Nokian KrP:lla oli keskiviikkona toinen sauma voittaa Suomen mestaruus, kun se kohtasi TPS:n Turussa. TPS kuitenkin voitti pelin 4-2 ja venytti ratkaisun seitsemänteen finaaliin, joka pelataan perjantaina Hakametsän jäähallissa.

KrP:lla oli samoja ongelmia TPS:aa vastaan kuin vitospelissäkin. TPS hallitsi palloa, puolusti tiivisti ja piti KrP:ta aika paljon ulkokehällä. Oli KrP:llakin saumansa, mutta huippupaikat menivät hitusen TPS:n eduksi, kuten voittokin lopulta.

– Kyllä me mielestäni parannettiin. Varmaan sama määrä oli paikkoja mitä kaverilla suunnilleen, mutta sitten ei ehkä ollut ihan kädet lämpimänä. Parannettiin Raholan kyykkäyksestä vähän.

– Nuori porukka ja ollaan paineen alla. Mahdollista nostella sitä kannua, mutta nyt ei tarvitse enää miettiä. Nyt sitten vain Hakametsä täyteen ja päästään iskemään sinne. Katsotaan kumpi on parempi, päävalmentaja Janne Kainulainen pohti pelin jälkeen.

Aiemmista peleistä poiketen KrP painoi koko ottelun käytännössä kolmella kentällä, kun TPS taas pelasi totutun tiivimmällä kokoonpanolla varsinkin kaksi viimeistä erää. Ratkaisu ei ollut huono siinä mielessä, että varsinkin KrP:n kolmonen esiintyi vahvasti.

– Kyllä se ihan suunniteltua oli, että kolme hyvää kenttää ja annettiin mennä. Näinhän ne pelas menemään.

Joka tapauksessa KrP:n kakkosviisikko oli jälleen, ja eritoten sen puolustuspelaamisessa jäi petrattavaa. Nyt myöskään ykkösviisikko ei onnistunut kentän kummissakaan päissä erityisen hyvin. Osin näytti samalta kuin vitospelissäkin, eli suoritukset olivat melko hermostuneita, ja pallo pomppi ajoittain lavoista helpoissakin tilanteissa.

Nyt joukkue on menettänyt kaksi saumaa voittaa mestaruuden, ja seiskapeliin lähdetään tietysti tasatilanteesta. Joka tapauksessa KrP:n kannalta tilanne on haastavampi, sillä se on hukannut saumansa. Seiskapeli pelataan isoissa valoissa, sillä Hakametsän kapasiteetti tekee ottelusta ”superfinaalin”. Keskiviikkona Turussakin oli komea 2489 katsojan yleisömäärä.

– Ei tässä ihan hirveitä pysty tekemään kuin sen, että laitetaan pääkoppa sellaiseen tikkiin, että isketään. Mielestäni se on enemmän se homma, että ei vedetä ranteita auki. Lähdetään nauttimaan tilanteesta, ja nyt sitä puristusta on ollut meillä vähän tuossa pelaamisessa. Ei muuta kuin nuoret orit sinne kevätlaitumille.

Onko jotain erityisiä konsteja mielessä joukkueen herättämiseksi?

– No en tiedä, ei tässä varmaan ainakaan uskalla alasti itteensä vetää, että katotaan mitä keksitään, Kainulainen naurahti.