Suomen edellisestä salibandyn miesten MM-kullasta tulee noin kuukauden päästä kuluneeksi viisi vuotta.
Tänä vuonna ei pelata MM-kisoja, mutta jo nyt voinee heittää arvion, että Malmön MM-kisoissa 2024 nähtäneen vain viitisen pelaajaa Prahan vuoden 2018 MM-kultajoukkueesta. Kyse on sekä luonnollisesta vaihtuvuudesta että erikoisista tapahtumista, joita on nähty viimeisen viiden vuoden aikana.
Petteri Nykyn salainen ase kisoissa oli asetella kakkosviisikko muotoon Peter Kotilainen-Joonas Pylsy-Ville Lastikka ja pakkiin konkariosaston Juha Kivilehto ja Mikko Leikkanen. Näistä pelaajista tällä hetkellä MM-projektissa on mukana vain Lastikka.
Jos katsotaan koko joukkuetta niin Malmön projektiin ovat osallistuneet maalivahti Lassi Toriseva sekä hyökkääjät Lastikka, Nico Salo, Eemeli Salin ja Sami Johansson. Yhtäkään tuon joukkueen puolustajista ei siis ole maajoukkueen mukana tällä hetkellä.
Normaalisti iän tai loukkaantumisten vuoksi ovat lopettaneet: Mika Kohonen (s. 1977), Juha Kivilehto (s. 1981), Tatu Väänänen (s. 1983), Mikko Hautaniemi (s. 1989), Jussi Piha (s. 1987), Lauri Kapanen (s. 1985), Mikko Leikkanen (s. 1988), Eero Kosonen (s. 1986) ja Jani Kukkola (s. 1986). Epätavallisten loukkaantumisten vuoksi ovat joutuneet lopettamaan Joonas Pylsy (s. 1990, aivohalvaus) ja Krister Savonen (s. 1994, päävammat).
Uraansa jatkavat edelleen myös Janne Lamminen (s. 1985, lopetti maajoukkueessa), Lauri Stenfors (s. 1990, käytännössä lopetti maajoukkueessa), Miko Kailiala (s. 1993, ei ole kuulunut Esa Jussilan suunnitelmiin ainakaan toistaiseksi) ja Kotilainen (s. 1994, pelaa Sveitsissä, mutta ongelmia fyysisen kunnon kanssa). Näistä kaksi viimeksi mainittua voivat ehdottomasti olla mukana kisoissa, mutta tällä hetkellä tilanne ei näytä siltä.
Kovia kokenut lahjakas kolmikko
Siitä on kymmenen vuotta, kun Kotilainen, Salo ja Savonen metsästivät noin 20-vuotiaina pelaajina SM-kultaa Classic-paidassa kaudella 2013-14. Kun Happee ja Classic kohtasivat finaaleissa oli molemmissa joukkueissa oikein hyviä 1990-1994 syntyneitä pelaajia.
Nostan kuitenkin tämän kolmikon poikkeusyksilöiden joukkoon siitäkin huolimatta, että esimerkeksi 1993 syntynyt Sami Johansson pelasi Classicissa, ja on tehnyt lähes samanlaisen uran. Myös Pylsy teki tuolloin läpimurtoa Happeessa, ja tietysti Toriseva kuuluu vuonna 1994 syntyneisiin Classic-pelaajiin.
Ensimmäinen huomio on, että kolmikosta aikaisimmin kypsynyt Salo pelasi MM-kisoissa jo joulukuussa 2014. Ihan yleisesti voi todeta, että 20-vuotiaana kisoihin pääseminen on todella harvinaista. Esimerkiksi Savonen, Kotilainen, Lastikka ja Justus Kainulainen ovat kaikki debytoineet 22-vuotiaina aikuisten MM-kisoissa. Kotilaisen ja Savosen kohdalla se tarkoitti heti maailmanmestaruutta ja tähtistatusta.
Savosesta lienee helpoin sanoa ensin sananen. Lahjakkaan puolustajan ura loppui 27-vuotiaana päävammoihin syksyllä 2021. Savonen saavutti salibandyssa periaatteessa kaiken mahdollisen, mutta ura loppui liian aikaisin, ja eritoten normaaliin arkielämään tuli päävammojen vuoksi vaikeuksia.
Kotilainen, 29, pelaa edelleen, mutta ura ei ole vuoden 2021 MM-kisojen jälkeen kovin ruusuinen, jos se sitä koskaan on tuon sanan varsinaisessa merkityksessä ollutkaan. Viimeiset vuodet ovat olleet Kotilaiselle haastavia varsinkin kentän ulkopuolella. Kotilainen tippuikin käytännössä Sveitsin kisakoneesta 2022 heikon pelikunnon vuoksi, ja on ollut koko Jussilan tänä vuonna alkaneen kisaprojektin ulkopuolella oletettavasti samoista syistä.
Kotilaista ei tietenkään voi laskea ulos ensi vuoden kisoista, tai sitä seuraavista, koska kyse on taidoiltaan poikkeuksellisesta pelaajasta. Siitä huolimatta Jussila ja myös Nykky tietävät Kotilaisen arkielämän haasteet, joita on ollut uhkapelien, henkilökohtaisen talouden ja päihteiden kanssa. Kotilaisen kannalta tietysti toivottavinta olisi saada henkilökohtainen elämä kuntoon ennen kaikkea muuta. Urheilu on aika pieni osa elämää.
Sitä ”ei niin mukavaa elämää”, on päässyt maistamaan myös Salo. Salo on kertonut avoimesti viime vuosien vaikeuksistaan. Perhetragedia ja muu kuorma johtivat uupumukseen, ja masennukseen. Salo kyllä pelaa nytkin (on tosin loukkaantuneena), mutta kokonaisuutena hänelläkin on ollut näinä iän puolesta parhaina pelivuosina melko vaikeaa. Varsinkin viime kaudella.
Juuri vuonna 1994 syntyneet olivat todella tärkeä ikäluokka jo viime vuosikymmenellä, sillä 1990-luvun alkuun mahtuu heikompia maajoukkueikäluokkia oikeastaan jos ei vuonna 1990 syntyneitä lasketa. Sen päälle kun ottaa vielä sen huomion, että 1980-luvun loppuvuosien ikäluokissa on ollut vähemmän maajoukkueainesta, on merkitys ollut iso.
Kaikilla kolmella on toki jo kaksi maailmanmestaruutta, ja Savosella ja Salolla pitkä rivi SM-kultia sekä muita saavutuksia vyöllään. On harmillinen tragedia, että juuri näistä kolmesta supertalentista vain yksi on selkeästi maajoukkuepelaaja tällä hetkellä. Se on tietysti myös huonoa tuuria.
Mihin tullaan?
On hämmentävää ajatella, että ensi vuonna 34 vuotta täyttävä Salin on todennäköisesti Suomen vanhin kisapelaaja, jos kisoihin asti jatkaa. Toki on mahdollista, että Jonne Junkkarinen valitaan ryhmään, ja tietysti Stenforsille voi pienen takaportin jättää. Aivohalvauksen seurausten vuoksi uransa lopettanut Pylsy olisi todennäköisesti päässyt mukaan.
Yli 30-vuotiaista ainakin Johanssonia voi pitää melko varmana kisapelaajana. Kailialalla pitäisi olla ainakin sauma tasonsa puolesta. Kun mennä ysinelosiin, on kenttäpelaajista Salon lisäksi tällä hetkellä vahvin ehdokki musta hevonen, Nico Jonaeson. Totta kai 1994 syntyneet ovat jo 30-vuotiaita, mutta muutos on melko iso, jos miettii kaikkia kokoonpanoja vuosina 2018, 2021 ja 2022. Käytännössä ikämiesikäisiä oli useampi mukana, nyt ei edes ehdolla.
Iällä ei ole tässä asiassa sinällään varsinaista väliä, mutta muutama heikompi ikäluokka paljastaa sen, että Suomen ikärakenteessa on isohkoja aukkoja tietyiltä kohdin. Suomalaisittain on tietysti hyvä asia, että 1996-99 löytyy lukuisia erinomaisia pelaajia, ja Suomi on nuorten maailmanmestari vuosilta 2015 ja 2017.
Jos katsoo asiaa Ruotsin vinkkelistä, niin eritoten vuosina 1988-1990 syntyneet runkopelaajat ovat jatkaneet uriaan pitkään ja menestyksekkäästi. Se taas on paikannut Ruotsilta sitä, että maasta ei ole tullut 1990-luvun puolivälin ikäluokissa yhtä paljon hyviä pelaajia kuin Suomesta. Iso menetys ruotsalaisittain on toki Alexander Rudd (s. 1992), jonka ura on mennyt sivuteille päävammojen ja henkilökohtaisen elämän ongelmien myötä.
Väliin on mahtunut muun muassa maailmanlaajuinen pandemia, mutta se ei ainakaan tiettävästi ole maajoukkuepelaajien uria katkaissut, ehkä hiukan nopeuttanut jonkun uran päättämistä, mutta ei kukaan 2018 mestari ole kovin nuorena vapaaehtoisesti lopettanut. Aika monen ura päättyi lopulta loukkaantumiseen tai ikään ja loukkaantumiseen.
Luonnollisesti viidessä vuodessa voi tulla paljonkin muutosta, mutta jos mietti vuonna 2018 vuoden 2024 Suomen kisajoukkuetta, se näytti huomattavasti valoisammalta kuin vuonna 2023. Tilanne näytti itse asiassa erittäin valoisalta vielä pandemian alettua keväällä 2020. Nyt näyttää siltä, että Suomella on ollut erityisen huonoa tuuriakin matkassa.
—
Rekrytoimme uusia tekijöitä! Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy täältä: Rekry: Haluatko mukaan Pääkallon toimitukseen