TPS juhli historiansa ensimmäistä Suomen mestaruutta Hakametsän jäähallin komeissa puitteissa. Nuori päävalmentaja Santeri Raatarila aloitti mestaruushumussa vastailun pitkällä monologilla.

– Ihan ensalkuun pitää kiittää Nokiaa hienosta match upista. Tässä oli kauden kaksi parasta joukkuetta ja ihan käsittämätöntä vääntöä koko kausi. Kolme runkosarjan kohtaamista. Kaikki rankkareille. Sit me pelataan finaalisarja seiskapelin jatkoajalle. Jossain kohtaa sen täytyy vain katketa ja tässä tulee urheilun hienous ja karuus näissä hetkissä, Raatarila sanoi.

Hakametsässä 5107 katsojaa näki, kun Mikko Hautaniemi ratkaisi pelin jatkoajalla 3-2 ja TPS voitti sarjan 4-3.

– Totta kai olen aivan uskomattoman iloinen, että tää kääntyi näin päin. Ennen kaikkea iloinen näiden ihmisten puolesta, jotka tässä on olleet pidempään kun minä. Runko on ollut pitkään kasassa, meillä on ollut hienoja pelaajia tässä. Seuralegendoja. Oon ennen kaikkea iloinen heidän puolestaan. Tämä on ollut ennen kaikkea heidän juttu. He sai kokea tän.

– Koko seuran puolesta kun miettii niin naiset voitti Suomen mestaruuden. Me ollaan Suomen mestareita. Tästä kokonaisuudesta olen ennen kaikkea iloinen.

TPS on ollut liigan top4-joukkue jo monta vuotta, mutta varsinainen mestarisuosikki se ei ole ollut. 2019 se oli hopealla ja kaksi viimeistä kautta se oli neljäs. Mistä tälle kaudelle löytyi askelmerkit mestaruuteen asti?

– Arjestahan se lähtee. Meillä on tietynlainen johtajuus ollut pelissä ja yksi päämäärä. Kaikki mitä ollaan tehty, on lähtenyt tästä, että me halutaan olla Suomen mestareita. Nythän se on helppo sanoa tässä. Kyllä se on ollut meillä ainoa päämäärä.

– Pärjättiin runkosarjassakin ja vaikka siellä tuli tappiota, niin ei me niihin tyydytty, että se sellainen pelaajistosta ennen kaikkia toisiaan kohtaan tuleva vaatimustaso on varmasti se isoin juttu. Totta kai pitää nostaa, että Turussa puitteet on todella hyvät. Kyllähän turkulaisella salibandypelaajalla on hyvä olla. Se, että me ja naiset voitettiin, niin se on aika kova työnäyte, Raatarila paalutti.

TPS:ssa on korostettu työntekoa jo vuosia. Tälläkin kaudella pelaajisto nosti sen jatkuvasti esille. Raatarila on ollut joukkueen päävalmentaja nyt kaksi kautta, ja tunnustaa vaatimustason olevan kova joukkueen sisällä.

– Kyllähän sitä työntekoa on pidetty arvossa. Kyllä se on näkynyt vahvana ja ikinä ei ole tarvinnut miettiä, että viitittäisiinkö tässä tehdä.

– Monesta asiasta en elämässä stressaa, mutta jos jostain, niin siitä, että kun harjoituksista vastaan niin ne olis sellaisia, että pelaajat kokisi, että sinne kannatti tänään tulla. Kun tietää mikä se vaatimustaso on joka suunnalla. Pelaajilta toisille, valmennukselta pelaajille ja pelaajilta valmennukselle. Se on ollut sellainen itseään ruokkiva kehä.

– Työntekoa on arvostettu, ja kun runko on ollut pitkään kasassa, niin voi sanoa, että nyt työ kantoi hedelmää.

Raatarila valmensi pari kautta sitten vielä Divarissa. Urakehitys on ollut nopeaa. Hän ei halua lähteä ruotimaan omaa urakehitystään viime vuosina. Enemmänkin hän jakaa kiitosta muille valmennustiimiläisille.

– Mä kääntäisin tän niin, että tätä tehdään yhdessä. On valmennustiimi, ja nythän sä haastattelet mua, kun mä oon päävalmentaja. Kyllähän meillä on tossa todella vahva valmennustiimi ja johtavat pelaajat ja kaikki taustat. Yhdessä tätä tehdään. Siinä on onnistuttu, että en mä omasta urakehityksestä osaa ottaa kantaa. Koettaa vain oppia jatkuvasti.

Raatarila on siitä kiinnostava valmentaja, että hän on valmentanut pääsarjoissa jo useamman vuoden, mutta on alle kolmekymppinen. TPS:n pelaajistostakin löytyy yli kentällinen häntä vanhempia pelaajia.

Ensi kaudella hän ei kuitenkaan ole enää päävalmentaja, vaan jää ”sapatille” eli TPS:n valmennusryhmän jäseneksi. Päävalmentajaksi tulee nykyinen seuran urheilujohtaja Perttu Kytöhonka.

– Tässä useamman kauden Divaria koutsannut, miesten liigaa ja naisten liigajengiä auttelin myös. Onhan tässä pääsarjapelejä koutsannut, mutta tiedostan, että valmentajana olen nuori.

– Haluan miettiä asiaa oman oppimisen kannalta. Meillä on ensi vuonna sellainen valmennustiimi ja tuttu ympäristö. Mä tiedän, että mun on hyvä olla siinä. Saan katsoa asioita eri kantilta. Mä haluan itse olla tulevaisuudessa päävastuussa, mutta koen, että tämä on hyvä hetki katsoa vähän sivusta. Päävalmentaminen on omalla tavallaan kuluttavaa niin hyvä ottaa vähän erilainen rooli, vaikka tosissaan siinäkin tehdään, Raatarila selvensi.