Suomen naissalibandyn kaikkien aikojen pelaaja Katriina Saarinen saapui tunteikkaana Pääkallo.fi:n haastatteluun Superfinaalin jälkeen. Ura peliura päättyi hopeamitaliin, kun Tampereen Classic hävisi loppuottelun Lappeerannan NST:lle Hartwall Arenalla.
Tunteet olivat ymmärrettävästi hyvin kaksijakoiset heti kamppailun jälkeen ja kuvainnollisesti takki oli tyhjä. Saarinen on 20 vuotta kestäneellä salibandyurallaan kaikkien aikojen naisten pörssikärki tehopistein 384+256=640.
– Tietysti olisin halunnut päättää tämän toisen värinen mitali kaulassa. Tämä oli tässä, viisi minuuttia sitten loppui ja ”that’s it”.
Varsinkin kahden ensimmäisen erän ajan NST heilutti tahtipuikkoa, ja Classicin ensimmäistä maali näki päivänvalonsa vasta päätöserässä.
– Alku oli meiltä huonoa pelaamista ja aloimme vasta kolmannessa erässä kunnolla pelaamaan. En tiedä, menikö valmistautumisessa sitten jokin pieleen, Saarinen pohti.
Avauserässä NST:n Mia Karjalainen sai viiden minuutin jäähyn väkivaltaisuudesta, ja Classicille tarjoitui mahdollisuus kammeta tasoihin. Ylivoima ei kuitenkaan ollut viimeisen pelin vaatimalla tasolla.
– Jonttu (NST-maalivahti Mäkelä) otti siinä ja oikeastaan koko pelin hyviä hyviä torjuntoja, mutta meidän olisi pitänyt hyödyntää se ylivoima paremmin, Saarinen, 43, harmitteli.
Legendan viimeinen kausi päättyi Hartwall Arenan kirkkaissa valoissa, historian ensimmäisessä Superfinaalissa. Hopeasta huolimatta Saarinen piti päätöstä hienona.
Parantamisen varaakin kuitenkin jäi pelaajan näkövinkkelistä.
– Kyllä tämä oli tapahtumana sellainen, että se kannatti vielä pelaajana kokea. Upea tapahtuma, ja uskon, että sitä vielä kehitetään entisestään jatkossa. Nythän jäi pelaajille 45 minuuttia aikaa lämmittelyn jälkeen itse otteluun.
Saarisen ura salibandyn parissa ei suinkaan kuitenkaan pääty lauantaihin. Ensi kaudella hänet nähdään Classicin naisten päävalmentajana.
Tappiostakin huolimatta Saarisen kasvoilta paistoi hymy, kun hän kuvaili itselleen tärkeää seuraa, Tampereen Classicia.
– Jos pitäisi parilla sanalla kuvailla, niin Classic on erittäin sisukas ja itselle hyvin rakas seura. Olen äärimmäisen ylpeä tästä meidän joukkueesta, ja olisimme mielestäni ansainneet kultaiset mitalit. Toki NST oli siitä eri mieltä. Ei minulla ole mitään muuta seuraa – sen jälkeen, kun Classiciin tulin, se on ollut ainoa vaihtoehto.