- Viestejä
- 794
Mielestäni on hyvä, että olet mielipiteinesi kaiketi vaikuttamassa lähinnä vain täällä foorumilla.Harrastukset ovat lapsille tärkeitä. Ihan sama, mikä se harrastus on. Sanotaan nyt näin, että lapsi, joka ei harrasta mitään on varmasti tilastollisesti isommassa syrjäytymisvaarassa kuin esim. kilpaurheilua harrastava.
Ja kilpaurheilun harrastajat ei todellakaan ole puhtoisia ja jos mietit noitakin lapsesi luokkakavereita, niin varmaan joisivat vielä enemmän alkoholia ja olisivat ns. potkimassa mummoja ilman kilpaurheilua.
Mutta kun rinnastit kilpaurheilun addiktioon, niin vähättelit sen rajoittamisen tai kieltämisen merkitystä. Muutenkin tässä rajoittamisvimmassa ei ole kyllä pätkääkään mietitty pitkäaikaisvaikutuksia. Viikolla luin Brittitutkimuksen, jossa tultiin lopputulokseen, että siellä koulujen sulkemisen takia menetettiin enemmän elinvuosia kuin niitä pelastettiin. Ja eiköhän Suomessa ole taas väläytelty liikuntapaikkojen ja koulujen sulkemista. Kiva niille lapsille ja nuorille, joilla ei ole kotiasiat kunnossa.
Sinun mielestä ilmeisesti on siis väärin, että ratkaisut tehdään pelkästään elinvuosia laskemalla? Sinun mielestäsi on siis parempi tehdä rajoitus, jonka ansiosta pelastuu 100 kpl 85-vuotiasta ja kuolee 10kpl 10-vuotiasta kuin jättää se rajoitus tekemättä, jolloin käy päin vastoin? Päätöksen tekeminenhän on ihan hirveää, mutta silti jos itse saisin valita, niin jätän sen rajoituksen silti tekemättä ihan joka kerta.
Olen todellakin sitä mieltä, että päätökset Suomessa on syytä tehdä muilla perusteilla kuin elinvuosia laskemalla. Muutoin olisi todennäköisesti jo aikoja sitten jo säädetty vanhuksille lopetusikä 65 ikävuoteen, etteivät he olisi rasittamassa terveydenhuoltoa ja vanhuspalveluita, sekä nostamassa eläkkeitä. Samaan syssyyn olisi laitettu muutkin sairaat ja epäkelvot lahtipenkkiin. Ehkäpä myös raakit entiset kilpaurheilijatkin?
Noh, ehkä et kuitenkaan tuota tarkoittanut.
Kuitenkin inhimillisten syiden lisäksi perusteeni on selkeästi kansantaloudellinen. Kerrataanpa vielä.
Maamme taloudelliselle hyvinvoinnille olisi olennaista nyt katkaista epidemian siivet, melkein millä keinolla vaan. Epidemian kasvaessa liikaa tuottava toiminta pysähtyy ja resursseja kuluttava paisuu. Seurauksena monen muun seikan (koulut, työnteko, terveydenhuolto jne.) ohella myös talous menee aivan perseelleen. Viittaan uudelleen muissa, meitä vanhemmissa ja suuremmissa sivistysmaissa päädytyn huomattavasti rajumpiin keinoihin kuin meillä. Jos nämä nykyiset keinot tuntuvat meille kipeiltä, paljon pahempaa voi olla edessä. Jos pystymme estämään epidemian nousun leviämisvaiheeseen laajasti Suomessa, taloutemme toipuu nopeammin ja paremmin, ja samoin palautuvat palvelut ja vapaudet. Ja vältämme pahimpia rajoituksia.
Talous ratkaisee maassamme valtion ja kuntien kyvyn mahdollistaa myös liikuntaa. Valtaosa liikuntapaikoista on julkisen rahoituksen varassa.
Tällä hetkellä Suomessa valtiovalta "hoitaa syöpää särkylääkkeellä", koska pelkää potilaan suuttuvan radikaaleista hoitosuunnitelmista, ja toivoo että tuumori häipyy itsestään. Jos me valtion pikku soluset, aina sieltä tärkeistä päättävistä hermosoluista Arkadianmäellä asti meihin vähäisimpiin saakka nyt toimisimme vastuullisesti, se voisi jopa toimia. Mutta pelkään ettemme osaa toimia ajoissa, emme ainakaan ennen kuin shit really hits the fan.
Tauko arjen jutuista, homma haltuun ja takaisin arkeen.