Tamperelaisten ykköskenttä liekehti sunnuntaina, kun Classic otti 2-1-johdon Nokian KrP:ta vastaan miesten F-liigan finaalisarjassa. 8-3-voitossa Ville Lastikka (1+2) oli kentällä kuuden Classicin tekemän maalin aikana.
Lastikka oli mukana tärkeissä osumissa. Hän siirsi itse toisessa erässä Classicin 2-1-johtoon Eemeli Salinin nappisyötöstä, ja oli pohjustamassa kolmannessa erässä Sami Johanssonin 3-2-johtomaalia. Hän syötti vielä hattutempun tehneen Johanssonin tyhjiin iskemän 6-2-maalin.
Kaksi ensimmäistä finaalia päättyivät maalin erolla (4-3-kotivoittoihin), mutta nyt numerot levenivät. Kolme viimeistä Classic iski tyhjiin.
– Kolmannen erän alkuun asti tämä oli aika lailla yhden maalin peli, kuten tähän asti finaalisarjassa on ollut. Sitten lopussa pystyttiin olemaan tällä kertaa vähän vahvempia ja tuottamaan tarvittavat maalit, Lastikka arvioi.
– Oikeastaan koko pelin ajan meidän pallollinen peli oli ehkä parasta tässä ottelusarjassa ja pystyimme tuottamaan tarvittavia maalipaikkoja. Se realisoitui kolmannessa erässä, että päästiin taulullekin näyttämään.
Samat, edellä kuvaillut sanat pätivät myös hänen omaan ykköskenttäänsä.
– Paikkoja oli ja hyvin päästiin pyörittämään ensimmäisestä erästä alkaen, mutta kolmannessa erässä hanat aukesivat ja päästiin törkkäämään muutama maali. Kun tällä kentällisellä saadaan muutama onnistuminen, niin sitten on vaikea ottaa kiinni.
Pitääkö siis tulkita, että KrP:lle on tiedossa vaikeita hetkiä finaalisarjan loppua kohti?
– Ehkä on parempi, ettei huutele mitään, niin ei tule nokille takaisin päin, jos ei menekään kaikki niin kuin ajattelee. Sanotaan, että tästä on hyvä jatkaa ainakin. Ollaan nyt näytetty, että tällä ketjulla pystytään joukkuetta auttamaan myös tuolla taululla, ei pelkästään sillä, että pallo pyörii hyvin, Lastikka muotoili.
Lastikka pelasi vielä ensimmäisen loppuottelun kakkosketjun oikeana laitahyökkääjänä Eetu Sikkisen ja Oskari Heikkilän kanssa, mutta puolustuksen poissaolojen vuoksi Classic pyöritti toiseen finaaliin paletin uusiksi samanlaiseen asentoon kuin vuosi sitten välierävaiheessa niin ikään KrP:ta vastaan: Nico Salo pudotettiin ykköskentän puolustajaksi Mikko Leikkasen pariksi ja Lastikka nostettiin sentteriksi Eemeli Salinin ja Sami Johanssonin keskelle.
Miltä sentterin paikka tuntuu?
– Enempi vähempi se on aina ollut selviytymistä. Se mitä joukkueen etu vaatii, niin siellä selviydytään parhaamme mukaan. Kun koko uransa on vääntänyt oikeaa laitaa ja yhtäkkiä heitetään sentteriksi, niin kyllä siinä viiveitä ja sellaista turhaa miettimistä tulee väkisinkin, Lastikka kuvaili.
Selviytyminen on kuitenkin helpompaa peli peliltä?
– Tietysti näin. Koko ajan tässä oppii, ja siellä alapuolella Salon Nico, joka on tätä kenttää pyörittänyt tuossa monta vuotta, antaa hyviä ohjeita, jotka tukevat minun pelaamistani.
Kotikunnan kunnia-asia
Sentteripelaamisestaan Lastikka sai jauhaa myös toisen ja kolmannen loppuottelun välipäivänä lauantaina, mutta aivan erityisessä seurassa.
21. huhtikuuta tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun Lastikan kasvattajaseura Lopen Floorball Team voitti C1-poikien Suomen mestaruuden. Finaalisarjassa kaatui tuolloin – mikäpäs muukaan kuin – Tampereen Classic voitoin 2-0. Mestaruus nostettiin esille myös Pääkallon keskustelupalstalla, jonne linkattiin myös pitkä videokooste ratkaisevasta finaalista.
Vanha joukkue kokoontui lauantaina vanhoille kotikulmille Lopelle, joka on vajaan 8000 asukkaan kunta Kanta-Hämeessä, noin 50 kilometrin päässä Hämeenlinnasta.
– Siellä oli ihailtavan hyvä osanotto, niin kuin aina sillä joukkueella. Silloin aikanaan oli treeneissäkin kaikki paikalla, Lastikka kertoi.
– Se (LFT:n mestaruus) on meitä kaikkia yhdistävä yhteinen asia ja kaikki pitävät sitä kunnia-asiana edelleen. Oli hieno päästä katsomaan vanhoja kavereita ja muistelemaan.
Meneillään olevaa finaalisarjaa koskien puhe kääntyi juurikin Lastikan tämän hetken pelipaikkaan.
– Aika suuressa keskiössä oli tuo sentterin osa, että se on langennut nyt minulle. Sitä yhdessä siellä naureskeltiin, Lastikka myhäili.
– Pääasia siellä oli kuitenkin se vanhojen muisteleminen ja vielä kerran palaaminen niihin juttuihin, mitä silloin tapahtui.
LFT:n mestarijoukkueen pelaajista tällä kaudella liigassa pelasivat myös Markus Sipronen Steelersissä ja Teemu Metsälä EräViikingeissä. Viime kaudella liigaa pelasi Steelersissä myös Nico Matilainen.
– Aika suuri osa siitä joukkueesta pelaa yhä edelleen jossakin. Liigatasollakin yllättävän moni, kun ollaan lähtöisin noin pieneltä paikkakunnalta, mutta sitten Suomisarjaa, kakkosdivaria tai tällaisia. Kun nuorena on niitetty hedelmää, pelattu ja tehty sitä yhteisenä asiana, niin kaikilla se palo on edelleen lajiin.
Luistimia ei tarvita
Seuraavaksi finaalisarja jatkuu astetta tilavammissa puitteissa, kun keskiviikkona KrP:n kotipeli pelataan Nokian jäähallissa. Samassa paikassa runkosarjapelissä reilut kaksi vuotta sitten ottelu piti keskeyttää kahden erän jälkeen, kun alla olleen jään kosteus puski läpi ja teki salibandymaton vaarallisen liukkaan. Nyt ei ainakaan pitäisi käydä samaa, sillä jää Nokialla on sulatettu.
– Se olisi ihan hyvä, ettei tarvitsisi luistimia ottaa mukaan, Lastikka hymähti.
Muuten pelipaikan vaihdos ei hetkauta. Moni pelaaja jo urallaan tottunut isompiinkin areenoihin.
– En usko, että se mitään muuttaa. Samankokoinen aski siellä on, samanlainen mattokin kaiketi ja samat pelaajat. Ei se siitä jää kiinni, että alettaisi tärisemään, jos on enemmän katsojia paikalla. On vain hyvä, että saadaan pöhinää tähän finaalisarjaan.