Simo Leppäsellä on todellakin ymmärrystä lajista ja taitoa valmentaa, mutta tekeekö se hänestä selostukselle hyvän henkilön? Ja kritisointi on tarpeellista, en sitäkään vähättele, mutta missä menee raja kritisoinnin ja lyttäämisen välillä?
Kuten kaikki olemme tietoisia, liigaan päätyy joka kausi entistä nuorempia pelaajia ja pelaajat lopettavat myös huolestuttavan aikaisin erityisesti psyykkisistä syistä. Onko siis lähetyksessä jatkuva kolmosen linssin alle asettaminen rohkaisevaa? Puolestaan, kun katsoin Pron peliä tänään, Saarikoski selostuksessa ei torunut kolmannen kentän heikompia suorituksia, vaan toi parannusehdotuksia. Tässä on mielestäni suurin ero, tuodaanko virhe esille ja syytetään vai tuodaanko virhe esille ja tarjotaan kehitysehdotus. Ja joo, voidaan ajatella, että pelaajien tulisi vain kasvattaa vahvempi nahka, mutta naissalibandyn psyykkinen valmennus on lähes olemattomalla tasolla ja kritiikkiä on tämän takia varmasti hankala vastaanottaa. Lisäksi voisin väittää, että useassa muussa lajissa keskitytään kehityspuoleen enemmän.
Lisäksi, onko F-liigan taso todella sitä luokkaa, että selostuksen saaminen peliin ja se, että se tekee palkkaa vastaan pakollisen työnsä todella kunnioitusta lajia kohtaan? Tärkeää työtä se on, sitä en kiellä! Mutta kunnioitusta? Vielä salibandyn korkeimmalla sarjatasolla? Rima on todella lattian tasolla, jos on tavoitteena saada F-liigan katsojaluvut nousemaan ja kehittää toimintaa. Entä, kasvaisiko katsojaluvut, jos selostuksessa olisi a) osaavia puhujia b) lajitietäjiä?
Monia kysymyksiä, joihin on myös useita mielipiteitä, mutta näin kuluttajan näkökulmasta en löytänyt näiden kahden kyseisen pelin selostusta ammattimaiseksi ja mielenkiintoa lisääväksi. Puhumattakaan Welhot-pelin kuvaamisesta.
Lisämainintana vielä; menin katsomaan Welhot-ottelua uudelleen ja sitä ehti mennä 1.06 sekuntia, kun ensimmäinen pelaaja tunnistettiin väärin.
