Pääkallo.fi

World Games 8.-12.7. 2022, Birmingham, USA

Viestejä
780
Vai menisikö ne vaihtoehdot iso ja vitaalinen vs. pieni ja rupinen?

Onko perinteinen rugby muuttunut paljon siitä, kun siitä lanseerattiin olympialaji rugby 7? Entä koris / 3x3? Olympialaisiin ei nykyinen salibandy kelpaa. Miksi pelkäätte perinteisen salibandyn muuttumista tai katoamista, jos sen rinnalle yritettäisiin perustaa sellainen versio pelistä, joka voisi tavoitella olympiastatusta?
 
Viestejä
582
En tiedä onko faktoja. Mutta ajaneet kaikkeen mahdolliseen 15*3, karsintoihin ja WG, luonnollinen jatkumo myös mm-kisat. Ja luulen, että sinne tulee tuo muutos. Ainakin jos iff tahdon mukaan mentäisiin
Mitä IFF on? Se on maiden jäsenliitot.
Uudempien salibandymaiden intressissä voisi ihan loogisesti olla tavoitteena lyhyempi peliaika ja pienemmät rosterit, se olisi niille hyödyksi. Suomen, Ruotsin, Tšekin ja Sveitsin intressi voi olla toisenlainen. Mutta yhdessä siinä on vain neljä jäsenmaata seitsemästäkymmenestä. Joskin neljä varsin vaikutusvaltaista maata. Silti vain neljä.
 
En tiedä onko faktoja. Ainakin jos iff tahdon mukaan mentäisiin

Aika kova hyppäys sanoa, että "en tiedä onko faktoja" toteamukseen "ainakin jos iff tahdon mukaan mentäisiin".

Ennen kun dumataan suuntaan tai toiseen, niin olisikin kiva saada jotain faktoja/virallisia sitaatteja siitä, että mitä IFF tavoittelee tällä kokeilulla aikuisten oikeasti / konkreettisesti.

Toki kuten @Jönssi tuossa yllä totesi, niin IFF on kansainvälinenlajiliitto jonka tehtävä on edustaa kansainvälisesti kaikkien lajiliittoja ja jos valtaenemistö on jotain mieltä jostain, niin kyllä se tulisi ottaa huomioon IFF:n alaisissa tapahtumissa. Kokonaan toinen asia on esim F-liiga joka voi kansallisesti ja itsenäisesti määritellä sille ympäristölle sopivimmat säännöt yms. Mutta ilman muuta muutoksia ei tulisi tehdä vain muutoksen vuoksi, ja kaikki olisi hyvä tutkia ja perustella, toki samoin toisinpäin että muutosta ei kannata dumata sillä että "muutos on pahasta" tai muulla abstaktiasioilla kuten "ottelun laatu kärsii" saati sitten lobbausmöröillä.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta se mitä ajoin takaa, IFF on toiminnallaan ihan selvästi näyttänyt mikä on heidän tahtotila.

Saada lisää harrastajia, vähentää pienten maitten kustannuksia harrastaa lajia, lisätä näkyvyyttä ja rahaa? Vai mikä sinun mielestä on ollut IFF:n tahtotila? Siitä olen samaa mieltä, että IFF:n olisi ollut parempi viestiä tätä heidän strategiaa hieman / paljon selkeämmin - varsinkin kun muutokseen voidaan suhtautua myös varauksella tiettyjen tahojen toimesta.
 
Miksei kv. jääkiekkoliitto ole tajunnut tätä kultaista hanhea?

Määrittele mitä tarkelleen tarkoitat "kultaisella hanhella"?

Sinänsä jääkiekon osalta tilanne on toinen missä lajin kansainvälinen liitto on statistin roolissa lajin kokonaisuutta huomioiden. Mutta yhtälailla jääkiekonkin puolella on oma kultainen hanhensa jossa intressinä saada laajaa näkyvyyttä ja liiton kassaa kerrytettyä esim jokavuotisten MM-kisojen muodossa. Ja jos miettii jääkiekon kehitystä / kasvukipuja / evoluutiota yms niin siellä puolen on mm pelaajamäärä vaihdellut kovasti (12 - 20/22) ja on nykyäänkin eri kokoiset rosterit eri liitoilla. Unohtamatta pelikentän muutoksia ylipäätänsä ja lisäksi sen kokoeroja yms. sekä pelisääntöjäkin on muokattu voimakkaasti myös ajansaatossa.

Nykylajeista ajatellen niin korkein kynnys muutoksille on eurooppalaisella jalkapallolla* ja kriketillä joilla onkin sitten pitempi historia, suurempi yleisö ja statusarvo maailmanlaajuisesti. Baseball on säilynyt suht koskemattomana myös mutta sielläkin on suuria paineita muuttaa ottelua (ottelutapahtumaa) nopeammaksi jossa jefun evoluutio on toiminut hyvänä esimerkkinä.

*) Hah, muistan senkin ajan jalkapallossa kun USA:ssa rangaistuspotkun sijaan oli rangaistuskuljetus.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1,109
@TKI En jaksa hirveästi avata, mutta ajatuksenjuoksu oli suunnilleen näin; kiekko ja salibandy ovat globaalisti marginaalilajeja. Jos peliaikaa lyhentämällä on niin valtavat vaikutukset lähestulkoon kaikkiin avainlukuihin lajissa niin miksi kiekkogurut eivät ole löytäneet tätä ’kultaista hanhea’ joka nostaisi esim. kiekon maailman isojen lajien joukkoon?
Tämä näin pähkinänkuoressa.
 

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Viestejä
720
@TKI En jaksa hirveästi avata, mutta ajatuksenjuoksu oli suunnilleen näin; kiekko ja salibandy ovat globaalisti marginaalilajeja. Jos peliaikaa lyhentämällä on niin valtavat vaikutukset lähestulkoon kaikkiin avainlukuihin lajissa niin miksi kiekkogurut eivät ole löytäneet tätä ’kultaista hanhea’ joka nostaisi esim. kiekon maailman isojen lajien joukkoon?
Tämä näin pähkinänkuoressa.

Verrataanko nyt ihan oikeasti lajia, jota pystyisi pelaamaan missä pain maailmaa, ja lajia, jonka potentiaalinen kasvu liittyy maihin, jotka tietävät mitä on talvi ja lumi? Teoreettinen potentiaali näiden kasvuilla on aika eri luokkaa. Salibandy tuskin millään keinoilla tätä potentiaaliaan saavuttaa, mutta jos verrataan tehtyjä toimia lajin kasvattamiseksi, pitäisi ensin olla ajatus kunnossa siitä, missä se lajin kasvu edes voisi olla. Salibandylla on ollut yritystä Amerikkaan ja yritystä Aasiaan ja kummassakaan ei olla toivotulla tasolla onnistuttu, mutta minua kiinnostaisi, mihin sinun ajatusmallissasi jääkiekko tavoittelisi kasvua? Etelä-Amerikkaan? Afrikkaan?
 
Viestejä
1,109
Lännenhitain: minun mielestäni ’isoksi kasvaminen’ sinänsä ei ole minulle tärkeää vaan laatu. Ja siinä on laadun lisäämisessä on seuraavaksi 20 vuodeksi ihan riittävästi työsarkaa. Kiekolla on NHL jonka vetovoima puhuttelee jo suhtkoht isosti joten Aasia markkina-alueena olisi minun kohteena.
 
Viestejä
720
Lännenhitain: minun mielestäni ’isoksi kasvaminen’ sinänsä ei ole minulle tärkeää vaan laatu. Ja siinä on laadun lisäämisessä on seuraavaksi 20 vuodeksi ihan riittävästi työsarkaa. Kiekolla on NHL jonka vetovoima puhuttelee jo suhtkoht isosti joten Aasia markkina-alueena olisi minun kohteena.

Itse olen yrittänyt välttää puhumasta mielipiteilläni. Olen pyrkinyt ymmärtämään asioita usemalta kantilta, sekä näkemään miksi joitakin asioita tehdään. Minun ei tarvitse olla samaa mieltä asiasta, voidakseni tarkastella sitä objektiivisesti ja miettien, miksi asia tehdään. Olen pyrkinyt löytämään syitä, miksi IFF on halunnut kokeilla tätä uudistusta esimerkiksi World Gamesissa ja mitä se voisi tarjota lajille. Ja, kuten jo edellisessä viestissä totesin, salibandya ja jääkiekkoa ei pitäisi vertailla globaalissa kasvussa. Jääkiekolla toki on potentiaalinsa Aasiassa ja voisi siellä entisestään kasvaa, mutta sielläkin maat rajoittuvat pitkälti niihin maihin, joissa jääkiekko on nyt jo saanut oman pienen asemansa, eli Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Kiinassa pelataan jo KHL:ää ja kaikki edellä mainitut maat ovat päässeet pelaamaan arvokisoissa. Toki laji voisi näissä kasvaa vielä isommaksi, mutta potentiaali on kuitenkin rajallinen verrattuna vaikka salibandyyn. On vaikeaa nähdä jäähallien löytävän tietän vaikka Thaimaahan tai Filippiineille.

Edellisessä viestissäni toki kerroin sen mielipiteeni, etten usko salibandyn tätä potentiaalian saavuttavan, joten on aiheellista pohtia, mitä keinoja sen saavuttamiseen kannattaa käyttää. Ja kuten aiemmin sanoin, jos näitä keinoja (mm. tämä peliaika kokeilu) käytetään, pitäisi saada jokin tutkimus ja dataa, onko tällä oikeasti ollut jotain positiivista vaikutusta.

Salibandylla olisi työtä ihan riittävästi siinä, että saataisiin tästä edes Euroopassa iso laji, ja saataisiin muita maita haastamaan neljää suurta. Mitkä ne keinot sitten ovat, millä siihen päästäisiin? Tätä keskustelupalstaa lukemalla tulee olo, että mitään ei saisi tehdä ja mitään ei saisi muuttaa. Silloin on myös varmaa, että mikään ei muutu. Silloin ei myöskään kannata valittaa, jos kansainvälisissä peleissä on tasoeroja.
 
@TKI En jaksa hirveästi avata, mutta ajatuksenjuoksu oli suunnilleen näin; kiekko ja salibandy ovat globaalisti marginaalilajeja. Jos peliaikaa lyhentämällä on niin valtavat vaikutukset lähestulkoon kaikkiin avainlukuihin lajissa niin miksi kiekkogurut eivät ole löytäneet tätä ’kultaista hanhea’ joka nostaisi esim. kiekon maailman isojen lajien joukkoon?
Tämä näin pähkinänkuoressa.

Edelleenkään en ymmärrä mitä tarkoitat "kultaisella hanhella" - viittaatko sillä peliajan lyhentämiseen? Minun mielestä kultainen hanhi on edelleen yhdistelmä urheilullisuutta ja kaupallisuutta = parempi laatuista peliä, pelaajia ja organisaatiota + enemmän harrastajia, faneja ja kumppaneita + vähentää kustannuksia jotta saadaan lajia laajemmalle + parempi (media) näkyvyys + loppukädessä saa enemmän tuottoa lajille ja lajin välinevalmistajille, joka taas mahdollistaisi enemmän ihmisiä lajin pariin, paremmat puitteet, enemmän yhteiskunnallista merktystä jne jne.

Suomalaista on miettiä vain, että riittää kun "tuote on kunnossa" kun pitäisi sen lisäksi miettiä asioita kun "user experience"... maailma on täyttä esimerkeistä jossa on ylivertaisia tuotteita jotka ovat joko tulleet väärään aikaan tai vaihtoehtoisesti markkinoitu väärin. Ja samat talouden perusraamit koskevat elämysbisnestä mitä urheilukin edustaa nk neljäs hyödykeluokka.

Mutta täällä kritisoitiin markkinamiesten touhuja niin pitää muistaa sekin, että salibandy on liiketoimintaa joka alana muodostuu useista erilaisista toimijoista, joiden toiminnan tavoitteet ovat niin ikään erilaisia. Osan toimijoista, kuten välinevalmistajien tai liikuntapaikkayritysten, tavoitteet ovat puhtaasti liiketoiminnallisia. Toisaalta monilla muilla salibandytoimijoilla kuten seuroilla, lajiliitoilla- ja järjestöillä, sekä kunnilla ja valtiolla, on voiton tavoittelun lisäksi erilaisia yleishyödyllisiä tavoitteita. Tällaisia ovat esimerkiksi kansanterveyden edistäminen ja liikkumisen lisääminen. Toimijoiden erilaisista intresseistä huolimatta, on lajin kasvu uusilla alueilla yhteinen intressi näistä useimmille. Jos puhutaan salibandyviihteen asiakasmatkan kehittämisessä niin lajin ei tulisi kuitenkaan etsiä keinoja pelkästään urheiluviihteen parista. Toki esimerkiksi Pohjois-Amerikan suuret urheilusarjat ovat myös viihdetuotannossa meritoituneita ja tarjoavat esimerkin siitä, miten urheilusarjat ja -lajit voivat olla aidosti maailmanlaajuisia viihdetuotteita. Myös salibandyn kohdalla onkin pelaajien oman markkina-arvon kehittäminen tärkeää lajin ammattimaistumisella. Loppukädessä: salibandyn kasvu ja tietoisuuden lisääminen lajista ovat kirjattuina kansallisista lajiliitoista muodostuvan kansainvälisen salibandyliiton strategiaan sen keskeisinä tehtävinä. Lajin parissa toimivilla liikevoittoa tavoittelevilla
organisaatioilla on puolestaan selkeä intressi lajin kasvattamiseen uusilla alueilla markkinoidensa kasvattamiseksi.

Enkä myöskään ymmärrä vertailua salibandyn ja jääkiekon välillä, sillä ne eroavat lähtökohdiltaan ja nykytilanteessa niin monella eri tasolla. Mutta jos puhutaan kaupallisesti jääkiekosta, niin eräs rajoittavat tekijä lajille on NHL vs IIHF asetelma, jossa IIHF ajaa kansainvälisen jääkiekkoilun kehittämisen puolesta kun taas NHL:n pääagendana on tuottaa omalle ympäristölleen suurinta vastinetta (joka ei ole aina IIHF:n edun mukaista).

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että urheilulaji tai -sarja kulkee seitsemän vaiheen läpi muodostuessaan liiketoiminnaksi. Kaikki lajit eivät välttämättä pääse viimeiseen, vaan useimmat lajit jäävät kehityksessään johonkin aiemmista vaiheista.
  1. Ensimmäinen vaihe on lajin syntyminen, esimerkiksi lajin keksiminen vanhan pelin tai leikin pohjalta. Salibandyn osalta tämä tapahtui 1970-luvun aikana
  2. Toinen vaihe urheilulajin muodostumisessa liiketoiminnaksi, joka on tyypiltään mullistava, on lajin hyväksyntä uutena lajina ja jonkinlainen virallistaminen: esimerkiksi lajiliittöjen perustamista tai sääntöjen standardisointia, mikä on salibandyn osalta tapahtunut 1980- luvulla
  3. Kolmas vaihe on lajin suosion kasvaminen, joukkuemäärän kasvu ja sarjatasojen muodostuminen. Tässä vaiheessa laji toimii useimmiten vielä amatööripohjalta. Nyt puhutaan pääosin 1990- ja 2000-lukuista aikana ja ennen kaikkea Suomessa, Ruotsissa, Tsekeissä, Sveitsissä - muuallapäin maailmaa ollaan vielä vaiheessa kaksi.
  4. Neljännessä vaiheessa, urheilulaji saavuttaa niin suuren suosion, että ihmiset ovat valmiita maksamaan päästääkseen katsomaan lajia ja sen osaajia. Tässä vaiheessa myös esimerkiksi yritykset ja sijoittajat alkavat kiinnostua lajista ja ovat valmiita tukemaan lajin seuroja. Joillekin lajin harrastajille saatetaan tässä vaiheessa maksaa palkkaa urheilemisesta, mutta lajin huipullakin on vielä paljon amatööripelaajia. Tässä me ollaan kokonaisuudessaan nyt.
  5. Lajin kärkimaiden voidaankin katsoa jo olevan viidennessä vaiheessa, luonteeltaan hitaassa, liiketoiminnan kehityksen vaiheessa. Tässä viidennessä vaiheessa muodostuu selkeä raja ammattilaisjoukkueiden ja harrastajajoukkueiden välille. Täällä on (pieni) osa organisaatioista.
  6. Kuudennen vaiheen voidaan sanoa alkavan silloin, kun laji tai sarja on kehittynyt niin pitkälle, että täysin ulkopuoliset yritykset ja toimijat haluavat sponsoroida ja mainostaa sarjan ja sen pelaajien avulla. Tässä vaiheessa lajin seurojen liikevaihto ja taloudellinen toiminta alkaa olla mittakaavaltaan niin suurta, että taitamattomalla talousosaamisella seurat voivat ajaa itsensä isoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Suomessa tähän sarjaan kuuluu oikeastaa vain jääkiekko(seurat) jossa puhutaan miljoonien liikevaihdosta.
  7. Seitsemäs vaihe urheilulajin kehittymisessä liiketoimintana on harvinainen, ja vain kaikista isoimmat urheilusarjat maailmassa ovat päässeet siihen. Tähän vaiheeseen yltäneiden sarjojen ja joukkueiden kasvupotentiaali on lähes saavutettu, mutta sarjalle on kehittynyt vuosien varrella monen eri tekijän avulla suuri suosio, hyvä talous ja yleisesti erittäin hyvin menestyvä liiketoiminta lue: jenkkiammattilaissarjat, F1, Valioliiga etc.
(Tarkempaa tietoa voi lukea esim täältä: Beech, J., & Chadwick, S. (2004). The business of sport management. (1. painos).
Pearson)

Lännenhitain: minun mielestäni ’isoksi kasvaminen’ sinänsä ei ole minulle tärkeää vaan laatu. Ja siinä on laadun lisäämisessä on seuraavaksi 20 vuodeksi ihan riittävästi työsarkaa. Kiekolla on NHL jonka vetovoima puhuttelee jo suhtkoht isosti joten Aasia markkina-alueena olisi minun kohteena.

Nykypäivän globalisoituneessa maailmassa vapaa-ajan viettämisen tavat muuttuvat jatkuvasti ja uudet tavat sekä aktiviteetit leviävät ja tulevat omaksutuksi nopeasti ympäri maailman - tämän vuoksi on mahdotonta edes kuvitella tietävänsä missä mennään 20 vuoden päästä.. Jos ei oteta käsittelyyn mitä tarkoittaa "laatu" konkreettisesti salibandyssa (joojoo World Games ei ollut kaupillisesti menestys) ja kuka sen määrittää yms, niin minun mielestä tuotetta voi kehittää monelta eri suunnalta samaan aikaan eri toimin (lue: purkansyönti ja kävely).

Onko siirtyminen 3x15min peliin Se Ratkaisu joka korjaa kaiken ja tarjoaa kaiken mitä mainitisin yllä: ei varmasti. Mutta olisiko se yhtenä vaihtoehtona monien joukossa? Siitä tulisi tehdä avoin ja reilu keskustelu jossa käsitellään laji niin kaupallisuuden kuin urheilullisuuden kautta. Mutta se, että sanoo "ehdottomasti ei" on yhtä naiivia kun väittää "ehdottomasti kyllä". Väitän, että lajiniilojenkin olisi kivempaa toimia parempien taloudenraamien puitteissa.
 
Viimeksi muokattu:
Salibandylla olisi työtä ihan riittävästi siinä, että saataisiin tästä edes Euroopassa iso laji, ja saataisiin muita maita haastamaan neljää suurta. Mitkä ne keinot sitten ovat, millä siihen päästäisiin? Tätä keskustelupalstaa lukemalla tulee olo, että mitään ei saisi tehdä ja mitään ei saisi muuttaa. Silloin on myös varmaa, että mikään ei muutu. Silloin ei myöskään kannata valittaa, jos kansainvälisissä peleissä on tasoeroja.

Johan täällä on sanottu mitkä ne keinot onvat: "arki paremmaksi" ja "laatu kuntoon" ;)

Mutta vakavasti puhuen hyvä viesti ja tuo on ollut juuri se pointti miksi minäkin olen kirjoittanut tänne. Ja edelleen lajin kehitystä pitää tarkastella kokonaisuutena... tarkoittaen sitä, että markkinamiehiä olisi hyvä edes kuunnella jotta saa tietoa lajin kuluttajilta ja muilta toimijoilta - eli niiltä jotka tietääkseni (välillisesti) maksavat myös lajiniilojen palkan.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1,109
Jospa ensin a)laitettaisiin peruspalikat kuntoon alkaen Suomesta b) jospa saataisiin vaikkapa MM-kisojen lisäksi toinen ’sisäänheittotuote’ joka tehtäisiin valtavan hyvin kaikin tavoin
IFF perustettiin 80-luvun puolessavälissä. Meillä ei ole vielä edes kunnollista tuotetta esim. eurooppalaisille seurajoukkueille.
Valloitetaan ensin kotimaat ja sitten vaikka Eurooppa.
 
Jospa ensin a)laitettaisiin peruspalikat kuntoon alkaen Suomesta b) jospa saataisiin vaikkapa MM-kisojen lisäksi toinen ’sisäänheittotuote’ joka tehtäisiin valtavan hyvin kaikin tavoin
IFF perustettiin 80-luvun puolessavälissä. Meillä ei ole vielä edes kunnollista tuotetta esim. eurooppalaisille seurajoukkueille.
Valloitetaan ensin kotimaat ja sitten vaikka Eurooppa.

Kuten omassani viestissä myös toin ilmi, niin nämä "perusasiat" (myös) pitää laittaa kuntoon. Mutta samalla kansainvälisen Salibandyliiton tehtävänä on miettiä myös Suomen ulkopuolella (eli ulkomaiden "kotimaiset" liigat) - F-Liigalla saa olla kädet täynnä Suomen haasteita.

(Ehkä minun pitää kirjoittaa lyhyempiä viestejä kun tuntuu, että nykypäivänä ihmisen kärsivällisyys ja tiedon käsittelytaito riittää vain twitterpituiseen viestin lukemiseen. Toki jos idea on vain toistaa omaa mantraa niin sitten on ihan sama mitä toinen kirjoittaa.)
 
Viimeksi muokattu:

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös