Oulun Luistinseuran Joona Alatorvinen onnistui lauantaina tempussa, jossa toistaiseksi kukaan ei ole tällä kaudella onnistunut. Hän niittasi pallon kolmesti Classicin verkkoon.
– Aina on kiva onnistua, mutta mitä kovempi vastustaja, niin sen kivempi. Kuitenkin yksi piste jäi vaan joukkueelle käteen niistä kolmesta maalista, OLS-hyökkääjä pohtii Pääkallon haastattelussa.
Pisteen saaminen Classicin vieraana oli kuitenkin todella kova temppu suorasta säilymisestä taistelevilta oululaisilta. Ehdottomasti yksi kauden toistaiseksi suurimpia yllätyksiä.
– Kyllähän se näytti mihin parhaimmillaan pystytään. Se oli jo lähellä ehjää 60-minuuttista, vaikka aika purjeessa oltiinkin lopussa. Jos tuolla tavalla pystyy pelaamaan muita vastaan, niin pitäisi kolmeakin pistettä tulla.
Classic-ottelun vahva vire näytti kantavan myös viikonlopun tärkeään ”kuuden pisteen otteluun” Tiikereitä vastaan. OLS rynni avauserässä 4–0-johtoon. Etumatka suli kuitenkin jo toisessa erässä ja hyvin näpeissä ollut peli kääntyi lopulta 6–8-tappioksi.
– Eka erä oli hyvä jatkumo Classic-pelistä. Saatiin pidettyä sama fiilis ja tekeminen kentällä. En tiedä mitä sitten tapahtui. Tokan erän alku ei vielä ollut mikään katastrofi, mutta loppua kohti heikkeni. Kolmannessa tuntui, että ei oltu edes lähellä. Tiikereillekin toki täytyy antaa tunnustusta.
Vahvassa iskussa, rikkonaisten vuosien jälkeen
Classicia vastaan paukutetun hattutempun jatkeeksi Alatorvinen kirjasi yhden syöttöpisteen Tiikereitä vastaan. Ensimmäistä liigakauttaan pelaava OLS-hyökkääjä on summannut tämän vuoden neljään otteluun maukkaat 7+1=8 tehot.
– Koko ketjulle on pakko antaa propsit onnistumisista. F-liigan top5-sentteri on siinä keskellä (Valte Karvonen). Pidemmältä ajalta kun miettii, niin treeneissä olen tottunut vauhtiin ja oppinut pikkuhiljaa sarjan tavoille, Alatorvinen analysoi.
23-vuotias OLS-kasvatti pelaa ensimmäistä liigakauttaan. Debytantiksi hän on ikänsä puolesta varsin kokenut. Alatorvinen valottaakin, että taustalla on rikkonaisia vuosia. Motivaatokin on ollut koetuksella.
– Viimeisellä A-juniorikaudella tuli paha jalkaterän loukkaantuminen, jossa murtui jalkapöydän luut. Se ei parantunut ilman leikkausta ja siksi tuli hajanaisia kausia. Siinä oli motivaatiokin koetuksella ja piti miettiä, mitä rupeaa tekemään. Keskittyykö kouluun vai pelaako vielä.
Toissa kesänä Alatorvinen harjoitteli Limingan Niittomiesten divarijoukkueen mukana mukana, mutta päätyi kuitenkin siihen, että ehjä kausi kakkosdivarin Merikoskessa isolla vastuulla olisi parempi vaihtoehto.
– Farmisopparin kautta päädyin kuitenkin Liminkaan, kun Harri (Naumanen) kyseli lähdenkö treeneihin täyttelemään ja sitä kautta pääsin siellä pelaamaankin. Homma alkoi olla taas mukavaa, kun pystyi terveenä treenaamaan. Siitä se uusi kipinä sitten syttyikin.
Alkukaudesta Alatorvinen ei saanut liiemmin vastuuta. Hän kertoo, että välillä penkillä ja katsomossa istuminen tuskastutti, mutta maltti säilyi silti hyvin. OLS:n loppuvuoden loukkaantumissuma avasi lopulta oikea käsi alhaalla ampuvalle hyökkääjälle näytönpaikan.
– Syksyllä, kun oli vielä porukka ehjänä, meillä oli hyvä kilpailutilanne treeneissä, eikä mitään saanut ilmaiseksi. Itselläni oli paljon opittavaa kokonaisvaltaisessa pelaamisessa. On sitä toki vieläkin, mutta eteenpäin on menty.
Epäolsmainen
Alatorvinen on pelaajaprofiililtaan hieman erityyppinen kuin valtaosa OLS:n muusta joukkueesta. Liike ei kuulu hyökkääjän vahvuuksiin, mutta laukaus lähtee terävästi ja tarkasti. Oululaisten maalintekijöiden mittapuulla poikkeuksellisen hyvin.
Juuri maalinteossa OLS:lla on ollut haasteita, vaikka joukkue onkin tehnyt sijoitukseensa nähden kiitettävästi maaleja. Monet pelit ovat kääntyneet lopulta tappioiksi, kun oululaiset eivät ole onnistuneet hyödyntämään ”momentumejaan” tarpeeksi tehokkaasti ja taas mustat hetket ovat olleet todella mustia.
Alatorvinen uskookin, että juuri maalintekotaito on se erikoisominaisuus, jolla hän voisi saada isompaa roolia myös tulevaisuudessa.
– Jonkunhan ne hyökkäykset pitää päättää. Koetan auttaa siinä hommassa, kun muilla osa-alueilla en ehkä ole niin valmis ja hyökkäyspään pelissä muutenkin parhaimmillani. Pystyn myös luomaan paikkoja, mikä ei ole vielä tällä kaudella hirveästi näkynyt.
– Meillä on kuitenkin hyviä maalintekijöitä. Vähän tuntuu menevän putkittain kylmät ja kuumat jaksot.
Tällä kaudella OLS on ottanut harppauksia pallollisen pelin kanssa. Vastavuoroisesti omissa on kolissut huomattavasti aiempia kausia enemmän. OLS on päästänyt kolmanneksi eniten maaleja. Harri Naumanen sanoi alkusyksystä Pääkallolle, että tarkoitus on kehittää peliä. Tuloksen OLS-luotsi uskoi seuraavan perässä.
Tämän kauden osalta näin ei ole – ainakaan vielä – käynyt.
OLS:lla on jäljellä vielä seitsemän peliä. Joukkue on tällä hetkellä 16 pisteellään karsijan paikalla. Steelers on pykälän ylempänä kahdella pinnalla. Tiikerit meni sunnuntain voiton turvin kolme pistettä karkuun 10. sijalle.
– Classic-pelissä nähtiin, mitä sen puolustuspelin pitäisi olla jos haluaa voittaa. Siitä pitää ottaa loppukauteen mallia. Pallollinen peli on ollut huomattavasti parempaa kuin aiemmilla olsseilla. Siitä kun saadaan hyvä kombo ja ehjiä 60-minuuttisia, niin uskon että selvitään kuiville.