Classic oli F-liigan välierissä Nokian KrP:ta vastaan jo selkä seinää vasten, mutta nousi lopulta loppuotteluihin voitoin 4-3. Ville Lastikka nostettiin kesken ottelusarjan ykkösketjun sentteriksi. Hän summasi ajatuksiaan Pääkallolle finaalipaikan ratkettua.

Classicin valmennus veti johtopäätökset sarjan neljännen ottelun jälkeen, jonka Classic hävisi Raholassa jatkoajalla.

Lastikka nostettiin kakkosvitjasta ykkösen sentteriksi laituriparin Eemeli Salinin ja Sami Johanssonin keskelle, ja Nico Salo pudotettiin pakiksi pikkuveljensä Tuukan tilalle. Kentällisen viidentenä lenkkinä pysyi puolustaja Mikko Leikkanen.

– Se vähän muutti sekä meidän että osaltaan vastustajankin peluutusta. Sentterin tontista ei ole hirveästi kokemusta, joten sikäli olen vähän uudella paikalla, mutta hyvin tulee tukea kenttäkavereilta. Ympärillä on todella kovia kavereita kentällinen ja he tukevat hyvin, joten olen tykännyt pelata siinä, Lastikka kertoi Pääkallolle saapuessaan tekemään loppuverryttelyä Tampere-areenalla.

Lastikka pelasi kaksi ensimmäistä välierää kakkosketjun sentterinä, kun Jussi Piha puuttui pelaavasta kokoonpanosta. Piha kertoi syyksi poissaoloilleen henkilökohtaiset syyt.

Kun Piha tuli takaisin kolmanteen välierään, Lastikka pelasi tutulla paikallaan kakkosen oikeana laiturina, kunnes neljänteen peliin pakka pantiin uusiksi.

– Sillä paikalla pelataan, mihin laitetaan, Lastikka kuittasi.

Lastikka pääsi lähietäisyydeltä todistamaan Salinin ja eritoten Johanssonin vahvaa tehovirettä. Johansson nosti seitsemännessä välierässä pudotuspelikeväänsä pistemäärän jo 33:een ja rikkoi Mika Kohosen nimissä olleen playoffien piste-ennätyksen. Kohonen nettosi 32 pistettä keväällä 2005, kun Happee sai hopeaa.

Classic hävisi KrP-ottelusarjassa ensimmäistä kertaa välierävaiheessa sitten kevään 2016, jolloin ottelusarja Viikinkejä vastaan päättyi 4-2. Tuolloin Classic marssi lopulta Superfinaalissa seurahistoriansa ensimmäiseen miesten mestaruuteen. Sen jälkeen tamperelaiset eivät ole pytystä luopuneet.

Nokian KrP johti ottelusarjaa jo 3-2, kun se voitti peräkkäin kaksi jatkoaikaottelua, ensin Raholassa ja sitten Tampere-areenalla.

– Neljäs ja viides peli, jotka menivät jatkoajalle, olivat jo tietyllä tavalla sellaisia, että meidän ”olisi pitänyt hoitaa ne”. Vähän fiksummalla pelaamisella oltaisi saatettu voittaa nekin, Lastikka arvioi.

– Siitä olen erityisen ylpeä, että kun olimme selkä seinää vasten ja ”kaikki odottavat”, että Classic häviää, niin pystyimme silloin nostamaan pelin tasoa oikeasti ja näyttämään, miten vahva jengi me olemme myös henkisesti.

– Olen erittäin ylpeä jengistä, että pystyttiin tiistaina tuomaan esiin se kauden paras peli ja tänäänkin (torstaina) riittävän hyvä, että saatiin sarja poikki seiskapelissä.

Seuraavaksi katseet on käännettävä finaalisarjaan Esport Oilersia vastaan. Haastattelussa Lastikka kysyi, milloin ensimmäinen finaali ylipäätään pelataan. Parempaa tietoa ei sillä hetkellä ollut antaa kuin virallinen runkopäivä eli maanantai 5.4.

– En voi sanoa kuin omasta puolestani, miltä kropassa tuntuu, mutta itselläni ei rehellisesti tunnu yhtään missään. Ei ole mitään esteitä sille, että kohta pelataan taas, Lastikka sanoi, ja vieressä loppuverryttelyä tekevä Eemeli Akola kuittasi päästämällä leikkisästi epäilevän tuhahduksen.

– Meillä oli seitsemän peliä ja Oilers pelasi kuusi, ei siinä isoa eroa ole. Aika samoista lähtökohdista tullaan. Koetetaan palautella ja hoitaa pienet vammat kuntoon, jos niitä on, ja sitten isketään kun ensimmäinen finaali pelataan.

Mitä ajatuksia Oilers herättää?

– Erittäin pelitaitava jengi, hyvä hyökkäysalueella. Puolustusalueella saattaa olla jotain pieniä asioita, joihin voidaan päästä iskemään, mutta varmasti hyvä ja intensiivinen sarja tulee.