Eli jos nyt vielä kerrataan tapahtumien kulku.
Hyökkääjä lähtee kovassa vauhdissa haastamaan vastustajan maalialueelle. Hän ei havainnoi takana olevaa puollustajaa joka riistää puhtaasti pallon mutta valitettavasti työntää myös vauhtia selkäpuolelta (tuomittavaa mutta näitä tulee pelin sisällä valitettavan paljon tänä päivänä).
Tämän seurauksena pallon menettänyt hyökkääjä herpaantuu, menettää tasapainon jota hakee kahdella kädellä mailaan painamisesta, joilloin pää kyyristyy eteen hyvin epäotolliseen peliasentoon. Hän ei myöskään ehdi reagoimaan edessä seisovaan puollustajaa.
Pallollista puollustava on valmiina maila edellä ottamaan hyökkäyksen vastaan, asento selkeästi kylki edellä ja valmistautuen tulemaan hyökkääjän iholle jos hän pallon kanssa lähtee haastamaan keskelle maalinteko sektorille. Nyt niin ei valitettavasti käy, vaan hyökkäjä pallon menetettyään tulee vauhdilla ja huonossa tasapainossa suoraan puollustajaa kohti, johon hän reagoi sen mukaan miten on tuhansia kertoja harjoitellut kontaktien vastaanottamista tässä lajissa (ja niin iskokokoiseski pelaajaksi huomattavan kunnioitettavasti onnistunut pelaamaan pitkän uran ilman mitään vakavampia loukkaantumisiin johtaneita tilanteita). Eli hän ottaa pienen jouston, ei missään nimessä nosta käsiä vartalolta tai liiku poikittaisuunnassa hyökkääjää kohti, vaan suoristaa kehoa hyvin vähän jouston kautta alle sekunnin ennen kontaktia.
Kokeneet liigatuomarit eivät reagoi tähän millään lailla. Miksi? Todennäköisesti koska heidän silmissään palloton pelaaja (tai pallollinen, sillä ei tässä merkitystä) on törmännyt paikallaan olevaa puollustajaa kohti. Samassa erässä pidempi jäähy jo annettu vastustajan tahallisesta estämisestä niin kyllä tuntuivat tuomarit vetäneen tähän selkeän linjan.
Ja mitä tästä seuraa nyt jälkeenpäin muuta kuin valitettava loukkaantuminen?
Twitterkansan ravio ja pelikieltoa. Fine, 1-2 peliä niin kaikki ovat tyytyväisiä kun reagoitiin vahvasti tilanteeseen. Mitä tehdään toisin ensi kerralla?
Tuskin mitään koska monen tekijän summa ja rike (selästä pallollista työntäminen) jäivät nyt vähemmälle kun keskityttiin vain kiihkolla rangaistukseen.
Tai, 4+ peliä pelikieltoa ja vakavammat toimenpiteet. Yllä oleva kommenti mainitsi että vaistomainen reaktio ei oikeuta toisen loukkaantumiseen. Allright, sitten pitää selkeästi puuttua harjoittelussa siihen miten halutaan pelin sisällä reagoida ja vaistomaisesti toimia. Pääsarjatason jalkapalloon, salibandyyn, käsipalloon, jääkiekkoon jne. perus sääntö jonka jokainen tietää pelikavereiden ja valmentajien vaativan tällä tasolla pärjätäkseen on että puolustaessa joko pallo tai pelaaja jäävät etteen (sääntöjä noudattaen), molemmat eivät saa mennä ohi. Tämän on niin perus periaate että sen kiistäminen on turhaa.
Mutta mitä jos nyt linjataan että pallo tai pelaajan on jäävät eteen, mutta sinun pitää myös pystyä reagoimaan ja välttämään mahdollinen vahingon sattumien vastustajan pelaajalle. Mikä on tämän maksimoimiseksi paras tapa => älä ota vastustajaan kontaktia. Eli siirrytään enemmän koripallo maiseen suuntaan jossa tuomareiden tulkinnat korostuvat ja kontaktit vähenevät huomattavasti. Näinollen mahdolliset vahingon sattumisen vähenevät varmasti, ja laji muuttuu perusteellisesti pois siitä, mitä kohti se on kehittynyt Ruotsissa ja kansainvälisissä peleissä jo pitkään; taitoa, tilanne nopeutta ja fyysisiä kontakteja sallivaksi.
Onko tämä hyvä vai huono kehitys, tietysti makuasia johon en osaa sen paremmin vastata.
Lopuksi oma ehdotus keskustelun avaajaksi. Kun tätä fyysisyyden korostumista pohditaan tämän eilisen tilanteen ulkopuolella niin korostaisin seuraavia seikkoja.
Vastustajalle vauhdin antaminen selkäpuolelta on rike kaikissa kontakteja sisältävissä pallopeleissä, ja vaikka ne eivät salibandyssä aina johda vahinkoihin niin ovat ne yksi selkeimmistä vahinkoon johtavista seikoista joista pitäisi systemaattisesti päästä pois kuten todettua. Eli yksinkertaisesti kiellettyä koskea vastustajaa selän puolelta, ei vaikuta lajin pelaamiseen tai viihdyttävyyteen yhtään ja helppo ajan kanssa toteuttaa käytännössä.
Muissa kontakteja sisältävistä pallopeleissä fyysinen vaatimustaso eteenkin nuorille pelaajille on ehdoton edellytys pääsarjatasolle siirtyessä, ei vain se että "osaa pelata" koska A-juniori ja Liigan pelitempo ja vastustajien ominaisuudet aivan eri luokkaa. Miten tämä huomioidaan seurojen harjoittelussa kun varmasti nuorilla pelaajilla ymmärrettävä hinku päästä pelaamaan isoihin valoihin tai jopa vaihtaa seuraa jos näin ei tapahdu?
Mielellään kuulisin rakentavia mielipiteitä siitä miten tästä voitaisiin oikeasti oppia jotakin, enkä vain sen että pitää varata aikaa silmälääkärille, kiitos.
paakallo.fi
Hylkääminen siis todennäköisesti ihan oikea päätös.