Porvoon Salibandyseura puolustaa Suomen mestaruutta lauantaina alkavissa naisten F-liigan loppuotteluissa. Yksi mestaruutta janoavista on kapteeni Inka Lampinen, joka ei ollut viime keväänä mukana. Kun katsoo vuoden taaksepäin, on jopa pieni ihme, että hän ylipäätään nyt on tässä tilanteessa.

Välierissä runkosarjan voittaja PSS ei päässyt todellakaan helpolla. Classic pakotti sen aina viidenteen otteluun, joka sekin päättyi äärimmäisen niukasti maalein 2-1. Inka Lampinen näkee sen olleen PSS:lle hyödyksi.

– Me emme onnistuneet monessakaan ottelussa saamaan ehjää kuusikymppistä. Ei mitään Classicilta pois, he ansaitsivat omat voittonsa. Ne tappiot olivat tärkeitä. Kun muutaman kerran on jo kasettia kasailtu, se antaa paremmat eväät finaalisarjaan. Se luo jopa turvallisemman tunteen lähteä, kun on joutunut käymään läpi vaikeita otteluita, Lampinen sanoo.

– Jo runkosarjassakin kun tuli tappioita, mietimme aina joukkueen kanssa, mitä voimme tehdä paremmin. Joka kerta olemme pystyneet parantamaan seuraavaan peliin ja osoittamaan itsellemme, että kykenemme siihen.

PSS kykeni viime vuonna niin sanotusti murtamaan lasikaton ja voittamaan seuran ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden.

– Siitä puhuttiin jo ennen kautta, että varmasti meidän voittaminen on nyt jokaiselle joukkueelle se haluttu, kova päänahka. On eri asetelmat, jos ajattelee, että lähtee niin sanotusti altavastaajana.

PSS:lla on alla mestaruus.

Mikä merkitys sillä on, että joukkueella on kokemus niin sanotusti päätyyn asti menemisestä?

– PSS:kin on jo muutamia vuosia pelannut finaalisarjoja, niin onhan silloin kokemus, mitä se vaatii fyysisesti ja mentaalisesti. Pystyy hakeutumaan tietyllä tavalla mielikuviin, mitkä jutut toimivat, ja niitä pystyy hyödyntämään.

”Vähän kuin toinen perhe”

Tulevaa finaalisarjaa ajatellen Lampinen ei suostu asettamaan kuitenkaan suosikin viittaa PSS:n harteille. Hän arvioi otteluiden TPS:n kanssa olleen niin tasaisia, että ennen loppuotteluita on vaikea sanoa, kumpi on suosikki.

– Siinä on vastakkain aidosti kaksi tosi vahvaa joukkuetta. Viime kausi oli viime kausi, eikä siitä saa hirveästi tähän.

Lampisella on itsellään kokemus yhdestä Suomen mestaruudesta. Hän oli mukana, kun NST kaatoi Superfinaalissa Classicin vuonna 2016. Loppuottelusarjoissa Lampinen oli mukana 2011 NST:ssä ja 2019 PSS:ssa, mutta niistä jäi käteen hopeinen mitali.

– Vaikka yhden Suomen mestaruuden on aikanaan voittanut, ei voi sanoa, että se riittäisi. PSS:sta on muodostunut itselleni tärkeä, vähän kuin toinen perhe, ja siellä on paljon tärkeitä ihmisiä. On rakennettu asioita yhdessä ja olisi mahtavaa, että pääsisimme juhlimaan tuon porukan kanssa, Lampinen tuumii.

– Sen takia aikanaan (2017) PSS:aan siirryin, koska oli tunne, että se täytyy tehdä, jos haluaa vielä mestaruuksia voittaa. Oli itselle aika vaihtaa maisemaa. Sillä tiellä edelleen ollaan.

Fyysisesti ja henkisesti kovilla

Inka Lampisella on alla kaikkea muuta kuin helppo vuosi. Itse asiassa on jopa pienimuotoinen ihme, että hän ylipäätään on tässä tilanteessa. Viime kevään tilanteesta on todella pitkä matka siihen, että hän valmistautuu nyt naisten F-liigan finaalisarjaan.

Lampinen kertoi kokemuksistaan myös marraskuussa MM-kisojen alla Ylelle antamassaan haastattelussa.

Hänen akillesjänteensä katkesi viime keväänä hänen pelatessaan Malmön joukkueessa Ruotsin liigassa. Henkisesti pelaamisen sekä Ruotsista käsin etänä tehdyn kokopäivätyön yhdistelmä kuormitti niin, että Lampisella todettiin burnout.

– Kirurgi taisi sanoa, että todennäköisesti et enää pelaa tällä tasolla. Kun oli henkisesti tosi vaikeaa ja kevät aika sumuinen vuosi sitten, tuli sellainen olo, että halusin näyttää etenkin itselleni, hän kertoo nyt Pääkallolle.

Lampinen oli takaisin lajiharjoituksissa jo viiden kuukauden kuluttua leikkauksesta.

– Ekat viikot ja kuukaudet olin joka kerta treenien jälkeen iloinen, jos olin ehjänä, oli suorittaminen millaista vain.

Kevään pelaaja

Lokakuun EFT-maajoukkueturnaus Lempäälässä tuli nopeasti vastaan ja Lampinen tiesi, että se on oikeastaan ainoa kansainvälinen näytönpaikka MM-kisoja ajatellen.

– Siellä oli levollinen olo. Olin ehkä niin vaikeita asioita käynyt läpi, että piti vain nauttia työstä, minkä oli tehnyt. Mielestäni onnistuin siinä.

Palkintona oli paikka Uppsalan MM-kisojen joukkueessa.

Lampinen myöntää, että loukkaantumisen jälkeen on ottanut aikaa, että hän on saanut takaisin pelillistä otetta ja itseluottamusta.

– Se on konkretisoitunut vasta keväällä, mutta mielestäni olenkin aina pelannut parhaat pelit keväisin. Olen pystynyt siihen myös nyt, mistä olen iloinen. Nyt en hirveästi stressaa pienistä asioista ja vain nautin, että ylipäätään olen tässä tilanteessa.

– Ei sitä osaa sanoin kuvailla, miten hienoa on urheilijana päästä tällaisiin paikkoihin, kun koronan ja kaiken muun jälkeen saadaan pelata yleisön edessä SM-kullasta.

Runkosarjassa hän teki yhteensä kolme maalia, mutta on venyttänyt verkkoa yhtä monta kertaa nyt jo pudotuspeleissä. Koossa on toistaiseksi kaikkiaan kuusi playoff-tehopistettä, joka on yhtä monta kerta kuin Lampisen henkilökohtaisena ennätyskeväänä (2015).

Tämä kaikki on ekstraa, sillä Lampisen omien sanojen mukaan ratkaisijan rooli ”ei missään nimessä” kuulu hänelle PSS:ssa.

– Joku on joskus sanonut, että kun olen kentällä, voi tapahtua kummassa päässä vain. Nyt viimeisinä vuosina on ollut kiva tehdäkin pisteitä, mutta totta kai tärkeintä on, ettei omissa soisi hirveästi. Se on tärkein lähtökohta aina.

”Jostain muusta pitää luopua”

Lampinen kertoo olleensa suorittaja, jolle oli vaikeaa myöntää, ettei aivan kaikkea tarvitse eikä voi tehdä koko ajan täysillä. Hän on vaihtanut aiemman työnkuvansa rekrytoinnin parissa tällä hetkellä asiakaspalveluprojekteihin ja 60-prosenttiseen työaikaan.

– Jos haluan panostaa urheiluun, jostain muusta pitää luopua.

Sen myöntäminen oli Lampiselle kova paikka. Hän toivoo voivansa auttaa myös muita, ettei kaikkien tarvitsisi oppia samaa kantapään kautta.

Sateenkaarinauha käsivarressa

Lampinen kantaa PSS:n kapteenina sateenkaarin väreillä koristeltua kapteeninnauhaa, joka viestii ihmisten välisestä tasa-arvosta. Alkukaudesta hän joutui erikoiseen välikohtaukseen, kun ottelutapahtumassa ulkopuolinen henkilö vaati häntä vaihtamaan nauhan. Lampinen kertoo saaneensa paljon palautetta lajiyhteisön sisältä, kun kertoi tapauksesta tuolloin Instagramissa.

– Kommentit olivat pelkästään positiivisia, että oli hyvä, kun tulin asian kanssa esiin. Ulostuloja on nähty muidenkin lajien kapteeneilta. Koin, että jos tällaista nauhaa kantaa, sen takana pitää seistä.

Tulevaisuuden työ?

Lampinen on naisten liigassa harvinainen yli 30-vuotias pelaaja, mutta tuoreimpien kokemusten jälkeen peliuraa lienee vielä jäljellä. Tulevaisuudessa Lampista kiinnostaisi työ urheilun parissa.

– Kun tein rekrytointeja kolme vuotta, sain olla tarjoamassa ihmisille mahdollisuuksia, auttamassa uusille urille ja miettimässä, missä voisi käyttää parhaiten ihmisten ominaisuuksia. Se on oma ambitio ja mietin, voisiko sen yhdistää urheiluun, Lampinen miettii.

– Jos voisin auttaa muita urheilijoita ja ehkä organisaatioitakin kehittymään ja voisin olla hyödyksi muille, se on ollut oma ajatukseni kaikessa työnteossa.