Mulla vähän särähtää korvaan, että täällä tuntuu olevan osalla vähän syyttävä asenne pelaajia kohtaan. Vai tulkitsenko väärin?
Jos opiskelee tai tekee töitä, tai jopa molempia, liigassa pelaamisen lisäksi (josta ei saa korvausta tyyliin yhtään), niin ainoa asia mikä saisi pelaajaa treenaamaan kovempaa ja ammattimaisemmin, on oma intohimo. Ja sen täytyy olla aika helvetin kova, jos on valmis uhraamaan muusta elämästä ihan valtavan määrän ammattimaiseen harjoitteluun, ilman että se on ammatti. Näitä on se kourallinen, jotka sitten ovat isolta osalta niistä jotka maajoukkue-paikasta kisaavat. F-liigan tason muodostavat kuitenkin se iso massa.
Miksi pelaajan pitäisi uhrata valtava siivu elämästään harjoitellakseen kovempaa ja enemmän, jos siitä ei korvausta makseta? Muu syy siis, kuin oma intohimo? Varmasti on niitäkin, joilla riittäisi kilpailuvietti ja intohimo siihen että voisi Ruotsin liigassa kehittyä kovaksi kv-tason pelaajaksi, mutta ei ole valmis muuttamaan Ruotsiin koska muu elämä on täällä.
Mun isoin pointti tässä oli siis ihan vaan se, että ei tässä voi alkaa pelaajia syyttämään siitä että ei ilmaiseksi uhraa kaikkea muuta elämäänsä siihen että F-liiga olisi vähän kovempi sarja. Niillä resursseilla mennään mitä on.
