Marraskuun kuukauden F-liiga -pelaaja B-lohkosta. Mielenkiintoista, että on päädytty valitsemaan kuukauden naispelaaja kahden eri sarjatason pelaajista. Liekö Kurronen valinnut nykysarjajärjestelmän aikana B-lohkosta muita pelaajia kuin oman kylän pelaajia(NST, SaiPa)?
Itse ymmärrän kuukauden pelaajan olevan valinta-ajankohdan parhaaksi pelaajaksi arvioitu pelaaja. Naisten F-liigan B-lohko, josta viimeisin valinta on, vastaa aika tavalla miesten divaria (josta ei tosin voi nousta keväällä pudotuspeleihin), joten mieluusti näkisin, että palkittaisiin myös naisten korkeimman sarjan (A-lohko) pelaaja kuukausittain.En ymmärrä tämän viestin pointtia; jos valitaan F-liigan kuukauden mies- ja naispelaaja, ja molemmat on valittu F-liigasta, niin mitä mielenkiintoista tai erikoista siinä on?
Itse ymmärrän kuukauden pelaajan olevan valinta-ajankohdan parhaaksi pelaajaksi arvioitu pelaaja. Naisten F-liigan B-lohko, josta viimeisin valinta on, vastaa aika tavalla miesten divaria (josta ei tosin voi nousta keväällä pudotuspeleihin), joten mieluusti näkisin, että palkittaisiin myös naisten korkeimman sarjan (A-lohko) pelaaja kuukausittain.
MVP-ajattelumallilla valinnan B:stä naisten kuukauden pelaajaksi voisi ostaa, toki marraskuulta löytyy sillä ajattelulla ainakin SaiPan kaataneesta joukkueesta parempiakin vaihtoehtoja. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että enemmistö kokee kuukauden pelaajavalinnan tarkoittavan valintakuukauden parhaiten suorittanutta/onnistunutta pelaajaa. Tasoltaan heikommassa lohkossa on helpompi onnistua ja ihan jees, että siitä palkitaan, kunhan ei muodostuisi mielikuvaa, että kyseinen palkittu edustaa sen hetkistä referenssiä naisten kotimaisessa salibandyssä.Itse puolestaan ajattelen tämän kuukauden pelaaja -valinnan olevan enemmän sellainen MVP-valinta. Kuten perusteluissakin lukee, niin Hakkarainen on ollut oman joukkueensa kantavia voimia, ja iskenyt 5 peliin 10 tehopistettä. Tältä osin mielestäni valinta voi kohdistua naisten sarjassa kumman tahansa lohkon pelaajiin.
Huolimatta siitä mitä kukakin sarjajärjestelmästä on mieltä, niin kyseessä on yksi sarjataso, jolla on kaksi lohkoa. Seuraava sarjataso on sitten Divari, kuten miehilläkin. Tämä ei toki poista sitä mahdollisuutta, etteikö molemmista lohkoista voisi valita erikseen kuukauden pelaajaa.
4. | Tuulia Lahti | FBC Loisto | 12 ottelua | 13+6=19 | +16 |
5. | Laura Pakarinen | FBC Loisto | 12 ottelua | 10+8=18 | +16 |
7. | Ulla Valtola | FBC Loisto | 12 ottelua | 5+13=18 | +15 |
18. | Kiia-Mari Avikainen | Koovee | 11 ottelua | 11+2=13 | -12 |
64. | Suvi Hämäläinen | Koovee | 2 ottelua | 3+2=5 | -2 |
4. | Juuli Hakkarainen | SaiPa | 10 ottelua | 15+7=22 | +13 |
5. | Jenni Rautanen | ÅIF | 10 ottelua | 13+8=21 | +10 |
39. | Pinja Jaakkola | ÅIF | 10 ottelua | 5+1=6 | +1 |
55. | Roosa Jokinen | Pirkat | 9 ottelua | 3+1=4 | +1 |
103. | Emilia Ollikkala | Pirkat | 9 ottelua | 1+0=1 | -3 |
52. | Anna Marttala | FBC Loisto | 12 ottelua | 3+3=6 | -2 |
69. | Jenina Hämäläinen | SB-Pro | 13 ottelua | 3+1=4 | -6 |
6. | Mari Kemppainen | Welhot | 10 ottelua | 8+11=19 | +6 |
14. | Sarita Ranta-Aho | Pirkat | 9 ottelua | 8+4=12 | +18 |
19. | Makreeta Heikkilä | Welhot | 10 ottelua | 6+4=10 | -3 |
35. | Oona Eerola | Pirkat | 9 ottelua | 2+5=7 | +2 |
Liigakelpoisia pelaajia löytyy tosiaan paljon F-liigan ulkopuolelta, myös junnuikäisten (joita on turhankin paljon F-liigassa ja myös sellaisia, joita parempia löytyy ikäluokistaan) ulkopuolelta ja varmaan osalla aikuispelaajista rajoitteena on pelaamisen kustannukset, joka on harmillista. Samaa mieltä, että ehdottomasti kannattaa alemmista sarjoista lähteä rohkeasti näytille, jos liigatason pelaaminen kiinnostaa.
Jollekulle "selityksenä" voi olla kustannukset, toiselle ajankäyttö, kolmannelle se että pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja niin edelleen. Hieman kärjistäen kaikkia näitä yhdistää viime kädessä yksi ja sama tekijä - priorisointi. Se mihin järjestykseen pelaaja elämänsä palikat asettelee, ja kuinka keskeiseksi salibandy tuossa asettuu. Paljonko pelaajalla on tahtoa ja intohimoa mitata ja kehittää itseään salibandyn pelaajana, ja ennen kaikkea nähdä sen eteen vaivaa.
Ei ole olemassa tietenkään oikeaa tai väärää järjestystä - on täysin ymmärrettävää jos pelaaja arvottaa perheen, työn tai opiskelut salibandyn edelle. Pelkästä salibandyn pelaamisesta ei tunnetusti ansiotyötä saa, joten siltä osin opiskeleminen ja työn tekeminen ovat ihan ymmärrettäviä perusteita tinkiä salibandysta. Samaan aikaan on kuitenkin ymmärrettävä, että jos salibandya haluaa pelata huipputasolla, on se kyettävä priorisoimaan elämässä riittävän korkealle, ja nähtävä vaivaa sen mahdollistamiseksi.
Esimerkkinä tähän aiheeseen nostaisin Noora Vuorelan (TPS) ja Makreeta Heikkilän (Welhot) tarinat, jotka molemmat nousivat tänä syksynä esille. Samaan listaan lisään vielä aikanaan julkaistun tarinan Alisa Pölläsestä, ja siitä kuinka hän 16-vuotiaana muutti Savonlinnasta Tampereelle, koska halusi tulla huippu-urheilijaksi.
- TPS:n Noora Vuorela hitsaa laivoja päivällä ja torjuu palloja illalla (Pääkallo.fi)
- Makreeta Heikkilä muutti huippusalibandyn perässä Kuopioon - "Tällaisia tarjouksia ei tule usein" (F-liiga.com)
- Matkalla kohti MM-unelmaa: #25 Alisa Pöllänen (tyttosalibandy.fi)
Hieman erilaisia tarinoita, mutta yhdistävänä tekijänä salibandyn priorisointi omassa elämässä. Jos haluat pelata huipputasolla, voi se vaatia isojakin päätöksiä ja myös uhrauksia.