Runkosarjan voittaja Tampereen Classic valitsi puolivälierävastustajakseen runkosarjan seitsemänneksi sijoittuneen OLS:n Oulusta. Ottelusarja käynnistyy lauantaina Lempäälässä ja välieräpaikka aukeaa neljällä voitolla.

Lähtökohdat:
Classic vei runkosarjan voiton jälleen näytöstyyliin. Vaikeasta kaudesta huolimatta se keräsi kaksi pistettä enemmän kuin edelliskaudella, eikä hävinnyt yhtäkään ottelua varsinaisella peliajalla. Maaliero oli kahdeksan maalia enemmän plussalla kuin edelliskaudella (+99) ja joukkue teki runkosarjan eniten maaleja (207) sekä päästi toiseksi vähiten (108).

OLS paransi eniten runkosarjassa kaikista joukkueista keräämällä peräti 14 pistettä enemmän kuin kaudella 2020-21. Se oikeutti paluuseen pudotuspeleihin kuuden vuoden tauon jälkeen. Maaliero oli seiskaksi sijoittuneelle kehno (-20), mutta sekin parani 24 maalia edellisestä kaudesta, jolloin OLS oli kymmenes. OLS itse asiassa teki kuusi maalia vähemmän, mutta päästi peräti 30 maalia vähemmän kuin edelliskaudella. Se voitti niin sanotusti ”oikeat pelit” ja osa voitoista tuli pienellä marginaalilla. Jotain kertoo se, että se voitti 11 peliä 1-2 maalin erolla, kun voittoja kertyi yhteensä 14.

Classicin kausi on ollut kokoonpanojen osalta ehkäpä sarjan haastavin, mutta sen onneksi materiaali on laadukasta laajalla rintamalla. Ykköspakki Krister Savonen loukkaantui heti toisessa pelissä, eikä ole pelannut peliäkään. Myös Jere Pulkkiselle on kertynyt vain kaksi peliä tälle kaudelle. Ykkösketjun Eemeli Salin on pelannut 14 peliä, Sami Johansson 18 peliä ja Nico Salo 19 ottelua. Sen päälle ykkösvahti Lassi Toriseva oli alkuvuodesta pois ja Jussi Piha loukkaantui runkosarjan lopussa niin, ettei pelaa enää tällä kaudella.

Ville Lastikka pelasi uransa parhaan runkosarjan voittamalla pistepörssin tehoin 30+30=60, vaikkei henkilökohtaista pörssiennätystään rikkonutkaan. Oskari Heikkilä komppasi uransa ennätyspisteillä 22+20=42. Heidän takanaan Albert Koskinen rikkoi helposti aiemmat ennätyspisteensä (26+5) ja samoin monikäyttöinen Konsta Tykkyläinen (18+8). Hyökkäyspäässä myös Alpo Laitila ja Eetu Sikkinen pelasivat loistokkaan runkosarjan. Puolustuksen ykkösnimi on Mikko Leikkanen, mutta esimerkiksi Eemeli Akola pelasi vahvan runkosarjan. Maalissa Lassi Toriseva on ykkönen, mutta Oskar Sillanpää mainio korvaaja. Kaiken kaikkiaan pitää todeta, että Classicin on sanottu aiemmin olevan vain ykkösketjunsa varassa, mutta kausi on osoittanut väitteen vääräksi, ja vastuunkantajia on ollut laajalti.

OLS:lla on ollut poissaoloja myös, mutta erityisen tärkeää on ollut, että parhaimmat pelaajat ovat olleet pääosin kunnossa. Valte Karvosen lähes koko kauden mittainen poissaolo on ollut selkeä menetys. Karvonen kuntoutui kuitenkin ainakin jokseenkin pelikuntoiseksi loppukaudeksi. Tulleista hyökkääjistä Joni-Arttu Sieppi ja Olli Kinnunen täyttivät paikkansa hyvin, Siepin ollessa joukkueen ykköshevonen pistein 24+13=37. Hyökkäyspäässä myös kokenut Juho Sorri oli hyvässä iskussa.

Pisteiden valossa Olli Wikstedt onnistui hyvin pakin paikalta ja oli niitä harvoja pelaajia, jotka eivät jääneet tehotilastoissa miinukselle. Puolustus on OLS:lla enemmänkin kollektiivinen, eikä se nojaa juurikaan yksilöihin. Esimerkiksi kokenut Lauri Tiira on hyvä erityisesti puolustuspään puolustuspelissä. OLS:n puolustuksesta ei varsinaisia tähtiä erotu. Roni Tuononen oli joukkueen päätorjuja tolppien välissä ja toi omalla osaamisellaan vakautta OLS:n maalille. Ei sovi vähätellä Tuonosen roolia siinä, että tällä kaudella OLS vei voiton useista tiukoista otteluista ja sitä kautta myös pudotuspelipaikan pitkästä aikaa.

Classicin pelillisessä sabluunassa ei ole näkynyt heikentymistä mihinkään suuntaan. Joukkue hallitsee lähes joka peliä pallon kanssa, ja on sarjan ylivoimainen ykkönen nimenomaan pitkissä pallollisissa hyökkäyksissä. Tämän lisäksi se kyllä pärjää myös vastaiskupelissä erinomaisesti.

Pallottomana Classic puolustaa hyvin viisikkotasolla, mutta myös tarvittaessa myös 1 vs 1 -tilanteissa. Joukkue prässää harvoin kovin yltiöpäisesti, vaan malttaa ja tekee paikoin täsmäiskuja. Tämä pakottaa myös vastustajia pelaamaan pallollisesti laadukasta peliä.

OLS on Harri Naumasen johdolla parantanut pallollista peliään koko ajan. Nykyisin se pystyy varsinkin heikompiaan vastaan viemään peliä hyvinkin pallon kanssa. Etevämpiä joukkueita vastaan on enemmän ongelmia. Vaikka esimerkiksi puolustajien pallollinen taito ei ole sarjan kärkeä niin omasta päästä joukkue pyrkii kuitenkin etenemään useimmiten maltilla.

OLS:n osalta tälle kaudelle parani kaikkein eniten puolustus, ja se pystyy kyllä iskemään vaikka bussin tarvittaessa maalin eteen. Sinänsä hyökkääjiltä löytyy myös taitoa ja nopeutta sen verran, että vastaiskutkin sopivat tarvittaessa joukkueen pirtaan. Classicin paineistaminen ei onnistu koko joukkueen osalta, sillä fyysisesti OLS ei ole Classicin tasolla. Classicia vastaan oikeastaan mikään joukkue ei ole pystynyt hallitsemaan pelin virtausta, joten jää nähtäväksi miten OLS lähestyy otteluita. Todennäköisesti hyvin inhorealistisesti puolustaen.

Nimivahvasta nipusta huolimatta Classic oli menneelläkin kaudella melko vaatimaton ylivoimalla. Ylivoimaprosentti 43,2 oli sarjan kuudenneksi paras. OLS ei kuulunut sarjan onnistujiin ylivoimalla. Se nakutti maaleja 36,2 prosentin todennäköisyydellä ollen tilaston 11. tehokkain.

Alivoimalla Classic on ollut monena vuonna sarjan kärkeä, mutta nyt se oli tilastossa vasta runkosarjan kahdeksanneksi paras 56,4 prosentin onnistumisella. OLS sen sijaan oli pari pykälää ylempänä viidentenä prosentilla 61,5.

Knopit:

Kun OLS pelasi viimeksi pudotuspeleissä 2016 niin se kohtasi nimenomaan Classicin. Tuolloin Classic voitti puolivälieräsarjan voitoin 4-1 ja nappasi historiansa ensimmäisen Suomen mestaruuden samana keväänä. OLS:n riveissä ei ole yhtäkään salibandyn aikuisten Suomen mestaria.

OLS:n kokoonpanossa on yksi pelaaja, jolla on yksi pelattu maaottelu (Sieppi). Classicissa vähintään yhden aikuisten maaottelun pelanneita pelaajia on 14.

Classic voitti runkosarjan seitsemännen kerran putkeen. Vastaavaa putkea ei ole nähty miesten sarjassa aiemmin. Näiden vuosien aikana OLS on voittanut Classicin kerran runkosarjassa ja ahdistanut kolmesti jatkoajalle ilman voittoa.

Taistelupari:

Ville Lastikka, Classic – Joni-Arttu Sieppi, OLS

Lastikka on noussut tällä kaudella Classicin kovimmaksi pistemieheksi, kun aiempien kausien kirkkaimmat kärkipelaajat ovat olleet pois eri syistä. Sieppi hankittiin kesällä ison kohinan myötä ja se hankinta on kantanut hedelmää. Molemmat olivat joukkuidensa selkeästi tehokkaimpia pelaajia runkosarjassa. Lastikan pistevastuu on merkittävästi pienempi kuin Siepin, joka on tuonut omalla suoraviivaisella röyhkeydellään lisää vaarallisuutta OLS-hyökkäykseen. Lastikan laukaus on sarjan parhaita, ja pallonkäsittelykin on Sieppiä korkeammalla tasolla, mutta Sieppi korvaa osan sillä, että painaa ottelusta toiseen täydellä höngällä. Siepin eduksi on luettava, että tilanne on paineettomampi, koska OLS:lla on huomattavasti vähemmän hävittävää.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
26.9. 2021 OLS-Classic 5-14
19.12. 2021 Classic-OLS 10-5

Näin pelataan:
la 19.03.2022 17.00 Classic – OLS, Bläk Boks RUUTU
ma 21.03.2022 18.30 OLS – Classic, Kastelli RUUTU
ke 23.03.2022 18.30 Classic – OLS, Bläk Boks RUUTU
la 26.03.2022 18.00 OLS – Classic, Kastelli RUUTU

Tarvittaessa:
ma 28.03.2022 18.30 Classic – OLS, Bläk Boks RUUTU
ke 30.03.2022 18.30 OLS – Classic, Kastelli RUUTU
pe 01.04.2022 18.30 Classic – OLS, Bläk Boks RUUTU

Kumpi voittaa?
OLS:lle tekisi mieli antaa toivoa, mutta ainakin tällä haavaa jatkoonpääsy olisi kaikkien aikojen jytky. Kokoonpanovaikeuksien vuoksi on odoteltu milloin Classicilta tulisi edes pieni ulospuhallus tällä kaudella. On todennäköistä, että jossain vaiheessa pudotuspelejä se joutuu vielä todella tiukoille, jos se ei saa ykkösviisikon tähtihyökkääjiä jalkeille, vaikka korvaajat ovat hoitaneet asiansa hyvin.

OLS saa kuitenkin juhlia yhtä voittoa, joten sarja menee tamperelaisille 4-1.