemmin iskulle päähän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että polviasennossa tai muuten matalassa peliasennossa olevan pelaajan päästä tulisi vapaata riistaa. Säännöt mahdollistavat jo nyt päähän osuneista mailoista useita mahdollisia tuomioita: tahaton osuma, ei rikettä; vaarallinen peli mailalla, kaksi minuuttia ja väkivaltainen tai vaarallinen huitominen mailalla, viisi minuuttia. Mitään viiden minuutin automaatiota ei siis ole olemassa, vaikka näin kuulee usein väitettävän.

5. Mitkä säännöt, määritelmät ja linjaukset tarvitsisivat mielestäsi täsmennystä ja päivitystä?

MA: Lähtisin liikkeelle siitä, että jos säännöt ovat nykymuodossaan niin esimerkiksi erotuomareilta järjestelmällisesti edellytettäisiin sääntöjen noudattamista. Jo tämä toisi todennäköisesti huomattavasti lisää yhdenmukaisuutta kentillä nähtäviin tuomioihin. Pidän hämmästyttävänä miten vähän meillä käydään keskustelua täysin sääntöjen vastaisista ratkaisuista ja miksi lajiyhteisö on niin pitkään hyväksynyt tämän. Jos lajiyhteisö ei halua, että sen luomia sääntöjä noudatetaan niin silloin varmasti olisi paikka isompaankin remonttiin.

Itse näkisin mielelläni tilanteen, jossa sääntökirjan tiukkaa kasuistisuutta siirrettäisiin kohti (entistä tulkinnanvaraisempia) yleislausekkeita, joissa moitittavuus määriteltäisiin ensisijaisesti esimerkiksi turvallisuuden ja rikkeen intensiteetin kautta ja annettaisiin erotuomarille valtaa ja mahdollisuuksia soveltaa sääntöjä pelin kannalta parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos valitaan tie, jossa sääntökirja halutaan edelleen pitää erittäin yksityiskohtaisena kuten nykyään, niin silloin puuttuisin erityisesti tuon ”väkivalta”-termin epäjohdonmukaiseen käyttämiseen ja erottaisin sääntöä selittävät kohdat selkeämmin varsinaisesta sääntötekstistä. Pohtisin myös onko edelleen perusteltua, että kun vaarallinen peli mailalla on kahden minuutin jäähyn arvoista niin samanaikaisesti vaarallinen fyysinen peli johtaa PR1 sanktioon.

Ja se taklaamisen määritelmä kuulunee kyllä sääntökirjaan.

Varsinaisten pelisääntöjen ulkopuolelta muuttaisin kurinpitojärjestelmää jonkin verran. Nykysysteemissä on erikoista, että on luotu erillinen ”videotuomari” -niminen orgaani, jossa yksittäisellä henkilöllä on täysi valta pysäyttää asian käsittely tai viedä se eteenpäin ilman minkäänlaista valitusoikeutta. Tämä on erikoista kun kaikkien muiden päätöksentekijöiden (erotuomarit, kurinpitäjät+kurinpitoryhmät, valituslautakunta) osalta päätökset ovat valituskelpoisia. On vaikea ymmärtää miksi tämä yksittäinen orgaani on automaattisesti erehtymätön. Kurinpidon osalta uudistaisin myös sen, että kurinpitäjät ja valituslautakunta eivät ole sidottuja pelisääntöihin mahdollisia sanktiota miettiessään/antaessaan. On erikoista, että peliin liittyvien tilanteiden sanktiointi ja niihin sovellettavat säännökset muuttuvat kunhan ne ensin kiertävät muutaman kirjoituspöydän kautta. Kun sovellettavat säännöt ovat erilaisia eivät kurinpidon päätökset lopulta ohjaa sääntötulkintoja kentällä haluttuun suuntaan.

HH: Osassa sääntökirjaa on henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan isoja epäjohdonmukaisuuksia. Vastauksesta tulisi tosi pitkä, joten nostan muutamia esimerkkejä. Tietyt asiat ovat vain hauskoja, kuten mm. että rangaistuksilla ja niiden syykoodeilla on ihan naurettavat relaatiot. En käsitä miksi.

Esim. 1) Jos pelaaja niin sanotusti ”estää tarkoituksellisesti vastapelaajaa” rangaistuksen arvoisella tavalla, edellytetään säännöissä (605.11) että vastapelaaja on palloton, tai rangaistus tulee (ainakin näyttöjen mukaisesti) arpoa jostain muusta syystä. Tyypillisesti apuna toimivat ”työntäminen” kaukaloa vasten tai kaikkien suosikkikoodi ”taklaaminen, kaataminen tai
kamppaaminen”. On mielestäni huvittavaa, että pallollisen vastapelaajan estäminen on vähemmän tuomittavaa kuin pallottoman estäminen. Silti sitä pitää kutsua jollain eri nimellä sääntöjen mukaan, jotta siitä voi tuomita rangaistuksen.

Esim. 2) Jos pelaaja vahingossa lyö vastapelaajaa korkealla mailalla kasvoihin, erotuomarit eivät sääntöjen puitteissa voi tuomita rangaistusta korkeasta mailasta, vaan ”huitomisesta” (607.1), mikä on huvittavaa ainakin, jos kyseessä on hyvin tyypillinen laukauksen saattoliike. Samoin, jos osuma ei tule vastapelaajan kasvoihin tai se on muuten (Playbookin ja erotuomarivaliokunnan määrittelemällä tavalla) vähemmän vaarallinen korkea maila, erotuomarit tuomitsevat jäähyn ”vaarallisesta pelistä” (mutta näyttävät korkean mailan näyttöä). Loogista ja havainnollista sinne katsomoihin, eikö
totta?

Muutamat asiat säännöissä ovat merkittäviä ja huolestuttavia. Minua eniten häiritsevät fyysisen pelin isojen rangaistusten skaalassa rikkeiden ”väkivaltaisuus” ja ”vaarallisuus” ja niiden keskinäinen rangaistavuuden suhde. Mielestäni alkaen viiden minuutin rangaistukset fyysisestä pelistä tulisi tuomita sen mukaan, että vähemmän väkivaltainen/vaarallinen rike on pienempi rangaistus ja enemmän väkivaltainen/vaarallinen rike on isompi rangaistus. Sääntöjen mukaan tämä ei ole läheskään näin yksiselitteistä.

Esim. 1) 5 min rangaistuksen ja pelirangaistuksen (PR1) sääntökohdat:
5 min: 607.4 / 607.5 (”väkivaltaisuus”)
”Pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin tai muuten hyökkää väkivaltaisesti
tämän kimppuun. Pelaaja taklaa, heittää tai kamppaa vastapelaajan kaukalon
laitaa tai maalin kehikkoa vasten.”
PR1 : 613.5 (”vaarallinen peli”)
Pelaaja syyllistyy vaaralliseen fyysiseen peliin pelitilanteessa ja
”heittäytyy vastapelaajaa päin, hyökkää väkivaltaisesti vastustajan kimppuun
tai taklaa, heittää tai kamppaa vastustajan kaukalon laitaa tai maalin kehikkoa
vasten pelitilanteessa pitääkseen pallon hallussaan tai ilman mahdollisuutta
ehtiä palloon.”

Hetkinen. Näiden rikkeiden eroavaisuus on siis siinä, että PR1:n tulkinnassa rikkeen pitää olla vaarallinen, tapahtua pelitilanteessa ja rikkojan pitää toimia ”pitääkseen pallon hallussaan” tai rikkojan täytyy olla ”ilman mahdollisuutta ehtiä palloon”. Se, kenen mielestä nämä lisämääritteet eivät ole käsittämättömyydessään uskomattomia, kättä ylös. Olen vuosikausia yrittänyt tätä logiikkaa tuloksetta ymmärtää. Näissä ym. säännöissä on mielestäni paradoksi, koska mikä tahansa etäisestikin väkivaltainen rike on automaattisesti mielestäni myös vaarallinen. Toisin sanoen, viiden minuutin arvoinen tai suurempi fyysinen rike ei salibandyssä voi olla vaaraton. En ainakaan keksi miten tällainen voisi olla mahdollista.

On väkivaltaisia ja väkivallattomia isoja fyysisiä rikkeitä, jotka ovat aina vaarallisia. Mielestäni viiden minuutin rangaistuksen ja PR1 tulkintaohjeet ovat fyysisten rikkeiden osalta käytännössä identtiset, joten oman oikeudentajuni mukaan vähemmän väkivaltainen rike on mielestäni pienempi jäähy, ja vastaavasti enemmän väkivaltainen rike on isompi jäähy, mutta tästä on tosi eroavaa tulkintaa. PR1:tä ei ”pykälän mukaan” voisi tuomita elleivät yllä mainitut lisämääritteet täyty.

Esim. 2) Sääntökirjan isoin rangaistus, PR3, sääntöjen kohta 617.4
Täysin omalla tasollaan on tämän kohdan tulkinta. Tähän sisältyy ”väkivaltainen käytös”, joka on sovellettavissa, jos rike on ”tahallista vaikuttamista henkilön fyysiseen koskemattomuuteen aiheuttamatta loukkaantumista”. Kyllä. Luit oikein. Jos vastapelaaja loukkaantuu, tätä ei ymmärtääkseni voida tulkinnan mukaan soveltaa. Salibandyliigassa tuli kaudelle 19-20 erotuomareiden tekemistä helpottamaan uusi ”PR0”-käytäntö, jossa erotuomari tuomitsee pelirangaistuksen, päättää
sille syykoodin, ja viisaammat ihmiset muissa pöydissä pohtivat mitä tilanteesta sanktioidaan.
Harmillista kyllä, kurinpitokin miettii sanktioita perustuen näihin surullisen solmussa oleviin sääntökohtiin, jotka rajoittavat erotuomarin mahdollisuutta tuomita tietty rangaistus, jos säännön tai sen tulkinnan joku tietty alakohta ei täyty. Tulkinnanvara tukahdutetaan ahtamalla säännöt täyteen niiden käyttöä rajoittavia määritteitä.

MM: Nostan esille kaksi kohtaa: 1) Fyysisen pelin linjaaminen pitäisi kirjoittaa sääntöihin kohdassa kaksi mainituin kriteerein.

2) Säännöt ja pöytäkirjakoodit eivät ole keskenään missään relaatiossa. On hienosti määritelty, mikä erotuomarinäyttö pitää näyttää minkäkin rikkeen kohdalla – miksi ei voitaisi määrittää, mitä pöytäkirjakoodia pitää käyttää?

VV: Logiikka väkivaltaisuuden ja vaarallisen pelin osalta ei ole säännöissä täysin selkeä. Useammassa sääntökohdassa puhutaan joko väkivaltaisuudesta tai vaarallisesta pelistä seurausten vaihdellessa skaalalla kahden minuutin rangaistus, viiden minuutin rangaistus, PR1 ja PR3. Näkisin mielelläni säännönlaatijan ottamaan selkeästi kantaa siihen, onko väkivaltaisuus vai vaarallisuus
ankarammin rangaistavaa.

VIDEO 1

MA: Katson videota niin, että taklaus osuu vastapelaajaa päähän. Tällöin oma sanktioni olisi PR3 raa’asta rikkomuksesta (617/2). Kurinpito, joka omalta osaltaan ohjaa erotuomareiden toimintaa ja sääntöjen tulkintaa on useassa ratkaisussaan nostanut taklauksen osumisen päähän erityisen moitittavaksi. Kurinpitoratkaisuissa tätä on pidetty ”merkittävänä piittaamattomuutena toisen pelaajan turvallista pelaamista ja terveyttä kohtaan”. Mielestäni tilanteessa edellä oleva valkoinen pelaaja tarkoituksellisesti taklaa vastapelaajaa osuen tätä päähän. Vastapelaaja ei mielestäni vielä varsinaisesti kamppaile pallosta, ja on selkeästi perässä valkoista pelaajaa. Tämän vuoksi häneltä ei myöskään voi odottaa täyttä valmiutta kamppailla fyysisesti pallonhallinnasta. Liigan kurinpitoratkaisujen perusteluissa on viitattu muun muassa kestävään kehitykseen ja luonnon kunnioittamiseen, mutta näistä huolimatta kurinpitoratkaisut ovat kuitenkin onnistuneet ohjaamaan lajikulttuuria ja sääntötulkintoja siihen suuntaan, että päähän osuneet taklaukset halutaan sanktioida ankarasti.

HH: Taklaajalla ei ole mitään pallofokusta tilanteeseen. Hän ei tavoittele ulottuvillaan olevaa palloa vaan taklaa (loogisesti palloa kohti etenevää) vastapelaajaa rintaan. Vastapelaajalla ei mielestäni ole vastuuta odottaa taklausta tuossa hetkessä tai tuosta suunnasta, mikä nostaa tilanteen vaarallisuutta merkittävästi. 607.4 ja viiden minuutin rangaistus, ”pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin / hyökkää väkivaltaisesti tämän kimppuun.” Kaikki isommankin rangaistuksen kriteerit täyttyvät, mutta mielestäni tilanteessa on onneksi aika pieni nopeus ja käytetty voima on suhteellisen vähäistä.

MM: Valkoinen pelaaja olisi voittanut pallon ilman kontaktia. Sen sijaan, että valkoinen menee palloon, hän taklaa punaista pelaajaa rintaan, ns. vastapalloon. Taklaajan pallofokus on olematon, suunta on vastakkainen ja voima on kova.

Tuomitsisin viiden minuutin rangaistuksen. Sääntöteknisesti perustelisin ratkaisuni:

607/4 Pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin tai muuten hyökkää väkivaltaisesti tämän kimppuun.

Mielestäni kyseessä on ”heittäyminen päin”. Harmi, että taklaamisesta ei voi tuomita viiden minuutin rangaistusta tämän kaltaisesta tilanteesta, sillä taklaaminen ei tapahdu maalia tai laitaa päin. Mun mielestä on harmillista, että sääntöteknisen perustelun joutuu vähän kaivamalla kaivamaan sääntökirjasta.

VV: Viisi minuuttia, pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin tai muuten hyökkää väkivaltaisesti tämän kimppuun (607/4). Pallo on menossa kulmaan ja sitä on menossa tavoittelemaan punapaitaisen joukkueen pelaaja. Valkopaitainen pelaaja hakee tarkoituksellisen kontaktin vastapelaajaan. Kontakti osuu vastapelaajaa ylävartaloon, mutta ei nähdäkseni pään alueelle. Päähän osuessaan tilanteesta tuomittaisiin PR3 raa’asta rikkomuksesta (617/2).

VIDEO 2

MA: Sanktioisin vastapelaajan taklaamisena (605/6). Mielestäni tilanteessa pelaaja pysäyttää taklaamalla vastapelaajan kentän puolelle, huomatessaan ettei ehdi pallolle. Kontakti tapahtuu lantionkorkeudella, eikä intensiteetti ole erityisen suuri. Taklaus ei tapahdu laitaa vasten, eikä ole mielestäni erityisen vaarallinen tai väkivaltainen vaikka vastapelaaja ei kontaktiin olekaan valmistautunut. Arvioni muuttuisi, jos kontakti syntyisi esimerkiksi jalkoihin tai korkeammalle ylävartaloon. Kahden minuutin jäähy olisi mielestäni perusteltu myös pallottoman vastapelaajan estämisenä (605/11).

Sivuhuomiona vielä pakko todeta, että videolta käy hyvin ilmi perussyy esimerkiksi kesken jääneissä play-offeissa pintautuneelle ongelmalle, jossa erotuomareilla jäi näkemättä maalissa käynyt laukaus. Kun katsoo kuvan alaosassa olevan maalin laahusta, on selvää että se altistaa tilanteelle, jossa laukaus pääsee kimpoamaan maalin takaraudasta nopeasti takaisin kentälle. Erotuomareita on nimenomaisesti kielletty puuttumasta tällaisiin puutteellisesta laahuksesta johtuviin ongelmiin. Todennäköisesti olisi aika paljon kustannustehokkaampaa laittaa muutaman euron hintaiset laahusverkot kuntoon sen sijaan, että haaveillaan toimivasta maalikamerateknologiasta ja sen laajasta käyttöönotosta.

HH: Taklaaja ei yritä tavoitella palloa. Kuvakulma on heikko, mutta sanoisin että taklaus ei osu polveen, mikä olisi merkittävästi tilannetta ankaroittava tekijä. Koska taklaus nähdäkseni osuu vastapelaajaa jalkoihin, tilanteen vaarallisuus nousee. Kyseessä on nähdäkseni perinteinen piittaamaton ”perstaklaus”, joka olisi helposti vältettävissä. 607.4 ja viiden minuutin rangaistus, ”pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin / hyökkää väkivaltaisesti tämän kimppuun.”

MM: Sininen pelaaja estää tarkoituksellisesti punaista pelaajaa tekemällä ns. ”perstaklauksen”. Taklaajan pallofokus on olematon, suunta on ristikkäinen ja voima on kova. Taklattavan pelaajan vauhti on lisäksi kova, tämä lisää tuomittavuutta.

Tuomitsisin viiden minuutin rangaistuksen.

Sääntöteknisesti perustelisin ratkaisuni:

607/4 Pelaaja heittäytyy vastapelaajaa päin tai muuten hyökkää väkivaltaisesti tämän kimppuun.

En oikein itsekkään ymmärrä, mitä tuo ”väkivaltainen kimppuun hyökkääminen tarkoittaa”, mutta perustelisin teon tuolla sääntökohdalla, jos sitä kysyttäisiin. Maalaisjärjellä perustelisin: ”kyseessä oli kova perstaklaus, oikea niitti, pallofokus oli nolla – tuollaisesta niitistä pitää tuomita viisi minuuttia” Harmi, että taklaamisesta ei voi tuomita viiden minuutin rangaistusta tämän kaltaisesta tilanteesta, sillä taklaaminen ei tapahdu maalia tai laitaa päin. Mun mielestä on harmillista, että sääntöteknisen perustelun joutuu vähän kaivamalla kaivamaan sääntökirjasta.

VV: Kaksi minuuttia, pelaaja taklaa vastapelaajaa tai kamppaa vastapelaajan (605/6). Tilanteessa sinipaitainen pelaaja pysäyttää vastapelaajan taklaamalla. Käytetty voima ja vauhti eivät ole erityisen kovia ja osumakohta on vastapelaajan lantion seudulla. Kontakti ei ole erityisen väkivaltainen tai vaarallinen. Alemmas osuessaan kontakti voisi muuttua vaaralliseksi, jolloin seurauksena tulisi olla PR1 (613/5).

VIDEO 3

MA: Kamerakulma ei ole optimaalinen arvioimaan osumakohdan etäisyyttä kaukalon laidasta. Oletan tästä kulmasta, että osumakohdasta on selkeästi vielä matkaa kaukalon laitaan. Oma arvioni tilanteesta on edelleen vastapelaajan taklaaminen (kaksi minuuttia, 605/6). Pidän ratkaisua kuitenkin varsin tulkinnanvaraisena. Mielestäni valkoisella on vielä pyrkimys päästä mailallaan pallolle ja palloa tavoitellessaan hän taklaa pallollista vastapelaajaa. Tästä kulmasta katsoen matkaa laitaan on sen verran, että en pidä tätä vastustajan laitaa vasten taklaamisena (josta sanktio olisi viisi minuuttia, 607/5). Jos on sitä mieltä, että rike on vaarallinen ja taklatun vauhti hidastuu huomattavasti hänen ottaessaan kiinni taklaavasta pelaajasta olisi sääntöjen mukaan myös perusteltavissa PR1 vaarallisesta fyysisestä pelistä (613/5).

HH: Kuvakulma on todella heikko. 607.5 ja viiden minuutin laitaa päin kamppaamisesta olisi sääntöjen mukaan tuomittavissa, mutta silti tuomitsisin tästä itse kahden minuutin rangaistuksen (605.6), ”pelaaja kamppaa vastapelaajan”. Jos laitaan osuisi
joku muu ruumiinosa kuin jalat tässä vauhdissa ja liikesuunnassa, olisin viiden minuutin rangaistuksen kannalla (607.5). Punainen pelaaja onnekseen ehtii suojelemaan itseään tarttumalla kiinni valkoisen pelaajan käsivarresta.

MM: Valkoinen pelaaja taklaa tai ehkä voisi sanoa, että työntää pallollista punaista pelaajaa selästä kohti laitaa. Pelaajien liikesuunta on sama ja vauhtiero ei ole kova. Tuomitsisin kahden minuutin rangaistuksen.

Sääntöteknisesti perustelisin ratkaisuni: 605/5 Pelaaja pakottaa tai työntää vastapelaajan kaukalon laitaa tai maalin kehikkoa vasten.

Sääntöteknisesti ”laitataklauksesta” pitäisi tuomita viiden minuutin rangaistus, joten varoisin tässä kohtaa sanan taklaus käyttöä, vaikka pieni taklaus selkään tuossa saattaakin olla. Puhuisin työntämisestä kaukaloa vasten. Maalaisjärjellä perustelisin, että kyseisenkaltaisista tilanteista, missä liikesunnat ovat samat ja voimankäyttö pientä, on tupattu antamaan kahden minuutin rangaistuksia.

VV: Kaksi minuuttia, pelaaja pakottaa tai työntää vastapelaajan kaukalon laitaa tai maalin kehikkoa vasten (605/5).
Rikkeen tekevä valkopaitainen pelaaja on jäljessä pallollista pelaajaa, mutta pyrkii pelaamaan palloa mailallaan. Kontakti osuu pallollista pelaajaa selkään, jonka seurauksena pelaaja kaatuu laitaa vasten. Valkopaitainen pelaaja syyllistyy mielestäni työntämiseen laitaa vasten, josta seuraa kahden minuutin rangaistus. Jos tilanteessa olisi enemmän vauhtia tai voimaa mukana, saattaisi tulkinta olla taklaaminen laitaa vasten (607/5), josta seurauksena viiden minuutin rangaistus.