@TKI En jaksa hirveästi avata, mutta ajatuksenjuoksu oli suunnilleen näin; kiekko ja salibandy ovat globaalisti marginaalilajeja. Jos peliaikaa lyhentämällä on niin valtavat vaikutukset lähestulkoon kaikkiin avainlukuihin lajissa niin miksi kiekkogurut eivät ole löytäneet tätä ’kultaista hanhea’ joka nostaisi esim. kiekon maailman isojen lajien joukkoon?
Tämä näin pähkinänkuoressa.
Edelleenkään en ymmärrä mitä tarkoitat "kultaisella hanhella" - viittaatko sillä peliajan lyhentämiseen? Minun mielestä kultainen hanhi on edelleen yhdistelmä urheilullisuutta ja kaupallisuutta = parempi laatuista peliä, pelaajia ja organisaatiota + enemmän harrastajia, faneja ja kumppaneita + vähentää kustannuksia jotta saadaan lajia laajemmalle + parempi (media) näkyvyys + loppukädessä saa enemmän tuottoa lajille ja lajin välinevalmistajille, joka taas mahdollistaisi enemmän ihmisiä lajin pariin, paremmat puitteet, enemmän yhteiskunnallista merktystä jne jne.
Suomalaista on miettiä vain, että riittää kun "tuote on kunnossa" kun pitäisi sen lisäksi miettiä asioita kun "user experience"... maailma on täyttä esimerkeistä jossa on ylivertaisia tuotteita jotka ovat joko tulleet väärään aikaan tai vaihtoehtoisesti markkinoitu väärin. Ja samat talouden perusraamit koskevat elämysbisnestä mitä urheilukin edustaa nk neljäs hyödykeluokka.
Mutta täällä kritisoitiin markkinamiesten touhuja niin pitää muistaa sekin, että salibandy on liiketoimintaa joka alana muodostuu useista erilaisista toimijoista, joiden toiminnan tavoitteet ovat niin ikään erilaisia. Osan toimijoista, kuten välinevalmistajien tai liikuntapaikkayritysten, tavoitteet ovat puhtaasti liiketoiminnallisia. Toisaalta monilla muilla salibandytoimijoilla kuten seuroilla, lajiliitoilla- ja järjestöillä, sekä kunnilla ja valtiolla, on voiton tavoittelun lisäksi erilaisia yleishyödyllisiä tavoitteita. Tällaisia ovat esimerkiksi kansanterveyden edistäminen ja liikkumisen lisääminen. Toimijoiden erilaisista intresseistä huolimatta, on lajin kasvu uusilla alueilla yhteinen intressi näistä useimmille. Jos puhutaan salibandyviihteen asiakasmatkan kehittämisessä niin lajin ei tulisi kuitenkaan etsiä keinoja pelkästään urheiluviihteen parista. Toki esimerkiksi Pohjois-Amerikan suuret urheilusarjat ovat myös viihdetuotannossa meritoituneita ja tarjoavat esimerkin siitä, miten urheilusarjat ja -lajit voivat olla aidosti maailmanlaajuisia viihdetuotteita. Myös salibandyn kohdalla onkin pelaajien oman markkina-arvon kehittäminen tärkeää lajin ammattimaistumisella. Loppukädessä: salibandyn kasvu ja tietoisuuden lisääminen lajista ovat kirjattuina kansallisista lajiliitoista muodostuvan kansainvälisen salibandyliiton strategiaan sen keskeisinä tehtävinä. Lajin parissa toimivilla liikevoittoa tavoittelevilla
organisaatioilla on puolestaan selkeä intressi lajin kasvattamiseen uusilla alueilla markkinoidensa kasvattamiseksi.
Enkä myöskään ymmärrä vertailua salibandyn ja jääkiekon välillä, sillä ne eroavat lähtökohdiltaan ja nykytilanteessa niin monella eri tasolla. Mutta jos puhutaan kaupallisesti jääkiekosta, niin eräs rajoittavat tekijä lajille on NHL vs IIHF asetelma, jossa IIHF ajaa kansainvälisen jääkiekkoilun kehittämisen puolesta kun taas NHL:n pääagendana on tuottaa omalle ympäristölleen suurinta vastinetta (joka ei ole aina IIHF:n edun mukaista).
Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että urheilulaji tai -sarja kulkee seitsemän vaiheen läpi muodostuessaan liiketoiminnaksi. Kaikki lajit eivät välttämättä pääse viimeiseen, vaan useimmat lajit jäävät kehityksessään johonkin aiemmista vaiheista.
- Ensimmäinen vaihe on lajin syntyminen, esimerkiksi lajin keksiminen vanhan pelin tai leikin pohjalta. Salibandyn osalta tämä tapahtui 1970-luvun aikana
- Toinen vaihe urheilulajin muodostumisessa liiketoiminnaksi, joka on tyypiltään mullistava, on lajin hyväksyntä uutena lajina ja jonkinlainen virallistaminen: esimerkiksi lajiliittöjen perustamista tai sääntöjen standardisointia, mikä on salibandyn osalta tapahtunut 1980- luvulla
- Kolmas vaihe on lajin suosion kasvaminen, joukkuemäärän kasvu ja sarjatasojen muodostuminen. Tässä vaiheessa laji toimii useimmiten vielä amatööripohjalta. Nyt puhutaan pääosin 1990- ja 2000-lukuista aikana ja ennen kaikkea Suomessa, Ruotsissa, Tsekeissä, Sveitsissä - muuallapäin maailmaa ollaan vielä vaiheessa kaksi.
- Neljännessä vaiheessa, urheilulaji saavuttaa niin suuren suosion, että ihmiset ovat valmiita maksamaan päästääkseen katsomaan lajia ja sen osaajia. Tässä vaiheessa myös esimerkiksi yritykset ja sijoittajat alkavat kiinnostua lajista ja ovat valmiita tukemaan lajin seuroja. Joillekin lajin harrastajille saatetaan tässä vaiheessa maksaa palkkaa urheilemisesta, mutta lajin huipullakin on vielä paljon amatööripelaajia. Tässä me ollaan kokonaisuudessaan nyt.
- Lajin kärkimaiden voidaankin katsoa jo olevan viidennessä vaiheessa, luonteeltaan hitaassa, liiketoiminnan kehityksen vaiheessa. Tässä viidennessä vaiheessa muodostuu selkeä raja ammattilaisjoukkueiden ja harrastajajoukkueiden välille. Täällä on (pieni) osa organisaatioista.
- Kuudennen vaiheen voidaan sanoa alkavan silloin, kun laji tai sarja on kehittynyt niin pitkälle, että täysin ulkopuoliset yritykset ja toimijat haluavat sponsoroida ja mainostaa sarjan ja sen pelaajien avulla. Tässä vaiheessa lajin seurojen liikevaihto ja taloudellinen toiminta alkaa olla mittakaavaltaan niin suurta, että taitamattomalla talousosaamisella seurat voivat ajaa itsensä isoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Suomessa tähän sarjaan kuuluu oikeastaa vain jääkiekko(seurat) jossa puhutaan miljoonien liikevaihdosta.
- Seitsemäs vaihe urheilulajin kehittymisessä liiketoimintana on harvinainen, ja vain kaikista isoimmat urheilusarjat maailmassa ovat päässeet siihen. Tähän vaiheeseen yltäneiden sarjojen ja joukkueiden kasvupotentiaali on lähes saavutettu, mutta sarjalle on kehittynyt vuosien varrella monen eri tekijän avulla suuri suosio, hyvä talous ja yleisesti erittäin hyvin menestyvä liiketoiminta lue: jenkkiammattilaissarjat, F1, Valioliiga etc.
(Tarkempaa tietoa voi lukea esim täältä: Beech, J., & Chadwick, S. (2004). The business of sport management. (1. painos).
Pearson)
Lännenhitain: minun mielestäni ’isoksi kasvaminen’ sinänsä ei ole minulle tärkeää vaan laatu. Ja siinä on laadun lisäämisessä on seuraavaksi 20 vuodeksi ihan riittävästi työsarkaa. Kiekolla on NHL jonka vetovoima puhuttelee jo suhtkoht isosti joten Aasia markkina-alueena olisi minun kohteena.
Nykypäivän globalisoituneessa maailmassa vapaa-ajan viettämisen tavat muuttuvat jatkuvasti ja uudet tavat sekä aktiviteetit leviävät ja tulevat omaksutuksi nopeasti ympäri maailman - tämän vuoksi on mahdotonta edes kuvitella tietävänsä missä mennään 20 vuoden päästä.. Jos ei oteta käsittelyyn mitä tarkoittaa "laatu" konkreettisesti salibandyssa (joojoo World Games ei ollut kaupillisesti menestys) ja kuka sen määrittää yms, niin minun mielestä tuotetta voi kehittää monelta eri suunnalta samaan aikaan eri toimin (lue: purkansyönti ja kävely).
Onko siirtyminen 3x15min peliin Se Ratkaisu joka korjaa kaiken ja tarjoaa kaiken mitä mainitisin yllä: ei varmasti. Mutta olisiko se yhtenä vaihtoehtona monien joukossa? Siitä tulisi tehdä avoin ja reilu keskustelu jossa käsitellään laji niin kaupallisuuden kuin urheilullisuuden kautta. Mutta se, että sanoo "ehdottomasti ei" on yhtä naiivia kun väittää "ehdottomasti kyllä". Väitän, että
lajiniilojenkin olisi kivempaa toimia parempien
taloudenraamien puitteissa.