Joonas Naava pääsi juhlimaan nuorten MM-kultaa Brnossa: ”Ei ole syytä miksei Tshekki voisi voittaa myös aikuisten tasolla”

Joonas Naava on nyt kolminkertainen U19-ikäluokan maailmanmestari. Kuva: salibandy.fi

Joonas Naava on nyt kolminkertainen U19-ikäluokan maailmanmestari. Kuva: salibandy.fi

U19-ikäluokan salibandyn miesten MM-kisat päättyivät sunnuntaina Tshekin kultajuhliin. Isäntämaa kaatoi Suomen finaalissa maalein 4-3 ja vei toisen perättäisen ikäluokan maailmanmestaruuden nimiinsä kotikentällään, Brnossa.

Suomalaisittain tulos oli tietysti pettymys, mutta aivan ilman sinivalkoista kultamitalia kisoissa ei jääty tälläkään kertaa. EräViikinkien urheilujohtajana toimiva Joonas Naava oli nimittäin osana Tshekin valmennusryhmää. Maailmanmestaruus oli miehen uran kolmas U19-tasollla, sillä Naava oli osa Heikki Luukkosen valmennusryhmää Suomen juhliessa mestaruuksia vuosina 2015 ja 2017.

Äkkiseltään voi väittää, että mestaruuden voittaminen kahden eri maan kanssa on vähintään harvinaista, mutta oletettavasti myös historiallista. Niin ei ole ainakaan tiettävästi käynyt koskaan, eikä ole tainnut käydä edes niin, että toista maata edustanut valmentaja olisi juhlinut kultaa toisen maan peräsimessä. Se kertoo osin siitä, että varsinkin huipputasolla maat ovat pitäytyneet pitkälti oman maan osaajissa.

Miten Naava sitten päätyi Tshekin valmennukseen?

– Alunperin kaikki lähti siitä, että Tshekin liiton edustajat olivat tutustumassa EräViikinkien toimintaan noin neljä vuotta sitten. Meillä oli silloin valmennusyhteistyötä molemmin puolin ja on edelleen. Sieltä on vuosittain valmentajia mukana tutustumassa EräViikinkien toimintaan osana Tshekin liiton valmentajakoulutusta.

– Rastaan Tomin (nykyinen EräViikinkien miesten päävalmentaja) kanssa olimme Tshekissä mukana vuosittain talenttileirillä valmentajina kesällä 2018 eli vuosi ennen Halifaxin kisoja. Toimin silloin sen vanhimman ikäluokan kanssa, joka juhli vuotta myöhemmin nuorten MM-kultaa. Oltiin silloin viikko kimpassa vetämässä U19-joukkueen leiriä nykyisen päävalmentajan Jaroslav Berkan kanssa. Todettiin, että minulla on annettavaa joukkueelle varsinkin pallollisen pelin suhteen ja muutenkin meillä synkkasi.

– Halifaxin vuoden 2019 kisoja ennen keväällä oli U17-turnaus, jossa olin mukana ja voitimme silloin Suomen sekä Sveitsin. Meidän pelitapakin oli vähän erilaista salibandya perinteiseen tshekkityyliin nähden, sillä pelattiin pallollisesti vahvaa peliä ja puolustettiin aktiivisesti. Sitten päävalmentaja soitti ja pyysi mukaan tähän U19-projektiin. Tiesin mihin lähdin, kun moni pelaaja oli tuttu U17-maajoukkueesta, Naava avaa puhelimitse Prahasta käsin.

MM-projekti oli hyvinkin haastava monille maille. Edelliset kisat pelattiin keväällä 2019 ja vuoden 2020 alkupuolella koronaviruspandemia sulki maailman siten, että salibandyn kansainväliset pelit loppuivat. Brnon kisat siirtyivät keväältä syksylle. Kisoihin valmistautuminen oli vaikeaa, sillä normaalia tasonmittausta ei ollut tarjolla.

– Oli sillä tavalla erikoinen projekti, että varsinaiset pelit puuttuivat. Meillä oli edeltävä peli ennen koronaa sellainen, että hävisimme 2-18 Suomelle, joten olimme aika kaukana huipputasosta. Monta leiriä vedimme tässä keskenämme ja menimme vauhdilla eteenpäin, mutta siitä ei voinut olla varmuutta ennen varsinaisia pelejä. Meidän piti vain luottaa omaan arvioon tasostamme.

– Kesäkuussa pelasimme Sveitsiä ja Slovakiaa vastaan, joten siinä pääsi mittaamaan tasoa, ja voitimme molemmat vastukset. Sveitsissähän ei ole tosin juniorit päässeet juuri pelaamaan viime vuosina. Suomessa moni tästä ikäluokasta on päässyt pelaamaan paremmin. Kisojen siirtymisen vuoksi tulleesta lisäajasta ei ollut meille ainakaan haittaa. Projekti on ollut erilainen ja vaatinut sopeutumista, Naava kertaa viimeistä 1,5 vuotta.

Erilainen Tshekki

Suomi ja Tshekki kohtasivat kisoissa kahteen otteeseen. Alkusarjan pelissä Suomi oli jokseenkin pallollisesti edellä, mutta tuloksen suhteen takaa-ajaja. Suomi nousi kuitenkin viimeisellä kympillä 6-4-voittoon.

Finaalissa peli meni oikeastaan toisin päin. Tshekki hallitsi pelin rytmiä hyvin ja oli pitkään takaa-ajajana. Se vei lopulta voiton iskemällä viimeisellä kympillä kaksi maalia, Suomen osuessa kertaalleen.

– Tshekeillä mentaalipuoli on vähän erilainen kuin vaikka suomalaisilla, ja välillä se on näkynyt johtoasemassa pelaamisessa. Ekassa pelissä oli merkittävää sekin, että nähtiin missä mennään Suomen kanssa. Edellinen peli oli tosiaan päättynyt Suomen 16 maalin voittoon, mutta alkusarjassa nähtiin, että ollaan lähellä. Tiedettiin, että peli ei ole ratkaiseva, vaikka toki jokaista peliä lähdettiin voittamaan. Siitä avauspelistä tiedettiin, että pitää pystyä parantamaan.

– Nuorten MM-kisat on nopea turnaus ja kehitettävien asioiden suhteen yritettiin ja onnistuttiin. Ruotsi-pelissä meillä oli myös vaikea vaihe ja menetettiin kolmen maalin johtoasema, mutta voitettiin se ja päästiin finaaliin. Finaalissa pelaajille painotettiin, että peliin tulee keskittyä hetki hetkeltä eikä tuijotella tulostaululle. Mielentila piti olla oikeanlainen, Naava pohtii.

Ruotsin Tshekki kaatoi vasta rankkarikisassa, vaikka oli parhaimmillaan kolmen maalin johdossa.

– Suomi oli kova joukkue, kuten Ruotsikin. Meillä pysyi niin sanotusti kasetti kasassa näissä tärkeissä peleissä.

– Lisätään vielä se, että Suomi on ollut Tshekille se isoin vuori kiivettäväksi monta vuotta. Tshekki ei ollut voittanut Suomea 11 vuoteen tässä ikäluokassa. Suomalaisittain tuntuu tietysti vähän hassulta, mutta toisaalta ymmärrettävältä, että Suomi on ollut se isoin vuori kiivettäväksi, Naava kertoo.

Kotikatsomoihin näytti siltä, että Tshekki pelasi vähän kuten Suomi miesten tasolla ja mukautui hyvin vastustajan esityksiin. Se pystyi kontrolloimaan pallollista peliä tarvittaessa, mutta oli hyvä myös puolustamaan ja iskemään vastaan tarvittaessa. Jälkimmäinen pelityyli edustaa perinteisempää tshekkiläistä pelityyliä.

– Voi olla sekin, mutta väitän, että kaikki lähti siitä, että joukkueella oli vahva oma ja monipuolinen pelillinen identiteetti. Pystyttiin pelaamaan pallon kanssa, mutta myös mukautumaan vastustajien peliin. Pelattiin fiksusti ja oltiin kaikissa peleissä lähes koko ajan ohjaimissa pelisuunnitelmien mukaisesti. Kotikenttä käännettiin voitoksi, mikä ei ole näissä nuorten kisoissa ollut mikään itsestäänselvyys, sillä mestaruus oli ensimmäinen kotikentällä napattu miesten U19 MM-kulta.

– Halifaxin kisoissa mestaruus tuli pitkälti perinteisemmän tshekkiläisen pelin kautta, eli tiukalla puolustuspelillä ja vastaiskuilla. Se on heillä enemmän DNA:ssa, mutta nyt meillä oli Halifaxiin nähden parempi pallokontrollia ja monipuolisempi hyökkäyspeli, mikä oli hyvä miksaus. Tshekille ei ollut mikään ongelma pelata välillä pallotta ja olla epämukavuusalueella, kuten Suomella ja Ruotsilla.

Tshekki on voittanut kaksi perättäistä U19 MM-kultaa miesten puolella. Kuva: IFF

Milloin Tshekki juhlii kultaa miesten tasolla?

Tshekki on siis voittanut kaksi perättäistä U19-kultaa. Edellinen oli sille vasta historian ensimmäinen ja tempun toistaminen antaa ymmärtää, että tulevaisuus on valoisa myös aikuisten tasolla. Miksi mestaruuksia on sadellut juuri nyt?

– Tietysti kaikki lähtee aina hyvästä pelaajamateriaalista ja hyvistä ikäluokista. Molemmissa ikäluokissa on ollut tietysti mukana myös huippuyksilöitä. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin laajempi materiaali ja monipuolisempia pelaajia.

– En osaa sanoa yksittäistä suoraa syytä, mutta olennaista on ollut valmennukseen satsaaminen, jonka vuoksi itsekin olen täällä. Paremman valmennuksen myötä pelaajatkin kehittyy ja täällä tuotetaan yhä parempia pelaajia, Naava arvioi.

Salibandyn MM-kultamitaleja on jaettu vuoden 1996 miesten MM-kisoista alkaen. Ottaen huomioon miesten, naisten, U19 miesten sekä naisten kisat, kultamitaleja on jaettu yhteensä 43. Näistä vain neljä mestaruutta on mennyt Suomen ja Ruotsin ulkopuolelle. Tshekille miesten U19-mestaruudet ovat toistaiseksi ainoat. Sveitsi on voittanut naisten puolella nuorten sekä aikuisten mestaruudet 2000-luvulla.

Tshekin osalta herää kysymys miten mestaruuksiin on suhtauduttu ja minkälaisia odotuksia se herättää aikuisten kisojen osalta.

– Ennen kisoja oli aika vähän keskustelua kisojen menestysmahdollisuuksista, mutta jotain kyllä oli, koska oli kotikisat. Täällä ei ihan sama mentaalipuolen ajattelu ole kuin Suomessa, jossa kaikki paitsi mestaruus ovat käytännössä epäonnistumisia, ja mestaruuskin ikään kuin se mitä pitää saavuttaa.

– Täällä ei ole voitettu hirveän paljon mitään ja nyt pohditaan miten se menestys siirtyisi miesten tasolle. Olisi tärkeää jos välissä olisi U23-maajoukkue välisteppinä ennen miesten maajoukkuetta, mutta sitä ei vielä tällä hetkellä ole olemassa. Liittotasolla tätä nyt pohditaan. Ei ole syytä miksei Tshekki voisi voittaa myös aikuisten tasolla tulevaisuudessa, mutta se riippuu myös siitä mihin suuntaan asioita viedään. Ihan heti menestystä ei kannata kuitenkaan odottaa, Naava tietää.

Suomalainen salibandyvalmennus on maailman huippua

Suomalainen valmennusosaaminen näkyi kisoissa kaikkiaan neljän maan valmennusryhmissä, mikä on osoitus suomalaisen valmennuksen tasosta sekä arvostuksesta. Naava suitsuttaakin suomalaista valmennuskulttuuria.

– Suomalaisen valmennuksen taso näkyy myös miesten tasolla maailmalla. Suomalainen salibandyn valmennusosaaminen on kiistatta maailman kärkeä ja Suomessa on tehty sen osalta jo pitkään hyvää duunia. Se ei koske vain liigatasoa, vaan myös junioreita ja kaikkea toimintaa laajemmin. Suomesta tulee hyviä pelaajia ja valmentajia. Se johtuu siitä, että panostus on ollut eri tasoista.

– Näissä kisoissa Olli Oilinki oli Sveitsin peräsimessä ja Ilkka Lehtinen Slovakian valmennuksessa. Molemmat ovat todella kovia osaajia ja miesten tasolla Suomi on valmennuksen osalta eniten edellä muita.

– Oli kiva huomata, että Tshekillä oli näissä kisoissa todella ammattimainen ”staffi”. Ei jäänyt mitenkään kakkoseksi, vaikka olen ollut todella kovien valmentajien tiimeissä aiemmin urallani. Täällä oltiin valmiit kääntämään kaikki kivet, Naava kehuu.

Valmennukseen on toki satsattu Suomessa ihan kansallisella tasolla, mutta valmentajat ovat myös itse aktiivisia toimijoita kehityksen osalta.

– Suomen vahvuus on vuorovaikutus. Valmentajia tuodaan enemmän yhteen ja seurojen valmennuksen tukitoimiin sekä valmentajakoulutukseen on satsattu. Se on selkeä vahvuus Suomessa, valmentajan on vaikea kehittyä yksin asioita pohtimalla määräänsä enempää.

– Itsekin olen kehittynyt eniten toimimalla huippuosaajien kanssa ja keskustelemalla aktiivisesti asioista itseäni viisaampien kanssa. Sen takia tämän kaltaiset projektit antavat todella paljon. Voin kyllä suositella jokaiselle jolle mahdollisuus aukenee, Naava linjaa.