Jos verrataan kirkaampia sarjoja niin käytännössä puhutaan Ruotsista, ja tässä tapauksessa pitää muistaa Ruotsissa pelaa yli 3.5 kertaa enemmän naispelaajia verrattuna Suomeen. Eli kyllä sen sarjajärjestelmän tulisi heijastaa käytettävissä olevaa volyymiäkin.
Tarkoitin itse laajemmin, kuin vain sählykuplan sisällä - joka on globaalisti ajateltuna erittäin pieni kupla. Maailmalla on olemassa lukuisia ammattilaissarjoja, joissa tasoeroja on pyritty pienentämään kaikenlaisilla palkkakatoilla, pelaajakiintiöillä, drafteilla sun muilla, mutta niistäkään huolimatta siinä ei ole onnistuttu. Eikä se todennäköisesti onnistukaan, koska kyseessä on urheilu.
Jos noita tasoeroja ei pystytä kitkemään edes ammattilaissarjoissa, niin miten sen voidaan ajatella onnistuvan kotoisessa naisten salibandyliigassa, jossa sarjapaikat määräytyvät edellisen kauden urheilullisen menestyksen perusteella, ja jossa pelaajat
harrastavat tavoitteellisesti, valiten joukkueensa pääsääntöisesti opiskelupaikkakuntansa / siviilityönsä perusteella?
Jos katsotaan viime kauden B-lohkosta nousseita joukkueita, niin KAIKKI joukkueet ovat heikentyneet, johtuen siitä, kokeneita pelaajia on jäänyt pois, tai pelaajia on siirtynyt opiskelupaikkojen perusteella muualle. Samaan aikaan esimerkiksi viime kaudella A-lohkon hännillä pelanneet FBC Loisto ja Koovee ovat vahvistuneet paluumuuttajiensa myötä. Näiden siirtojen myötä esimerkiksi edellä mainittujen joukkueiden voimasuhteet ovat muuttuneet oleellisesti siitä, miltä ne näyttivät vielä esimerkiksi viime vuoden joulukuussa. Mitkä joukkueet ovat sitten vuoden päästä starttiviivalla, ja millä vahvuudella - sitä on hyvin vaikea tässä kohtaa arvioida.
Edellä mainittu on sitä arjen realismia, joka suomalaisessa salibandykuplassa tälläkin hetkellä vaikuttaa - naisten sarjassa vielä huomattavasti vahvemmin kuin miesten. Ja siihen ei sarjajärjestelmällä ole juurikaan vaikutusta.