NST on ollut kuluneen vuosituhannen menestyneimpiä seuroja naisten Salibandyliigassa, ja Juuli Hakkarainen sen menestyneimpiä pelaajia jo vuosikymmenen ajan. Kesähaastatteluun istahtanut 27-vuotias maaliahne hyökkääjä jatkaa Lappeenrannassa ainakin vielä alkavan kauden ajan.

Summeri pärähtää Hartwall Arenassa lauantaina 16. huhtikuuta 2016. Lappeenrantalaiskädet nousevat ilmaan, ja NST pääsee juhlimaan seurahistoriansa toista mestaruutta kokeneen rungon viimeisessä rypistyksessä. Classic on lyöty 3-2, ja kaksi maaleista viimeistelee Juuli Hakkarainen, joka ei ollut mukana vielä ensimmäisessä kannunnostossa vuosikymmentä aiemmin.

Muistot Helsingin kultaisesta iltapäivästä ovat edelleen lämpiminä mielessä.

– Kun ajattelee, kuinka kauan sitä mestaruutta jahdattiin ja miten paljon sen eteen teki töitä..tuntuihan se aivan ainutlaatuiselta, eikä se voittaminen olisi tuntunut niin hyvältä kenenkään muun kanssa kuin niiden ihmisten, se on aivan varmaa. Siinä pelissä oli aivan sama, kuka ne maalit tekee, mutta totta kai se oli kiva onnistua isossa pelissä, Hakkarainen muistelee.

Kun mestaruususva oli hälvennyt, Lappeenrannassa ryhdyttiin rakentamaan uutta alkua täysin uudelta pohjalta. Mestarivalmentaja Lasse Kurronen siirtyi maajoukkuevalmentajaksi, ja käytännössä SM-finaalissa kaukalossa käyneistä pelaajista NST-nutussa jatkoi vain pieni hyppysellinen. Yksi noista pelaajista oli Hakkarainen, joka muistaa karun tilanteen hyvin.

– Muistan kun mestaruusjuhlat loppuivat, ja sitä ryhtyi ajattelemaan, että tuo, tuo, tuo ja tuo lähtevät pois. Sitä mietti, että ketä täällä oikein pelaa ja mistä raavitaan pelaajat kasaan. Oli se kova paikka, kun joukkue muuttui niin paljon, ja ne pelaajat, kenen kanssa oli niin pitkään pelannut, lähti pois, lopetti tai siirtyi muihin hommiin.

Vaikka nykyinen NST ei realistisesti mestaruudesta pelaakaan, Hakkarainen haluaa olla kokeneena ja johtavana pelaajana esimerkki nuoremmille.

– Kyllähän erilaisiin tilanteisiin aina sopeutuu, mutta aina sitä haluaisi voittaa ja edelleen vihaan hävitä matseja yli kaiken. Pitää vain ymmärtää, että joukkueessa on paljon nuoria, jotka pelaavat ensimmäistä tai toista kauttaan. Uudelle jutulle pitää antaa aikaa, sillä ei tännekään niin paljoa pelaajia tule ja uusia synny.

Uskollinen seuraikoni

Josbassa liigadebyyttinsä vain 15-vuotiaana kaudella 2005-2006 tehnyt ex-taitoluistelija on todellinen seuraikoni, sillä hän on nakutellut kymmenen kauden aikana lappeenrantalaisten nimiin pudotuspelit mukaan laskettuna jo yli 300 tehopistettä. Yksi kausi vierähti Zugissa Sveitsissä, mutta muuten rinnassa on ollut jo vuosikymmenen sama logo. Sille on syynsä.

– Ei se sattumaa ole, että täällä on tullut näin pitkään oltua, ja jos en olisi viihtynyt, varmaan olisin lähtenyt muualle. Seura on hoitanut naisten puolella asiat aina hyvin, ja pelaajat ovat voineet keskittyä pelaamiseen. NST merkitsee tosi paljon, eikä täältä ole helppoa lähteä, Hakkarainen kiittelee.

Alkava kausi menee vielä Lappeenrannassa, mutta lähtö voi olla kuitenkin lähellä jo vuoden päästä. Ensihoitajaopinnot ovat päättymässä ensi keväänä, ja sen jälkeen edessä voi olla jotain muuta.

– Tilanne seuraavan kauden osalta on aivan auki. Nytkin sopimuksen teko meni melko pitkälle sen takia, että mietin vähän muitakin juttuja, mutta ehkä tämä oli nyt sellainen helpottava valinta, että saa käytyä koulun loppuun ja voi miettiä sitten ensi vuonna, että haluaako lähteä.

Sveitsissä pelattu kausi 2012-2013 jätti sellaisen olon, että sinne voisi vielä palatakin.

– Sveitsin vuodesta jäi sellainen fiilis, että ulkomaille haluaisi vielä lähteä uudestaan. Sitä ei tiedä, onko se vuoden päästä, joskus myöhemmin vai ollenkaan, mutta aika näyttää.

Hakkarainen on naisten Salibandyliigan kaikkien aikojen maalipörssissä 150 osumalla sijalla 13, ja tehopisteissä 260 pinnalla sijalla 16. Ensi kauden aikana hän ohittanee pisteissä ainakin Jenni Morottajan ja Jonna Kettusen, ja ovatpa tulilinjalla myös Tiia Ukkonen ja Elina Enlundkin.

Maaotteluita kertyi tyttöjen puolella peräti 27, mutta naisten puolella edustukset ovat jääneet ”vain” viiteentoista ja MM-kisat ovat aikuisten puolella vielä pelaamatta. Se ei ole jäänyt kaihertamaan.

– Olen aina ajatellut maajoukkueen niin, että jos sinne pääsee, on se hieno kunnia-asia, mutten ole jaksanut ottaa siitä stressiä. Olisihan se kiva pelata aikusten kisoissakin, mutta jos ei niin ei. Valmentajat valitsevat sinne varmasti aina parhaan mahdollisen joukkueen, Hakkarainen järkeilee.

Silloin kun edustusmahdollisuuksia on tullut, olisi ne pitänyt käyttää iloisen luonnonlapsen mukaan paremmin hyväkseen.

– Niissä peleissä, mitä olen maajoukkueessa pelannut, en ole onnistunut kovin hyvin. Muutama peli on mennyt ok, mutten ole saanut riittävästi itsestäni irti.

Seurakulttuuria uusillekin pelaajille

Tulevalla kaudella liigassa pelaa 10 joukkuetta Happeen ja M-Teamin luovuttua sarjapaikoista, ja pelejä on runkosarjassa vain 18. Kuten niin monet kevään ja kesän aikana, Hakkarainen soittaa samaa levyä siitä, ettei se ole lainkaan hyvä asia.

– Olen tosi pettynyt siihen, että pelimäärä väheni. Se on niin naurettavan vähän pelejä, ettei pysty ymmärtämään. Meillä pelataan piirisarjafutista kesällä enemmän kuin pääsarjasalibandya. Kausi alkaa syyskuussa, ja runkosarja päättyy maaliskuussa. Ihmettelen, jos joku näkee tässä jotain hyvää, Hakkarainen suomii.

NST on toki mukana sarjassa, ja nuori joukkue lähtee kiusaamaan paperilla parempiaan ennakkoluulottomasti. Viime kausi päättyi puolivälieriin, ja nyt Joonas Haapalan edelleen luotsaama joukkue pyrkii jälleen ottamaan askeleita eteenpäin. Hakkarainen uskoo omiinsa, vaikka ryhmässä onkin lakaissut iso luuta viime vuosina.

– Tässä ryhmässä on paljon potentiaalisia ja kehityskelpoisia nuoria pelaajia. Meillä on selkeät jutut, mitä yritetään lähteä tekemään, mutta se vaatii kaikilta malttia ja aikaa, eikä asiat yhdessä yössä tapahdu. Sitä on hyvä itselleenkin toitottaa. Joukkue on muuttunut niin paljon parin vuoden takaisesta, ettei sitä kannata verrata nykyiseen. NST:ssä vaatimustaso on ollut aina korkealla, ja sitä vaatimustasoa sekä seuran toimintakulttuuria täytyy vaalia ja siirtää uusiinkin pelaajiin.

Kausi alkaa vieraspelillä O2-Jyväskylää vastaan syyskuun puolivälissä, ja alkavaa kautta kohti tehdään töitä myös itärajalla.

– Treeni ja viikko kerrallaan mennään eteenpäin, jotta saadaan peli siihen kuosiin, että voimme ryhtyä oikeasti tosissaan tappelemaan pisteistä heti alussa, Hakkarainen sanoo.

Tämän kesän muut kesähaastattelut:

Kesähaastattelussa eläkkeen partaalta palannut Petri Lesch: ”Tila on nyt ihan normaali”
Kesähaastattelussa M-Teamin peräsimeen palannut Mika Heinonen – ”Seurassa mietitään, missä mennään”
Kesähaastattelussa Jussi Sihvonen: ”Realistinen tavoite on kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen”
Kesähaastattelussa nappikauden pelanneen Jymyn kapteeni: ”Me pohjalaiset tykkäämme, kun leukoja vähän louskutellaan”
Kesähaastattelussa kovaotteinen koirapaita: ”Välillä kuulee kaikenlaista huutelua”
Kesähaastattelussa sarjatasoa vaihtanut ja paluun itärajalle tehnyt Perttu Puska: “On yhtä motivoivaa pelata mestaruudesta tai noususta”
Kesähaastattelussa pääluotsiksi hypännyt Markus Huhtimo: ”Nyt on aika haudata vanha Erä ”