Kauden 2020-21 miesten F-liigan parhaimmistoa on arvotettu Pääkallon toimituksen uumenissa. Tässä listauksessa arvioidaan sarjan parhaat puolustajat menneellä kaudella.

5. Joni Henttonen, Nokian KrP

Huhujen mukaan puolustajaa on heitetty vaatimattomalla lempinimellä ”Jumala”. Henttonen on ehdottomasti yksi sarjan parhaita puolustajia jos puhutaan kokonaisvaltaisesta suorittamisesta. Osaa puolustaa, mikä on ollut varsinkin KrP:n ykkösen alla tärkeää, mutta taitotaso ja erityisesti pelisilmä riittää myös hyökkäyspäässä. Tilastollisesti (38 peliin 7+6) kausi ei ollut erityisen vahva, mutta joutui huolehtimaan myös paljon ketjunsa puolustuspelistä. KrP:n ykkönen hyökkäsi paljon puolustuksen kustannuksella ja joutui toki pelaamaan kovia kentällisiä vastaan, ja siksi viisikko koki kovia tehotilastoissa varsinkin pudotuspeleissä.

4. Antti Suomela, Oilers

Suomelan kausi oli suorastaan loistokas aina välieriin asti, mutta loppukaudesta taso tippui. Hyvin liikkuva pakki oli kiinni jopa listauksen kärkisijoissa, mutta ihan kärkeen häntä ei voida ainakaan vielä laittaa mitalipelien esitysten perusteella. Runkosarjassa joukkueensa tehotilaston kärki, mutta pudotuspeleissä listan toisessa päässä. Syynä voi pitää Oilersin ykkösen riskialtista pelitapaa. Hyvällä pelisilmällä, taitavilla käsillä ja hyvällä liikkellä varustettu Suomela naulasi tällä kaudella ”vain” yhteensä 21 pistettä, mikä oli vähemmän kuin aiemmilla kausilla, mutta toisaalta pudotuspeleissä tuli selkeä uusi piste-ennätys. Suomelan puolustuspelaaminen parani, mutta sillä saralla piisaa kyllä edelleen kehitettävää.

3. Lauri Stenfors, TPS

Stenfors on kaudesta toiseen yksi sarjan sekä koko maailman parhaista puolustavista puolustajista ja on todella hyvä kamppailupelaaja. Stenforsin suorittaminen on monipuolistunut viimeisinä vuosina ja se on näkynyt parantuneena pallollisena pelaamisena. Stenfors on itse asiassa viime kausina ollut yllättävän tehokaskin naulaten tälläkin kaudella lähes 30 pistettä runkosarjassa ja pudotuspeleissä. Tehotilastoissa Stenfors oli runkosarjassa joukkueensa toiseksi paras ja pudotuspeleissä paras. Nosti tasoaan pelien koventuessa ja on sarjan puolustajaeliittiä. Jossain muualla saattaisi erottua vielä enemmänkin, mutta TPS:n peli perustuu vahvasti viisikkopuolustukseen.

2. Jesperi Lindfors, Oilers

Lindfors on ollut monta kautta oikein hyvä liigapelaaja, mutta tällä kaudella hän oli sarjan parhaimmistoa pelipaikallaan. Itse asiassa Lindforsin edellinen nappisesonki osui kaudelle 2015-16, jolloin Oilers pelasi myös finaaleissa. Ensinnäkin hyökkäyspäässä sivusi aiempaa runkosarjan piste-ennätystään (23p) ja pudotuspeleissä onnistui rikkomaan vanhat ennätykset selvästi (8p). Lindforsin arviossa ei voi laittaa pelkkää pisteiden tekemistä kovin korkealle, mutta nämäkin seikat osoittavat, että kausi oli hyvä. Todella rauhallinen ja hyvä pallon kanssa. Ei tee juuri virheitä ja pärjää kamppailupelaamisessa hyvin. Lopulta Oilersin ykköspakki tällä kaudella, vaikka nimimiehiä on löydetty muista seuroista. Loppukauden ikävä loukkaantuminen vei parhaan terän pois finaaleista.

1. Mikko Leikkanen, Classic

Mikko Leikkasen kautta voisi kuvailla kaksijakoiseksikin. Ei noussut erityisesti esiin runkosarjassa, vaikka luuti Classicin ykkösen alla, mutta pudotuspeleissä Leikkanen oli loistava. Yksi syy miksi Leikkanen esiin nousikin, oli tälle kaudelle tapahtunut siirto Classicin ykkösen alle. Runkosarjassa 20 peliin 8+8, mutta pudotuspeleissä 16 peliin 10+6. Oli myös tehotilaston kärki pudotuspeleissä sensaatiomaisella +40 lukemalla. Hyvälaukauksisen Leikkasen kohdalla haksahtaa helposti pelkkiin tehopisteisiin, mutta hän on myös todella moderni pallollinen puolustaja, joka korvaa osan kamppailuosaamisesta ja liikkestä oikea-aikaisella toiminnalla. Hyvä pelisilmä takaa sen, että Leikkanen katkoo paljon tilanteita jo etukäteen ja ”ehtii” tilanteisiin usein ennakoimalla. Viisikkopeliin todella tärkeä palanen, sillä pelaa pallollisena todella järkevästi, eikä tee juurikaan pallollisia virheitä.