Viiden vuoden tauon jälkeen miesten Salibandyliigan finaaleissa nähdään veljekset eri puolilla. Tino Salminen hakee jo uransa neljättä mestaruutta Tampereen Classicin kanssa, kun taas Toni Salminen luutii ensimmäistä kertaa finaaleissa pelaavan TPS:n alakerrassa.

– Erinomaisen hienot, todella hienoa, Timo Salminen hehkuttaa kysyttäessä tunnelmia finaalisarjan alla.

Timo on Salmisten salibandyveljesten isä. Kotijoukot ovat tottuneet viime keväinä kannustamaan finaaleissa pelannutta Classicia, jota vanhempi poika Tino edustaa.

Nyt tilanne on hieman erilainen, kun kaukalossa kultamitalista taistelee myös Tinoa neljä vuotta nuorempi Toni.

– Aikamoinen tapaus. Nyt voi kannustaa ja taputtaa molempien maaleille, isä Salminen naureskelee.

Veljesten kohtaaminen onkin erityisesti katsomon puolella jännittävää.

– Pienen lisämausteen se tuo, että on velikin mukana. Mutta voittamisen halu on niin kova, ettei sillä ole juuri väliä, kuka on vastassa. Varsinkin meidän äitimme jännittää näitä pelejä enemmän, Tino Salminen, 25, sanoo.

– Kyllähän ne vanhemmat siitä puhuvat koko ajan kotona. Me emme ole Tinon kanssa juuri siitä jutelleet, Toni Salminen, 21, toteaa veljensä tyyliin.

Naapurikaupungin pieni seura

Finaalisarja käynnistyy Tampereella lauantaina.

Sitä ennen Timo Salminen käy perjantai-iltana pelaamassa itse tunnin verran salibandya, kuten hänellä on aina tapana. Pelipaikkana toimii Turun naapurissa, Kaarinassa, sijaitseva Kilosport-liikuntakeskus.

Kyseessä on samalla halli, missä Salmisen poikien ura aikoinaan alkoi.

– Lapsuudenkotimme on Turussa, mutta aivan lähellä Kaarinaa, ja meidän isämme on harrastellut salibandya siellä. Sitä kautta menimme itsekin pelaamaan sinne, Classic-pakki Tino Salminen muistelee.

– Näin se meni. Tino oli aika pikkuinen poika vielä silloin, mutta niin vain oli kentän laidalla mukana katselemassa, Timo-isä vahvistaa tarinan.

Niin syntyi 93-ikäluokan joukkue paikallisen seuran West Coast Sheriffsien alle. Cowboysiksi nimetty joukkue on jättänyt paljon hyviä muistoja uran alkuajoilta.

– ”Tepsin” nykyinen kuuluttaja Janne Kytölä oli meidän valmentajamme sheriffeissä. Se oli pieni seura, mutta todella hyvin hoidettu aikanani. Taustahenkilöt hommasivat yhteistyökumppaneita, ja pääsimme aina pelireissuille. Taisimme yhden Helsinki Floorball Cupinkin voittaa, Tino listaa.

Samassa hallissa ja saman seuran väreissä myös Toni Salminen otti ensikosketuksensa salibandymailan kanssa.

– Vuoden kerkesin ensin pelata TPS:n kortteliliigaa. Aloitin sählyn vasta 8-vuotiaana, ja pari ensimmäistä vuotta menivät Kaarinassa.

Jääkiekko pysyi nuoremman veljen harrastusrepertuaarissa vielä 10- ja jalkapallo 13-vuotiaaksi asti, kunnes salibandysta tuli hänen ainoa lajinsa.

Lapsuuteen kuului, totta kai, hieman myös veljesten välistä kilpailua. Ikäeron vuoksi asetelmat olivat kuitenkin hyvin usein selvät.

– Kun on neljä vuotta ikäeroa, niin siinä ei ihan niin kauan ole tullut kilpailtua keskenään. Tietysti pelasimme paljon, ja kyllä sieltä toinen on saattanut lähteä itkien pois, yleensä ehkä nuorempi. Nyt alkaa nuorempi kuitenkin tulla ohitse, Toni Salminen virnistää.

– Voi olla, että olen häntä muutaman kerran vähän härnännyt pelien lomassa, Tino-veli myöntää.

Lähti menestymään – ja onnistui

Pian koitti aika, kun veljekset pukivat päälleen Turun paikallisen Palloseuran peliasut.

Tino Salminen ehti voittaa useita SM-mitaleja juniorivuosinaan ja pääsi lopulta varsin nuorella iällä liigaryhmän mukaan.

Hyvin liikkuva ja pallovarma pakki teki vaikutuksen TPS:n valmennukseen ja debytoi Salibandyliigassa kaudella 2010–2011 pelaten heti 25 runkosarjaottelua.

Tehopisteitäkin syntyi varsin mukavat 2+11=13. Se on hänen toistaiseksi suurin pistesaldonsa yhdeltä kaudelta.

– Kaudet TPS:ssä olivat hienoja. Sain paljon vastuuta nuorena pelaajana, ja se oli minun onnikin silloin, ettei joukkueessa ollut niin montaa taitavaa pakkia. Perttu Kytöhonka ja Teemu Varis luottivat minuun, Tino Salminen muistelee.

Neljän täyden liigakauden jälkeen puolustaja kuitenkin totesi, että oli aika vaihtaa maisemaa.

Pöydälle tipahti tarjous Tampereelta. Kun vaihtoehdoksi tarjoutui Classic, ei Salminen voinut kieltäytyä.

– Siirto johtui ihan vain siitä, että halusin menestyä. Koin, että Classicissa mahdollisuudet siihen olivat sillä hetkellä paremmat, ja sen takia piti ottaa askel eteenpäin.

Ensimmäinen kausi jäi menestyksen osalta vaisuksi, mutta sen jälkeen nuorten maailmanmestari pääsi kokemaan juuri sitä, mitä oli lähtenyt hakemaan. Classic voitti Superfinaalin ja sen myötä SM-kultaa keväällä 2016.

Ja seuraavana keväänä myös. Kuten myös seuraavana.

Nyt kolminkertainen Suomen mestari janoaa neljättä putkeen. Classic-kausien aikana peliaikaa on tullut välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joku toinen olisi saattanut jo lähteä haistelemaan uusia tuulia peliminuuttien ollessa kortilla nimivahvassa tamperelaisjoukkueessa.

Paljon puhuttu Family-henki on kuitenkin saanut Salmisen vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa jäädä.

– Se on tämän organisaation ansiota. Täällä pelaajan on helppo olla, ja meillä on aina ollut niin hieno joukkue, että olen tuntenut oloni kotoisaksi. Täytyy myös ymmärtää, että edessä on neljä maajoukkuepakkia ja sitä kautta omaksua oma roolinsa.

– Haluan vain voittaa niin paljon. Totta kai jokainen haluaa myös pelata, mutta olen aina ollut sellainen, että roolissa kuin roolissa voittaminen tuntuu aina yhtä hyvältä, Tino hehkuttaa.

Samalla Salminen on joutunut muokkaamaan pelitapaansa. TPS-vuosina pallollinen vastuu ja rooli olivat paljon isommat, mutta Tampereella on pitänyt opetella paljon uutta.

– Tässä yhdeksän vuoden aikana roolini on muuttunut siihen, että otan puolustuspäässä enemmän vastuuta. Tuskin se pallollinen taito on mihinkään hävinnyt, mutta rooli on vain muuttunut puolustavaksi puolustajaksi.

– Samalla olen koettanut ottaa enemmän vastuuta pukukopissa ja johtaa siellä. Kehitys on ollut positiivista, ja se on ihan hyväkin, ettei tule kohnotettua pallon kanssa aivan koko ajan, hän hymähtää.

”Samanlainen kuin velipoika”

Kuten aikanaan isovelikin, niin myös Salmisista nuorempi, Toni, on päässyt jo aikaisessa vaiheessa maistamaan, miltä vauhti isojen miesten peleissä tuntuu.

Juuri samalla kaudella, kun Tino-veli oli siirtynyt Classiciin, pääsi Toni debytoimaan liigakentillä. Tämä tapahtui kaudella 2014–2015.

– Olisihan se tietysti ollut aika siistiä päästä pelaamaan veljen kanssa samassa pakkiparissa. Kerran olemme sen päässeet kokemaan A-junnujen harkkapelissä. Ehkä se on jonain päivänä vielä tulossa liigassa, nuorempi Salminen pohtii.

Vuosien varrella pelipaikka on ollut yhä vain tasokkaammaksi nousseessa Palloseurassa tiukassa. Toni on käynyt hakemassa pelituntumaa välillä Divarissa SBS Maskusta ja SBS Wirmosta. Lisäksi pelejä on A-poikien puolella kertynyt paljon.

Kuluvalla kaudella hän on kuitenkin viimein onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa edustusmiehistössä. Pelejä kertyi runkosarjassa yhteensä 22.

– Nyt on viides kausi menossa liigajoukkueen mukana. Joukkue oli aiemmin aika nuori, ja sinne nostettiin helposti mukaan rinkiin A-pojista. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin päässyt ihan viimeistään sisään ryhmään. Kun on nähnyt tämän matkan tähän asti, niin totta kai se tuntuu hyvältä, Toni kertaa.

Keväällä 2017 TPS:n A-pojat juhlivat pitkään haettua Suomen mestaruutta, ja sen jälkeen myös Salmisen kehityskäyrä on osoittanut vahvasti ylöspäin.

– A:n mestaruus oli varmasti se suurin juttu. Viime kaudella pääsin jo playoffeihin hyvin mukaan, ja pelirohkeus on kasvanut sen jälkeen paljon. Sen kun löysi, niin tuntuu, että mikä vain kärkijoukkue voi tulla vastaan, eikä kentällä siltikään tule hätä.

Salmisen vahvuudet tulevat esiin pallollisena ja esimerkiksi pelin avaamisvaiheessa. Parantuneen itseluottamuksen lisäksi liike on nopeutunut, ja hän pystyy tekemään suunnanmuutoksia riittävän rivakasti.

Ominaisuudet ovat kuin perheen vanhemmalla painoksella, Tinolla.

– Olen itse koettanut etsiä eroavaisuuksia, mutta kaikki muutkin, jotka katsovat peliäni sanovat, että ihan samanlainen olen kuin velipoikakin. Ihan samannäköistä räpeltämistä. Ei ole koskaan oikein tuo maalinteko ollut meidän vahvuus, niin olisi kiva, jos itse vähän kehittyisin siinäkin, Toni naureskelee vertauksille.

Paras voittakoon

Finaalisarjan alkaessa asetelmat ovat selkeät. Classic on ollut ja on edelleen mestarisuosikki. Rutiini ja materiaaliero kääntyvät tamperelaisten vaakakuppiin.

Pudotuspelitaipaleella Classic on tiputtanut espoolaisjoukkueet Indiansin ja Oilersin. Tino Salminen kuitenkin uskoo, että toistaiseksi kevään aikana ei ole nähty parasta Classicia.

– Molemmat sarjat olivat ihan hyviä vääntöjä, mutta emme antaneet vielä parastamme. Eli siltä osin emme voi olla vielä tyytyväisiä, vaikka voitot tietysti ratkaisevat.

– Ehkä ne sitten olivat enemmän rutiininomaisia meiltä, mutta paljon parannettavaa jäi. Tuntuu, että jäi vielä puuttumaan sellainen kiima ja polte, että taistelisimme vielä kovemmin joka pallosta. Voisimme tehdä mielestäni vieläkin paremmin paikoista maaleja, Tino arvioi.

Classicin kolmosketjua johtava pakki odottaa jo innolla TPS:n kohtaamista. Runkosarjan molemmat keskinäiset pelit menivät tamperelaisten nimiin (8–4 ja 2–0).

Historiallisen pitkälle edennyt TPS on kuitenkin saanut kovan hengen päälle. Nokian KrP:n kaataminen vapautti turkulaiset monen vuoden puolivälieräpiinasta. SPV näytti välierissä olevan hieman niskan päällä aluksi, mutta lopulta sarja kääntyi.

– Kyllä se oli todella tärkeä sarja henkisesti, kun kauhean monella ei tuota kokemusta välieristä meillä ole, Toni Salminen myöntää.

– Pelitavallisesti SPV sopi meille aika hyvin, kun olemme puolustava joukkue. Voi olla, että alkuun vähän yllätti, kuinka kovaa he tulivat päälle. Meidän joukkuehenki on kuitenkin ollut tällä kaudella niin jäätävän kova, että uskomalla omaan tekemiseemme meillä ei lopulta ollutkaan hätää.

Siihen turkulaisryhmä aikoo luottaa myös finaaleissa.

– Ei meidän ole järkeä lähteä muuttamaan mitään hirveästi. Vaikeaa tulee varmasti olemaan sen kanssa, että saamme pidettyä sen. KrP- ja SPV-sarjoissa pelejä kaatui juuri siihen, että aloimme liikaa soveltamaan.

– Olen monelta kuullut, että he toivovat nyt meidän voittoamme. Odotan tasaista sarjaa, ja nyt on ainakin hyvä mahdollisuus siihen, että pääsemme Classicin haastamaan, Toni jatkaa.

Myös Tino uskoo, että tasaisia vääntöjä on luvassa.

– Molemmat joukkueet ovat tehneet ison duunin tähän asti. Tulee tasaista, mutta silti viihdyttävää peliä, josta yleisö tykkää. Hienoa, että saadaan sekä Tampereella että Turussa hallit täyteen.

Entä kotijoukot, kumpi poika pääsee nostamaan mestaruuspyttyä?

– Täytyy antaa diplomaattinen vastaus, parempi voittakoon, Timo-isä toteaa ja jatkaa:

– Perheelle tietysti toivon, että loukkaantumisilta vältyttäisiin. Pojille on jo mökille tiedossa puuhaa, kuten terassiremppaa, kun kesälomat alkavat.