Liigan runkosarjaottelun lokakuisena lauantai-iltapäivänä Sipoossa ei pitäisi normaalisti olla erityisen jännittävä paikka maajoukkueessakin käyneelle pelaajalle. 6.10.2018 se kuitenkin oli sitä Salla Suomelalle, joka valmistautui Classicin paidassa oman kautensa avausotteluun ÅIF:n kotihallissa.

– Alkulämmittelyissä ajattelin, lähdenkö pois bussilla vai ambulanssilla.

Suomelan pelko oli turha: hän pääsi paluumatkalle Classicin linja-autossa mätettyään ÅIF:n verkkoon peräti viisi maalia 10-3-voitossa.

Se oli suorastaan käsittämätöntä siihen nähden, että ennen ottelua Suomelan arpea kiristi kovin. Vain kolme kuukautta aiemmin heinäkuussa häneltä oli poistettu 20-senttinen ja 1,5-kiloinen syöpäkasvain, mutta tuona lokakuisena päivänä Söderkullan taajamassa siitä tiesi vain muutama ihminen, eikä sen ulkopuolellakaan kuin kahden käden sormin laskettava määrä.

– Joukkue oli muuttunut silloin todella paljon, kokeneita lopettanut ja tilalle tullut paljon nuoria pelaajia eri seuroista. Luottamus ei ollut vielä niin suurta. Kun ei kunnolla tuntenut ihmisiä, oli vaikea räjäyttää sellaista pommia, kun itsekin vielä käsitteli sitä, Suomela selittää.

– Koin myös, etten halua mitään paapomista asian suhteen tai että se leimaa tekemisiä. Olen aina ollut sitä mieltä, että peliaika ja -paikka pitää ansaita. Mutta olihan se kuluttavaa.

Vaikka kausi oli vaikea, toisaalta tuttuna ympäristönä pukukoppi, treenisalit ja pelaajistoltaan muuttunutkin joukkue oli Suomelalle myös iso henkireikä, jossa hän sai ajatukset muualle, kun epävarmuuden keskellä 17-neliöisessä asunnossa seinät tuntuivat kaatuvan päälle.

Suomela sinnitteli läpi 12 runkosarjaottelua pistein 12+5 ja neljä pudotuspeliä tehoin 4+1, mutta sen jälkeen takki oli tyhjä. Mailat pysyivät visusti kaapissa.

Kuin maksamakkara vatsalla

Moni ei tiedä Suomelan sairaudesta vieläkään. Kun tammikuun 2023 lopussa hän palasi kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen liigakentille oululaisen SSRA:n paidassa ja päätti kertoa sairaudestaan sanomalehti Kalevalle, useampi entinen joukkuekaveri lähestyi ja paljasti, ettei heillä ollut pelaajan tilanteesta mitään käsitystä.

Palataan vuoteen 2018. Loukkaantumisten kanssa kamppaillut Suomela pelasi Classicin hopeamitaliin päättyneellä kaudella 2017-2018 vain pudotuspeleissä. Häntä väsytti alvariinsa, mutta nuori nainen laittoi sen vain raskaan ja kiireisen työn sekä sen tuoman stressin piikkiin. Suomela oli syksyllä 2017 aloittanut lähihoitajana kotihoidossa.

Jo keväällä hänellä oli epämääräinen tunne: kuin vatsalla olisi maksamakkara. Kun oireet eivät hellittäneet kesätreenienkään alkaessa, hän meni lääkäriin ja sieltä kiireellisellä lähetteellä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

Suomelalta löytyi harvinainen kasvain, joka paljastui munasarjasyöväksi. Se leikattiin heinäkuun lopulla isolla avoleikkauksella, jossa Suomelalta poistettiin koko oikea munasarja, imusolmukkeet, umpisuoli ja vatsapeitettä. Leikkauksen jälkeen hän sairastui vielä munuaisaltaan tulehdukseen, joka parani onneksi antibiooteilla.

”Tässäkö tämä oli”

Suomelalta vedettiin tuolloin matto alta. Hän oli 23-vuotias, urheiluun täysillä 16-vuotiaasta asti panostanut, terveelliseen ravintoon keskittynyt nuori nainen.

– Mietin, että tässäkö tämä oli. Elämä oli rakentunut salibandyn ympärille. Olin paljon saavuttanut ja saanut ystäviä, mutta muu elämä oli jäänyt vähän vähemmälle.

Sitoutuminen Classiciin sai hänet joukkueen mukaan vielä seuraavaksi kaudeksi ja ensimmäiseen otteluun Sipooseen jo muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta, mutta elämänarvot muuttuivat pysyvästi.

Elämän risteyksestä vasemmalle

Liminkalaislähtöinen Suomela jäi vielä asumaan Tampereelle, mutta pari vuotta sitten hän hyppäsi tyhjän päälle, irtisanoutui vakituisista töistä ja muutti Ouluun.

– Kaipasin muutosta. Kun saapuu elämässä risteykseen, voi kääntyä oikealle, kuten on aina tehnyt tai tehdä muutoksen ja kääntyä vasemmalle. Olin siinä risteyksessä ja käännyin vasemmalle.

Pikku hiljaa pohjoisessa hän palaili myös salibandykentälle, ensin treeneissä ja harjoitusotteluissa – ja lopulta kevätkaudeksi 2022 Haukiputaan Heiton riveissä ykkösdivisioonassa.

– Virallista lopettamispäätöstä en ollut mihinkään julkaissut. Jätin aina oven auki, jos tulee hinku. HaHesta tuli hyvää potkua persauksille, että lähdepä pelaamaan. Kyllä se kipinä siellä aina on, kun pääsee häärämään ja tekemään, Suomela kertoo.

Laajentunut elämänkatsomus

Jo viime kesänä hän kävi treenaamassa myös F-liigajoukkue SSRA:n kanssa, mutta kolmivuorotyö sairaalan päivystyksessä ei mahdollistanut pelaamista korkeimmalla tasolla. Suomela päätti kuitenkin panostaa tradenomi- ja tietojenkäsittelyn opintoihinsa, minkä ohessa myös liigassa pelaaminen onnistuu.

– Salibandy on iso osa elämää, mutta se ei enää määritä minua. Elämässä on muutakin. Osaan nauttia hetkistä ja kuunnella kroppaani enemmän, Suomela kuvailee.

Terveystilannetta seurataan kontrollikäynneillä puolen vuoden välein. Suomela kuvailee sairautta kuin varjoksi, joka on alati läsnä, mutta jonka kanssa hän on oppinut elämään.

– Vaikka tämä kaikki ottanut paljon, se on myös antanut. Oma elämänkatsomukseni on laajentunut. Enää joka asiassa ei tarvitse aina pyrkiä täydellisyyteen. Jos joku kysyy minua mukaan johonkin, sanon entistä herkemmin kyllä.