Sunnuntaina pelattiin tunteikas liigakarsinnan viides ottelu EräViikinkien ja LNM:n välillä.

EräViikinkien 9-2-voitto tarkoitti sitä, että LNM jatkaa ensi kaudella Divarissa ja ErVi liigatasolla voitoin 3-2. Vaikka se oli joukkueille kauden päätös, niin samalla päättyi yksi suomalaisen salibandyhistorian hienoimmista peliurista.

Jani Kukkola, 37, pelasi läpimurtokaudellaan 2002-03 liigakarsinnoissa SB-Pron paidassa, ja myös päätti peliuransa huipputasolla karsintoihin 20 vuotta myöhemmin.

– Joo kyllä me sitä vähän naurettiin kundien kanssa tossa, että se on semmoinen ”ympyrä sulkeutuu” -tilanne. Siitä lähti ja siihen loppui, mutta onneksi ei tiputtu. Onneks päättyi iloisesti. Nyt on helpottunut fiilis, Kukkola sanoitti Mosahallin matolla pelin päätyttyä.

ErVi oli karsinnassa todellisessa pinteessä, sillä LNM johti sarjaa jo 2-1 viime keskiviikkona. Nelospelissä ErVi pelasi jo melko hyvän ottelun, mutta voitti sen vasta rankkarikisan jatkopareissa. Sunnuntain vitospelissä se tuli peliin valtaisalla vimmalla, ja iski 6-0-johtoon vartissa.

Sunnuntain pelissä nähtiin EräViikinkien ylärekisteri, joka oli selkeästi korkeammalla kuin mitä liigan runkosarjassa nähtiin tällä kaudella.

– Väitän, et ne on aika henkimaailman juttuja. Ollut varmasti henkistä lukkoa ja sellaista väkisinpuurtamista. Välillä vähän epätoivoa, ja sellaista. Ehkä tänään saatiin, varsinkin me kokeneemmat pelaajat… Koko joukkue pelasi toki hyvin tänään, mutta sen huomaa miten nuoremmat seuraa perässä ja ottaa vastuuta, kun me saadaan lukot auki. Luulen, että se on ollut se isoin asia, Kukkola pohti.

Vähän odotin, että olisit ollut laukomassa nelospelin rankkarikisassa?

– No, siellä on parempia äijiä siihen hommaan. Mulla on aika kehno saldo niistä. Sai nuoret kantaa vähän vastuuta ja varmasti oppi jatkoa varten, konkari vastasi naurahtaen.

Vaikka Kukkola on ollut peliurallaan aivan maailman huippua taitojen perusteella niin on hän myös osannut pelata kohtuullisen kovaa, ja suukin on käynyt tarvittaessa. Osin tästä johtuen Kukkola on ollut vastustajien kannattajien hampaissa.

Kukkolaa se ei kuitenkaan itseä ole tuntunut haittaavan. Lauantaina Limingan hornankattilassa Kukkola vaikutti nauttivan entistä enemmän, kun kotijoukkueen kannattajat eivät oikein tykänneet konkarin otteista. Limingassa oli kahdessa pelissä erinomainen tunnelma, ja omien puolia pidettiin erityisellä pieteetillä.

– Kyllähän tää oli ihan loistavaa. En oo vissiin hirveässä suosiossa noissa maakunnissa. Aina kun on mennyt Seinäjoelle tai Ouluun niin aina oon saanut rapaa.

– Se on aina asia mikä sytyttääkin. Se on hienoa, että siellä huudellaan. Katotaan kenet ne ottaa seuraavaksi uhriksi.

ErVin kokeneet pelaajat olivat tärkeässä roolissa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin karsintasarjan ratkaisevilla hetkillä. Kukkolalla, Mika Moilaselle, Tommi Rosendahlille ja Janne Saloselle viides peli oli tunteikas. Ainakin Kukkola ja Moilanen ovat ilmoittaneet virallisesti lopettavansa uransa, ja Rosendahl sekä Salonen pohtivat asiaa.

– Ennen peliä otettiin jengi kasaan ja puhuttiin. En osannut odottaa, että tunteet nousisi niin pintaan jo ennen peliä kopissa. Purkautui aika paljon ulos, kun huomasi, että on viimeistä kertaa tässä kopissa. Oli vaikee paikka.

Uusi laji?

Kukkola pelasi urallaan sekä Suomessa että Ruotsissa menestyksekkäästi. Suomessa hän voitti SSV:n kanssa kolme SM-kultaa, ja kaksi hopeaa Erässä sekä EräViikingeissä. Liigassa hän pelasi 452 ottelua (316+320) SB-Prossa, Erässä, SSV:ssä ja EräViikingeissä. Ruotsissa Kukkola edusti FC Helsingborgia vuodet 2011-16 ollen joukkueen ykköspelaajia. Pelejä Ruotsissa kertyi yhteensä 155 (86+112).

Suomen maajoukkueura oli erityisen menestyksekäs. Kukkola oli viimeinen aktiivipelaaja, joka kuului niin sanottuun ”neljän kullan klubiin”, sillä hän oli voittamassa Suomen MM-kultia 2008, 2010, 2016 ja 2018. Kukkola pelasi yhteensä kuudet MM-kisat ja 138 maaottelua (70+88). Kukkola oli myös voittamassa Suomen ensimmäistä nuorten MM-kultaa 2003.

Parhaimmillaan sentteri oli maailman eliittiä pelipaikallaan varsinkin 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Hyvin peliä lukenut, ja erinomaisesti kentällä liikkunut Kukkola pelasi parhaimmillaan vahvasti molempiin suuntiin. Viimeisillä kausilla pelipaikka löytyi lopulta pakin paikalta, ja Kukkola päätti uransa puolustajana.

Melkein 25 vuoden mittainen huippu-ura on jättänyt sen verran muistijälkiä, että yksittäistä muistoa ei ole ihan helppoa nostaa.

– Ihan varmasti ainakin hienoja ihmisiä jää kaipaamaan. Jokainen saa tän kliseisen vastauksen, mutta tässä kun rupeaa miettimään niin on aika monen eri ihmisen kanssa saanut tehdä hommia ja vuodattaa kyyneliä, verta ja hikeä. Ne jää aina elämään.

– Totta kai menestykset, mestaruudet, tappiot ja kaikki jää kirkkaana mieleen. Tää on antanut tosi paljon. Salibandy on pysynyt aina mun elämässä mukana, oli sitten iloja tai suruja. Se on aina se mikä on pysynyt, mutta nyt se loppuu, niin se on yllättävän vaikea paikka kuitenkin, Kukkola pohti.

Pelaaminen loppuu liigatasolla, mutta onko jotain suunnitelmaa mitä teet seuraavaksi?

– No katotaan. Jos löytäisi jonkun uuden lajin vaikka. En tiedä.

– En ole tehnyt vielä mitään päätöksiä sen suhteen, että jatkuuko salibandy jossain alasarjassa tai muuten. Nyt tekee ihan hyvää huilia kesän ajan. Tehdään päätöksiä sen jälkeen, Kukkola sanoitti.