Salibandyliiton valituslautakunta kumosi muutama viikko sitten F-Liigan kurinpitäjän Nurmon Jymyn Kalle Vaaralalle määräämän kolmen ottelun pelikiellon. Seuraavassa perkaan oman näkemykseni päätöksestä.

Päätöksen sisältö

Ratkaisun alkuosassa käydään läpi asiaa koskettavat sääntöjen kohdat, sekä liiton laatiman Fyysisen pelin linjaukset pääsarjoissa kaudella 2022–2023-asiakirjan sisältö. En käytä tässä kirjoituksessa aikaa niiden läpikäyntiin – siitä huolimatta, että varsinkin Fyysisen pelin linjaukset voisivat antaa siihen aihetta.

Päätöksen varsinaiset perustelut löytyvät sen kohdista 22.–24., jotka kuuluvat:

22. Ottelun videotallenteesta ilmenee, että molemmat pelaajat pyrkivät tilanteessa pelaamaan palloa ja että Jymyn pelaaja ehtii palloon ensimmäisenä tullen tilanteeseen pystymmässä asennossa, Classicin pelaajan kurkottaessa palloon kumarassa asennossa. Voidaan arvioida, että kontaktitilanteessa Jymyn pelaajan olkavarsi osuu toista pelaajaa päähän, mutta videotallenteelta ei selkeästi ole nähtävissä, mihin ensikontakti osuu.

23. Valituslautakunta toteaa, että pelin videotallenteen perusteella pelaajien vauhti, liikesuunnat, vartalon asennot ja niiden muutokset huomioiden on vaikea arvioida, olisiko Jymyn pelaaja voinut reagoida toisen pelaajan liikkeisiin ja välttää kontaktin samalla oman pelillisen tavoitteensa menettäen.

24. Valituslautakunta on tarkastellut asiakirjaa ”Fyysisen pelin linjaukset pääsarjoissa kaudella 2022–2023”. Huomioiden videotallenteesta ilmenevän tapahtumainkulun tulkinnanvaraisuuden sekä sen, että kauden 2022–2023 linjausten mukaan kaikki pään seudulle tapahtuvat kontaktit eivät ole pelirangaistuksella sanktioitavia rikkeitä, valituslautakunta toteaa, että Jymyn pelaajan toiminta ei pelisääntöjen ja kauden linjausten perusteella täytä pelirangaistuksen kriteereitä.

Tiivistettynä, päätöstä on perusteltu kirjoittajan ymmärryksen mukaan seuraavilla seikoilla:

1. Jymyn pelaaja ehtii palloon ennen Classicin pelaajaa.
2. Classicin pelaajan peliasento on matalampi kuin Jymyn pelaajalla.
3. Ei ole varmuutta siitä, mihin kohtaan Classicin pelaajaa kontakti osuu ensimmäisenä.
4. On vaikea arvioida, olisiko Jymyn pelaaja voinut pelata tilanteen eri tavalla.

Palloon ehtiminen

Ensimmäinen perustelu ei kestä tarkempaa tarkastelua. Palloon ensin ehtiminen ei voi oikeuttaa vastustajan terveyttä vaarantavaa pelitekoa. Tai ei voi ainakaan muissa palloilulajeissa. Esimerkiksi jalkapallossa liukutaklauksella ensin palloon osuva pelaaja ajetaan suoralla punaisella kortilla ulos, jos hän pallon jälkeen iskee nappulansa vastustajan polveen.

Tilanteen arvioinnissa on syytä ottaa huomioon myös se, että kyseessä on lähes puhdas 50–50 tilanne. Pallo ei ole missään vaiheessa Jymyn pelaajan hallussa. Vaarala ajaa itse asiassa ohi pallosta, ja sen ottaa lopulta haltuunsa tilanteeseen ulkopuolelta tullut Classicin Nico Salo. Toisin sanoen, Jymyn pelaaja pelaa tilanteessa enemmän miestä kuin palloa, jonka seikan olisi voinut ottaa huomioon rangaistusharkinnassa.

Palloon ensin ehtiminen voidaan ottaa joissain tilanteissa huomioon lisärangaistuksen pituutta mitattaessa. Sen hyväksyminen pääkontaktin oikeuttamisperusteena rohkaisee kuitenkin lähinnä vaarallisempaan peliin.

Peliasento

Vastaanottavan osapuolen peliasennon vaikutus kontaktille on aina syytä ottaa huomioon tilanteen arvioinnissa. Tässä tapauksessa se ei ole kuitenkaan ratkaisevassa asemassa.

Riidatonta on, että Jymyn pelaaja tulee tilanteeseen pystymmässä asennossa. Classicin pelaajakaan ei kuitenkaan syöksy tilanteeseen pää edellä. Hän ei tule tilanteeseen videon perusteella poikkeuksellisen matalassa asennossa. Päinvastoin, sikäli kun lajin optimaalinen peliasento ei ole muuttunut radikaalisti kirjoittajan pelivuosista, hänen asentonsa on lajinomaisempi kuin Jymyn pelaajalla.

Osumakohta

Tämän argumentin tarkastelu on syytä aloittaa tarkastelemalla jääkiekon sääntökirjaa – salibandya muistuttavaa lajia, jossa pelaajat käyttävät päätä suojaavia kypäriä. Lajin säännön 124 kohdassa v. todetaan, että jos suurin osa iskun voimasta kohdistuu ensin vartaloon ja sitten kontakti liukuu pään tai niskan alueelle, rangaistusta pään ja niskan alueelle kohdistuvasta taklauksesta ei tuomita.

Valitusvaliokunnan linjaus tarkoittaa käytännössä sitä, että päähän kohdistunut taklaus tulkitaan puhtaaksi kevyemmin perustein salibandyssa kuin jääkiekossa. Jääkiekossa suurin osa taklauksen voimasta pitää kohdistua ensin vartaloon. Salibandyssa riittää (päätöksen perusteella), että kontakti osuu ensin muuhun ruumiinosaan kuin päähän.

Toisintoimimismahdollisuus

Viimeinen kohta on mielestäni ensinnäkin raakaa pelaajien aliarviointia. Tämän päivän liigapelaajat pystyvät tekemään uskomattomia asioita uskomattomassa vauhdissa, ja reagoimaan äärimmäisen nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Perustelujen kohdassa vedotaan pelaajien vauhtiin, liikesuuntiin, vartalon asentoihin ja niiden muutoksiin. Ainakaan kirjoittajalle ei aukea mitä niillä konkreettisesti tarkoitetaan. Molemmat pelaajat tulevat tilanteeseen n. 5–6 askeleen vauhdeilla. Molempien liikesuunta kohdistuu suoraan palloon. Kuten edellä on todettu, ainakin taklattavan pelaajan vartalon asento on lajinomainen.

Perustelu ei kestä tarkempaa silmäilyä tämän yksittäisen tilanteenkaan osalta. Kuten eriävän mielipiteen päätökseen jättänyt valiokunnan jäsen Markus Neimokin nosti esille, Jymyn pelaaja ehtii reagoimaan tilanteeseen muuttamalla peliasentoaan valmistautumalla kontaktiin, sen sijaan että olisi yrittänyt välttää kontaktin.

Yhteenvetona

Edellisessä kirjoituksessani kritisoin Classicia siitä, että seura antoi Ville Lastikan tapauksen yhteydessä muusta lajiväestä irrallisen kuvan. Nyt käytän samaa sanavalintaa valitusvaliokunnan kohdalla.

Päätös vie pohjan F-liigan tavoitteelta vähentää pääkontakteja. Ankarampien rangaistusten pohjimmaisena tavoitteena on muuttaa pelaajien suhtautumista ja lähestymistapaa tilanteisiin, joissa on olemassa riski kanssapelaajan terveyden vaarantumisesta. Tämä päätös ei kuitenkaan ohjaa peliä siihen suuntaan.

Vaaralan tilanne oli mielestäni tähän mennessä selkein lisärangaistuksen arvoinen tilanne tällä kaudella. Ja selvästi vaarallisin, jos asiaa tarkastellaan aivovammojen näkökulmasta. Kyseessä on oppikirjaesimerkki taklauksesta, jollaisista esimerkiksi jääkiekossa on pyritty viime vuosina eroon.

Kritisoin päätöstä myös sen muotoiluista. Jopa allekirjoittaneen, joka on osallistunut vuosien ajana vastaavien päätösten laatimiseen, oli hyvin vaikea saada selville, mihin seikkoihin valiokunta lopulta perusti ratkaisunsa. Kyse on liiton ylimmän ’’laillisuusvalvojan’’ päätöksestä, josta kurinpidon, tuomareiden, pelaajien ja valmentajien pitäisi vetää johtopäätöksiä tuomari- ja kurinpitolinjan tulevaisuudesta. Nyt se on vähintäänkin hyvin haastavaa.

Perusteluja olisi kaivattu myös siksi, että valitusvaliokunta astui asiassa melko pitkälle kurinpitodelegaation alueelle. Käytännössä valiokunta totesi delegaatiolle sen tehneen virheen, mutta jätti vetämättä selviä linjoja tulevien tapausten käsittelyyn. En kadehdi lainkaan kurinpitodelegaation loppukauden urakkaa.

—

Kirjoittaja: Eemeli Saros
Entinen nopeasti hiipunut salibandyn junioritähti, asianajaja ja Jääkiekkoliiton valitusvaliokunnan sekä Olympiakomitean eettisen kurinpitolautakunnan jäsen.