Nokian KrP:sta tuli torstai-iltana ensimmäinen miesten liigan joukkue, joka varmisti paikan välierävaiheessa. Rutinoituneena joukkueena tunnettu SPV kaatui puolivälieräsarjassa puhtaasti 4-0.

Päävalmentaja Jarmo Härmän johdolla joukkue on mennyt kahdesti aiemmin historiansa aikana välieriin. Vuonna 2018 se kaatoi SPV:n puolivälierissä 4-1 ja viime vuonna Happee kaatui trillerisarjassa 4-3. Vaikka KrP oli runkosarjan kakkonen ja SPV kahdeksas niin sarjasta odotettiin tasaisempaa.

Tulosten ja pelien valossa SPV olisi ainakin yhden pelin voinut voittaakin, mutta tuskin kukaan kiistää sitä, että KrP oli sarjassa selkeästi edellä.

– Olen tosi tyytyväinen joukkueen esityksiin. Kertailtiin tuossa sarjaa, ja SPV olisi ehkä yhden pelin voinut voittaa, mutta ei se vääryys ollut, että meni 4-0. Meillä oli sarjassa vahva puolustus, kolme tasaista kenttää ja erikoistilanteissakin onnistuttiin hyvin, Härmä kommentoi sarjaa perjantaina puhelimitse.

Torstain neljäs peli oli kaikkein tasaisin. Siinä peli oli 3-3 vielä viimeisen 10 sekunnin alkaessa. SPV:n otettua jäähyn korkeasta mailasta pääsi KrP vielä ylivoimalle ajassa 59.51. Peli päättyi lopulta KrP:n 5-3-voittoon viimeisen maalin synnyttyä tyhjiin.

KrP:n voittomaali oli todella maltilla pelattu kuvio, vaikka aikaa kului vain viisi sekuntia. Härmä ei itse ottanut Mikko Laakson tekemästä voittomaalista yhtään sulkaa omaan hattuunsa.

– Siitä annan pelaajille täysin kreditit, ei ollut mikään piirretty ylivoimakuvio. Pelaajat sovelsivat hyvin siinä lyhyessä ajassa ja se kertoo myös meidän luovuudesta ja vahvasta pallollisesta pelistä.

Rockia ilman vaaran tunnetta

Nokian KrP:n pelitapa brändättiin viitisen vuotta sitten Näätärockiksi, jossa tarkoitus oli pelata mahdollisimman impulsiivista ja paikoin näyttävää hyökkäyspeliä. KrP:ssa kuitenkin huomattiin jossain vaiheessa, että rokki ei ole ehkä kuollut, mutta vaaran tunnetta olisi syytä vähentää.

KrP oli puolivälierissä ja on ollut muutenkin koko kauden todella tasapainoinen joukkue. Se ei enää hyökkää puolustuksen kustannuksella, ja nojaa ennen kaikkea vahvaan pallolliseen peliin sekä pallolliseen malttiin. Joukkue ei ole pelillisen trendin kanssa yksin, vaan oikeastaan kaikki puolivälieräjoukkueet ovat melko varovaisia nykypäivänä. Prässiä säästellään ja pallon kanssa pyritään puolustaa mahdollisimman paljon.

Viime vuosikymmenen ”näätärockit” ja ”hirvirytkeet” ovat enemmänkin markkinointimateriaalia kuin todellisuutta pelikentillä. Miksi nykyistä pelitapaa pitäisi siis kutsua?

– Parikin vuotta on voinut puhua enemmänkin Näätärock 2.0:sta, mutta olisiko tämä sitten ehkä jo 2.1? Pelin moninaiset vaatimukset ei oikein tue enää sitä, että kaahaamalla pääsisi kovin pitkälle. Jonkin aikaa olemme siis jo kehittäneet juuri pallollista peliä, sillä kaikkien joukkueiden vastaiskut ovat jo niin hyviä.

– Kun pyritään pallonhallintaan niin luonnollisesti myös pelin tempo laskee. Mutta ei se pallonhallinta ole pelkästään tavoite, vaan pitäisi pystyä myös tuottamaan tilanteita ja maaleja. Sellainen keskialueen hinkkaus ei ole tarkoituksenmukaista, jota liigassa on myös nähty. Myös MM-kisat osoittivat, että pelkkä pallonhallinta ei ole menestyksen tae.

– Omaa peliämme on kehitetty kolme vuotta määrätietoisesti ja pelaajat ovat kehittyneet siinä samalla. Siirtomarkkinoilla on myös onnistuttu hankkimaan meille sopivia pelaajia, Härmä kiteytti.

Viime vuonna ja kaudella KrP:lla oli alkuvuodesta paha notkahdus ja se kärsi muun muassa tappion Suomen Cupin finaalissa juuri SPV:tä vastaan. Vasta puolivälierien loppupuolella KrP löysi jälleen rytmin ja haastoi vielä välierissä Classicin seitsemänteen peliin asti.

Tämän kauden runkosarjan pistemäärä oli KrP:n historian toistaiseksi paras nykyisellä pistelaskulla ja se kuvasi myös esitysten tasaisuutta.

– Runkosarja eteni pitkälti siten, että tuli käytännössä 3-4 voittoa ja sitten maksimissaan yksi tappio. Se kertoo myös pelillisestä kehityksestä ja pelitavan järkevöitymisestä. Pelin sisällä voi olla vielä pientä ailahtelua, mutta ei suuremmissa määrin.

– Sen näkee, että kentällä ratkaisuissa on ensisijaisena nykyään joukkueen etu, eikä vaikka se, että pitäisi pitää hirveää tempoa yllä hyökkäyssuuntaan. Asia on tietysti monisyinen, ja meillä on toimineet myös erikoistilanteet, puolustuspeli ja veskari, Härmä pohti.

KrP:sta on löytynyt viime vuosinakin ihan huippuluokan hyökkääjiä ja ratkaisupelaajia. Tällä kaudella ratkaisijoiden kirjo on vaikuttanut entistä laajemmalta. Jotain kertoo sekin, että pudotuspelien tehopelaaja on ollut Joonatan Kovanen (4+4), mutta kaikkiaan kuusi pelaaja on tehnyt vähintään viisi pistettä. Mukana on sekä hyökkääjiä että puolustajia.

– Tässäkin asiassa on tullut muutosta viime kauteen. Paljon oltiin paikoin esimerkiksi (Joona) Rantalan, (Henri) Johanssonien ja kumppaneiden tehojen varassa, mutta nyt tilanne on eri. Pienet muutokset näkyvät kuten se, että Rantala siirtyi ykkösen laidalta kakkosen keskelle ja (Valtteri) Viitakoski ykkösen laitaan. Vaikka on erityyppinen pelaaja niin Viitakoski on löytänyt paikkansa erinomaisesti, ja Rantala taasen tuonut oman lisänsä kakkoseen.

– Meillä on nyt kaksi kovaa tehoketjua kasassa, ja vaikka tuli muutoksia niin ne ovat olleet positiivisia. Kolmoskenttä ei päästänyt yhtäkään maalia tasakentin SPV-sarjassa, joten pystytään tällä hetkellä pärjäämään hyvin kolmella kentällä.

KrP:lta on viiden vuoden syklillä odotettu koko ajan pikku hiljaa enemmän. Paikoin on näyttänyt siltä, että ennakkosuosikin viitta tai ulkoiset odotukset eivät oikein sovia nokialaisten niskaan. Härmä kuitenkin vakuuttaa, että ainakaan tämän hetken joukkue ei nöyristele ja tavoitteet ovat kovat. Yhtenä esimerkkinä hän pitää myös määrätietoista pelillistä kehitystä.

Yksi seikka on pääluotsin mukaan muuttunut paljon tällä kaudella.

– Selkein kehitysaskel on ollut pelaajistossa se mitä eilen sanoin lehdistötilaisuudessakin eli vastuunkantajien määrä on kasvanut, ja uusia johtajia on kasvanut pelaajistossa. Pelaajien oma vastuu on täten kasvanut, mikä on hyvä asia. Emme ole ennenkään olleet pelkästään valmentajalähtöinen joukkue, mutta tämä kehitys on ollut hyvää.

Palaako runkosarjan paras pakki välierissä?

KrP:n nimivahvasta ryhmästä uupui yksi nimi koko puolivälierien ajan. Miska Mäkinen loukkaantui runkosarjan lopussa Oilersia vastaan, eikä ole sen jälkeen pelannut kaukaloon.

Poissaolo ei ole pienin mahdollinen, sillä Mäkistä pidettiin jopa liigan parhaana pakkina koko runkosarjassa.

– Uskoisin, että nähdään kaukalossa vielä tällä kaudella. Kyse ei ole ollut mistään isosta loukkaantumisesta. Hän on saanut harjoitella joukkueen kanssa, ja paluu kentälle välierien suhteen näyttää hyvältä, vaikka varmaksi ei voi sanoa.

– Mitään riskejä ei ole otettu, vaan ollaan katsottu tilannetta varovaisesti. Kyseessä oli kolhu, josta ei ole tutkimuksissa löydetty isompaa vammaa, päävalmentaja pyörittelee optimistisesti.

KrP selvitti välieräpaikan todella nopeasti ja tällä tietoa välierien ensimmäinen runkopäivä olisi vasta 4.4. maanantaina. Tällöin väliin jää yllättävän pitkä aika ja toki viime kauteen nähden huomattavasti armollisempi palautumisaika.

– Aivan loistava juttu. Viime vuonna oli kaksi seitsemän ottelun pudotuspelisarjaa ja toinen välieriä ennen oli kaksi välipäivää. Väkisin se myös näkyi välieräsarjassa Classicia vastaan loppua kohden väsymyksenä.

– Ensi viikolla päästään vetämään pari lajitreeniäkin ja se on todella hyvä juttu. Samalla voidaan palautella pelaajia, joilla on ollut pieniä vammoja. Ei se 10 päivää nyt niin pitkä aika ole. Pidän taukoa kuitenkin erittäin positiivisena juttuna, Härmä linjasi.