Tosin oululainen Karjula nousi otsikoihin jo keväällä 2022, sillä hän osui kahdesti heti ensimmäisessä liigapelissään, ja toinen maaleista oli taidokas viimeistely. Kauden 2021-22 jälkeen Karjulaan ladattiin odotuksia, mutta viime kausi meni pääosin P22-sarjassa, vaikka vastuuta tuli myös liigassa.

OLS:n päävalmentajaksi tällä kaudella tullut Jani Lämsä selittää tilannetta osin sillä, että Karjulalla on ollut viime vuosina loukkaantumisia ja ylikuntoa, joka on hidastanut kehitystä.

– Positiivinen yllätys tällä kaudella. Kyllä sen sillä tavoin tiesikin, että siellä se potentiaali on, kun muutaman vuoden kerkesi junnuissa häntä koutsata. Ei ehkä saanut itsestään irti vielä aikaisempina kausina muuta kuin pieniä väläyksiä.

Karjulan oma näkemys on laveampi.

– Viime kausi oli vähän vaisumpi. Olin juuri menettänyt A-junioreiden tutkaparin (Luukas Hyvärinen) liigan puolelle. Itsellä ei ollut liigassa mitään käyttöä, eikä päässyt ihan omilla vahvuuksilla pelaamaan. Oli itseluottamus hakusessa.

– Tälle kaudelle sain tutun valmentajan mukaan tuohon liigan puolelle (Lämsä), joka oli jo silloin aiemmin A-junioreissa, niin hän on luottanut aika kivasti meikäläiseen, niin siinä on päässyt pelaamaan omilla vahvuuksilla ja saanut itseluottamuksen takaisin. On ollut mukava pelata ja sekin on auttanut, että vuosia samassa kentässä ollut vanha tutkapari on taas löytynyt, ja on aika monet noista meikäläisen maaleista syöttänyt, Karjula pohtii.

Ehkä erikoisin piirre Karjulan läpimurrossa on puolustajan paikka, joka ei ollut ennestään lainkaan tuttu. Pallotaitavan hyökkääjän kohdalla se ei ainakaan toissa kaudella olisi tullut edes mieleen. Hyökkäävä puolustaja on tykitellyt pakin paikalta 14 peliin tehot 7+4 ja on iskenyt tärkeisiin paikkoihin, tärkeitä maaleja.

No, ilmeisesti puolustajan paikka ei tullut myöskään valmennuksen mieleen ihan automaattisesti.

– Siinä oli ihan puhdasta sattumaa ja valmentajan hölmöyttä, kun ei ollut aikaisemmin huomannut tätä. Tässä vedettiin kolmen kuukauden harjoituskausi ja kolme päivää ennen sarjan avausta tuli vähän sairastumisia, niin sattuman kautta hän ajautui pakiksi. Veti siinä tosi hyvät treenit ja Niemisen (Antti) kanssa vähän kateltiin toisiamme, että ollaanko oikeasti näin sekaisin, että laitetaan kylmiltään KrP:ta vastaan sarja-avaukseen pakiksi kaveri, joka ei ole ikinä pelannut pakkina.

Lämsä jatkaa, että hän on pitänyt Karjulaa ihan Hyvärisen (s. 2004) tasoisena lupauksena. Eniten parannettavaa Lämsä näkee Karjulan fyysisessä puolessa. Useamman vuoden Karjulan tuntenut valmentaja sanoo, että jos Karjula pääsisi sille kuntotasolla mikä oli aikoinaan junioreissa, olisi tilanne erinomainen.

Karjula ei pidä puolustajana pelaamista negatiivisena juttuna, mutta:

– Aina välillä huomaa, että aika hukassa on puolustajana, mutta olen pyrkinyt siihen, että olisin vähän samantyyppinen pelaaja kuin vaikka Mäkisen Miska, että pyrin olemaan neljäs hyökkääjä ja annan tukea sitä kautta. Tuon hyviä hyökkäyspään elementtejä mukaan kentällisen peliin. Meillä on kuitenkin Wikstedt siinä toinen pakki, ja on aika hyvä puolustamaan, ja siinä kemiat sopivat hyvin yhteen.

Karjula paljastaa, että hänen yksi uraansa hidastanut tekijä on ollut itseluottamus, joka ei ole automaattisesti ollut korkealla. Hän sanoo pelänneensä virheitä erityisesti viime kaudella. Tällä kaudella hän kokee vapautuneensa, ja saaneen joukkueen sekä valmennuksen tuen toteuttaa itseään, vaikka ei pelaisi pelkkää ”pakki-pakkia”.

Uskonto jäi, peliura tuli tilalle

Karjulan perhe on lestadiolainen. Tarkemmin sanottuna vanhoillislestadiolainen, joten kilpaurheilun harrastaminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys, sillä sitä ei pidetä uskonnon harjoittajien keskuudessa yleisesti hyväksyttävänä.

Mikä on ollut lestadiolaisuuden vaikutus peliuralla?

– Sehän on asia, joka tämän koko peliuran on määrittänyt, Karjula aloittaa.

– Lapsena ei tullut harrastettua, ja meikäläisen virallinen sählyura alkoi 16-vuotiaana. Tein matalan riskin ratkaisun ja menin pelaamaan 5. divisioonaa paikalliseen kaveriporukkaan. Kausimaksut oli sitä luokkaa, että ne pystyi itse hoitamaan. Sitä ennen oli tullut pelattua vain vuoroilla ja pihapelejä.

– Pelasin siellä yhden kauden ja sitten hyppäsin isoveljen jalanjäljissä kakkosdivariin. Pelasin siellä yhden kauden ja sitten Lämsä pyysi OLS:n A-junioreihin mukaan sen kauden jälkeen. Sillä tiellä ollaan.

Vaikka pelaaminen on nykyisin selviö, aina näin ei ollut.

– Varsinkin lapsena oli joka syksy melko kova paikka, kun olisi uudet kaudet alkaneet ja olisi halunnut päästä näyttämään omia taitoja sekä keräämään mainetta ja kunniaa. On ollut kiva, kun on itse raivannut tien tänne asti ja lähipiiristä on löytynyt ylpeyttä, että on noista lähtökohdista päässyt tähän tilanteeseen.

Karjula kertoo irtautuneensa 16-vuotiaana uskonnosta, ja saman on tehnyt neljä hänen sisarustaan. Karjula haluaa korostaa, että vanhoillislestadiolaisista liikkuu myös virheellistä tietoa.

Hänen mukaansa lestadiolaisia pelaa Oulussa erityisesti alasarjoissa. Juniorisarjojen osalta tilanne on vain monesti se, ettei pelaajalla itsellään riitä rahat kausimaksuihin, joten mennään mieluummin alasarjoihin pelaamaan.

Hänen mukaansa ei ole mitenkään automaattista, että yhteisö sulkee saman tien ulos, jos jättää uskonnon. Hänelle ei ole käynyt niin ja hän tuntee muita samassa tilanteessa olevia.

Toki Karjulan omaa kokemustakaan ei voi yleistää kaikkialle yleispäteväksi.

– Omasta mielestä se on vähän urbaanilegenda, joka kiertää netissä, että jos lähtee piireistä, niin siinä katkotaan myös välit. Henkilökohtaisesti, ja muutamissa tapauksissa mitä tiedän, on välit vain lähentyneet. Omat vanhemmat lukevat mielissään Kalevan uutisia peliurasta ja niitä linkittävät mulle. Toivottelevat tsemppiä peleihin ja tällä tavoin. On sen suhteen kaikki ihan kunnossa.

On vanhoillislestadiolaisuudesta ollut haittaakin, varsinkin uran alkupuolella.

– Olin 17-vuotias (2019), ja pelasin Rankoissa Ankoissa. Vähän ennen joulua manageri Jani Laukko laittoi viestiä, että sulle ja Konsta Kolarille olisi mahdollisuus lähteä silloiselle maajoukkuetielle. Se olisi ollut U19-maajoukkuetie-tapahtuma Jarmo Härmän alaisuudessa Eerikkilässä tammikuussa 2020.

– Härmä soitti siitä myös ja juteltiin asiasta. Olin tosi kiinnostunut ja se oli tosi iso juttu mulle. Olin silloin alaikäinen, niin olisi pitänyt saada lapulle vanhempien suostumus, että poika saa lähteä. Sitä en sitten saanut. Se reissu jäi siihen ja sen jälkeen ei ole tullut kyselyitä.

– Siinä vaiheessa oli pelannut vasta kaksi kautta liiton sarjoja ja koko lapsuuden unelmoinut kunnon joukkueeseen pääsystä. Jos siinä vaiheessa olisi päässyt edes OLS:n B tai A-junnuihin pelaamaan, niin olisin ollut hyvinkin mielissäni.

Isompi riita oli lähellä.

– Se oli vähän semmoinen hetki, että oli lähellä, että olisin voinut suutahtaa vanhemmille vähän isommin. Ymmärsin lopulta heidänkin näkökulman siitä, että minkä takia he eivät halunneet päästää sinne. En halunnut sitä hyväksyä, mutta on siitä päässyt yli.

Maajoukkueleiri ei ollut toki ainoa riitasointu uran alkuaikoina. Karjula kertoo hiippailleensa alkuaikoina sunnuntaisin peleihin ”vähin äänin”, jotta ei herättäisi kysymyksiä kotona. Kuten Karjula aiemmin avasi, vanhemmat seuraavat nykyisin uraa. Isoin muutos asian suhteen on tapahtunut parin viime vuoden aikana.

– Silloin kun tuli liigadebyytti mulle, niin oli hauska kun sanoin iskälle aamupalapöydässä, että “tänään on muuten mulla liigadebyytti, niin jos hyvin menee, niin voit lukea Kalevasta huomenaamuna”. Sehän meni sitten hyvin, ja siellä oli juttua Kalevassa. Aika lailla siitä lähtien tilanne on muuttunut parempaan.

Isän herääminen pojan uran hyväksyntään kuulostaa oikeastaan melko koskettavalta, ja se kuuluu myös Karjulan äänensävystä. Asia on puolustajalle selkeästi merkittävä.

– Ei kauaa mennyt siitä debyytistä, että iskä tuli sanomaan, että hän on ylpeä siitä, mihin minä olen päässyt. Hän myös tiedosti sen, että he eivät olleet missään vaiheessa tukeneet peliuraani. Niistä lähtökohdista. joista olen lähtenyt, saavutus on kova, Karjula puntaroi.

Taitelijapersoona vetää Fifa-tuuletuksia hanskat kädessä

Palataan pelaajapersoonaan nimeltä Joona Karjula. Itse asiassa Lämsä kuvailee häntä ihan taiteilijapersoonaksi, ja pitää sitä positiivisena seikkana. Lämsä näkee taiteellisen puolen Karjulan kohdalla näin:

– Hän ei ole perinteisesti OLSiin yhdistettävä nöyrä joukkuepelaaja, joka painaa hommia, mutta ei sitten oikein muuta osaa tehdäkään. Esimerkiksi viikonlopun FBC-pelissä oli kyllä kaukana omalta tasoltaan, mutta lopussa kaivoi pari kania hatusta. Meidän semmoinen x-factor-pelaaja hyvin pitkälti.

– Välillä sai repiä hiuksia junnuissa ja käydä keskusteluja, kun siellä tuli vähän kaikenlaisia suorituksia. Yleensä jää kuitenkin positiivisen puolelle.  Ehkä tästäkin syystä juniorit oli aikaisemmin oikea paikka, kun siellä oli helpompi katsoa virheitä läpi sormien, Lämsä analysoi lempeästi suojattiaan.

Hyvin valmentajansa tuntevan Karjulan vaikuttaa olevan helppoa allekirjoittaa Lämsän väitteet.

– Olen vähän sellainen tuuliviirityyppinen, että mieli saattaa muuttua viikoittain. Missä vaikkapa haluaa pelata tai mitä paikkaa. Kentällä taiteilijuus nähtiin vaikkapa silloin, kun tein liigadebyytin ja iskin maaleja. Hehkutettiin, että on juonikas pelaaja, ja sitä pyrin olemaan.

– Vahvuudet on siinä, että tekee vähän sellaisia outoja asioita siellä kentällä, mitä ei normaalisti näe. Se miltä näytän kentällä pitkähihaisessa paidassa ja hanskat kädessä, on asia mihin ei olla totuttu. Haluan olla erottuva persoona ja tehdä kentällä asioita, joita muut ei tee.

Karjula on tällä kaudella toinen liigapelaaja, joka on tullut tutuksi pelihanskoistaan. Toinen on Oilersin Rasmus Kainulainen.

– Pidän hanskoja siksi, että kun tulee talvi ja ilma viilenee, niin mulla kuivuu kädet ja halkeilee. Kyllästyin siihen, että teippailin sormet jokaisiin treeneihin ja peleihin, kun grippi repii ne verille. Ajattelin, että testaan hanskoja, kun olin nähnyt Kainulaisella sellaiset käytössä. Niihin on jäänyt koukkuun ja ei ole malttanut luopua.

Karjula on luonut tiettävästi alueellisen villityksen.

– Täällä Pohjois-Suomessa ei junioreissa kukaan ollut tietoinen siitä, että tuolla Oilersissa pelaa kaveri hanskat kädessä, niin niistä on tullut ihan tosi iso buumi tänne. Koko ajan saa kuulla, että jossain junnusarjoissa on monella pelaajalla ollut hanskoja kädessä. Ei siitä oikein pysty enää edes luopumaan. Se on brändi minkä olen saanut luotua oman nimen ympärille.

Huvittavaa kyllä, Lämsä ei oikein usko selitykseen käsien kuivumisesta, mutta ei toisaalta ole järin kiinnostunut mitä pelaajilla on päällä.

– Sanoin viime viikolla radiossa, että pelatkoon vaikka pipo päässä jos peli kulkee.

– Väittää, että siinä on jotain käsien kuivumista taustalla, mutta en mä itse jaksa uskoa siihen. Vähän tavaramerkkiä saattaa olla mukana.
OLS on viimeisestä viidestä pelistään ottanut 10 pistettä ja pudotuspelien ulkopuolellekin arvioitu joukkue on noussut kuudenneksi.

Lämsän mukaan OLS on voittanut paljon tiukkoja pelejä, ja toistaiseksi suurin syy viime aikojen menestykselle on ollut yhtenäisyys.

Ongelmiakin on ehtinyt olla.

– Turun reissun jälkeen palaverattiin ja sen jälkeen yhtenäisyys parantunut. On ollut paljon parempi tekemisen meininki treeneissäkin. Alkukaudesta oli melko ryppyotsaista tunnelmaa. Nyt on ollut ihan hauskaa pelaajilla, ja jopa valmentajillakin, Lämsä heittää pilke silmäkulmassa.

Myös Karjula kehuu joukkueen yhtenäisyyttä, ja myös sitä miten hyvä tunnelma Kastellin kotipeleissä on ollut. Yksi kotipelien tunnelman nostattajista on ehdottomasti Karjula.

Maalien lisäksi Karjula on nimittäin tarjoillut yleisölle melko outoja tuuletuksia.

– Aika vahvasti ne tulee tuolta Fifan puolelta. Siellä on kaikenlaisia tuuletuksia, ja ne ensimmäiset mitä tein oli sitä kautta tulleita hauskoja tuuletuksia. Ne on myös sellaisia, että ollaan kavereiden kanssa puhuttu, että jos nyt sattuisin maalin tekemään, niin teen tuollaisen.

– Sitä myötä kun maaleja on tullut enemmän, ja tuuletukset on loppuneet kesken, ja on menty ihan selkäytimestä. Hakolan ”Jepen” (Jesper) ja Savelan Iiron kanssa on ollut puhetta, että ei haluta olla mitään harmaata massaa. Kaikki pöhinä mitä ollaan saatu luotua OLS:n ympärille, on ollut tosi iso lisä. Se on näkynyt yleisesti tunnelmassa hallilla ja myös joukkueen sisällä positiivisesti, pohjoisen hanskamies tietää.

—

Rekrytoimme uusia tekijöitä! Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy täältä: Rekry: Haluatko mukaan Pääkallon toimitukseen