Blogit

Blogi: Kysely – naisten Salibandyliigan B-lohkon päävalmentajat arvioivat sarjauudistusta

12.01.
2020
Blogit

Harri Kumpulainen kartoitti NLB-valmentajien näkemyksiä sarjauudistuksesta. Kuva: Juhani Järvenpää

Naisten Salibandyliiga pelataan ensimmäistä kertaa 16 joukkueen sarjana kaudella 2019-2020. Pääkallon kausiennakonmukaisesti liigan runkosarja pelataan kahdessa tasolohkossa, NLA:ssa ja NLB:ssa, joissa molemmissa pelaa kahdeksan joukkuetta.

Runkosarjassa pelataan kolminkertainen sarja, jolloin jokainen joukkue pelaa 21 ottelua. Myös NLB:stä on mahdollista nousta NLA:n pudotuspeleihin ja Suomen mestariksi asti. Toisenlaisista näkemyksistä huolimatta NLB ei siis ole ”tosiasiallinen ykkösdivari” vaan salibandyliigan alempi tasolohko.

Selvitin tammikuun 2020 alussa NLB:n joukkueiden päävalmentajien näkemyksiä sarjauudistuksesta ja NLB:stä. Lähettämääni nettipohjaiseen kyselyyn vastasi kahdeksasta päävalmentajasta seitsemän. Kyselyssä kysyin päävalmentajilta, mitä mieltä he ovat sarjauudistuksesta (eli liigan jakamisesta A- ja B-lohkoihin) sekä sitä, millaisia näkemyksiä heillä on NLB-sarjasta. Vastaukset sai antaa nimettömänä, sillä tarkoitus oli kartoittaa mielipiteiden kirjoa ilman näkemysten henkilöitymistä.

Kyselyn toteuttamishetkellä NLB:n joukkueet olivat pelanneet 11-14 ottelua eli runkosarja oli ylittänyt puolivälin. Sarjaa johti turkulainen Loisto, joka 40 pisteellään oli peräti 16 pistettä edellä tasaista takaa-ajajien ryhmää. Joukkueet sijoilla 2-7 (Pirkat, O2-Jyväskylä, Steelers, ÅIF, NST ja Welhot) mahtuivat keskenään kymmenen pisteen sisään. Sarjan hännillä lohjalainen LoSB oli nollakerhossa.

Tyytyväisyyttä, mutta myös kritiikkiä

Kyselyn vastaukset kertovat NLB-sarjan joukkueiden päävalmentajien olevan tyytyväisiä sarjauudistukseen. Valmentajien välillä oli näkemyseroja, mutta selvä enemmistö koki uudistuksen myönteiseksi. Vastaajista neljä piti sarjauudistusta erinomaisena ja kaksi valmentajaa arvioi sen neutraaliksi. (Asteikko: erinomainen – hyvä – neutraali – huono – erittäin huono.)

Sanallisissa kommenteissa valmentajat korostivat enimmäkseen NLB-sarjan hyviä puolia, kuten sarjan pelaajakasvatuksellista luonnetta, tasaisuutta ja myönteistä näkyvyyttä:

”Hyvä kasvualusta/välivaihe nuorille pelaajille, jotka tavoittelevat tulevaisuudessa pelejä NLA:sta. Antaa mahdollisuuden urheilullisille joukkueille kehittää toimintaa ja valmiuksia pelata sopivassa kohtaa NLA:ssa.”

”Sarja osoittautunut erittäin tasaiseksi ja pelit ovat pääsääntöisesti olleet tosi tiukkoja. Ja ainakin tänä vuonna Liiga B:n voittaja Loisto tulee haastamaan vahvasti myös Liiga A:n joukkueet kevään pleijareissa.”

”Hyvää: enemmän pelejä, enemmän tasaisia pelejä.”

”Hyvä määrä pelejä, jotka ovat pääsääntöisesti tasaisia ja pelaajia kehittäviä. Positiivista on ollut myös sarjan/pelien huomiointi liiton viestintäkanavissa sekä esim. Ruutu+:ssa hyvä näkyvyys.”

Myönteisestä yleisvaikutelmasta huolimatta vastauksissa oli myös kritiikkiä. Tosin vain yksi päävalmentaja arvioi sarjauudistuksen huonoksi. Eniten moitteita saivat liigatason kustannukset sekä siirtymäkausi 2018-2019:

”Huonoa on ollut Loiston ylivoimaisuus ja LoSB:in heikkous.”

”Sarjauudistuksessa kausi 18/19 oli todella typerä, sillä silloisesta ykkösdivarista kenelläkään ei ollut mahdollista nousta korkeimmalle tasolle. Esim. O2-Jyväskylällä oli jo ennen joulua niin paljon pisteitä ettei heillä ollut loppukauden peleillä käytännössä mitään merkitystä. Vaikea oli varmasti motivoida pelaajia. Kausi 19/20 on edellistä fiksumpi ja antaa ajan näyttää miten tästä ’jatkumo’ menee.”

”Huonoa: kustannusten nousu verrattuna vanhaan 1. divariin.”

”NLB:n pelien taso ei noussut kovinkaan paljon edellisestä kaudesta verrattuna divariin. Kaikki muu nousi ja vaikeutui, liigatasolla ties mitä lippua ja lappua, kustannukset ja muut vaatimukset paljon kovemmat kuin divarissa. Liigastatus ei tuo yhtään enempää katsojia tai rahaa seuralle.”

Kriittisimmässä arviossa koko uudistusta pidettiin erittäin huonona ja peräti uhkana naisten liigasalibandyn tulevaisuudelle:

”Teennäinen jako. Liiga on liiga ja divari on divari. Tämä on joku sekasikiö ja koko sarjajärjestelmä on huonosti valmisteltu ja pohjautui muutaman vuoden takaisiin ongelmiin naisten liigassa. Tällä järjestelyllä yritettiin korjata seurauksia, vaikka syihin olisi pitänyt paneutua. Tämä järjestelmä kapeuttaa naisten liigaa entisestään. Seuraukset voivat olla tuhoisat. Lisäksi liigan B:n markkinointi on todella vaikeaa, koska tavallinen katsoja ei ymmärrä mikä tällainen sarja on.”

Liigakarsinnat syksyllä?

Ylimääräisenä kysymyksenä esitin päävalmentajille ajatuksen, että liigakarsinta (NLA:n heikoimpien ja NLB:n parhaimpien välillä) pelattaisiin syksyllä, ennen uuden sarjakauden alkua. Kysymyksen tausta-ajatuksena oli pohtia uutta mallia, jolla vähennettäisiin joukkueissa kesällä tapahtuvista muutoksista johtuvia sarjojen sisäisiä tasoeroja. Ja koska NLB:stä on mahdollista päästä NLA:n pudotuspeleihin saman kauden aikana, karsinnan häviäminen ei olisi koko kauden pilaava katastrofi.

Kuluvalla kaudella tasoerot sarjojen sisäisten ääripäiden välillä ovat olleet suuria niin A- kuin B-lohkoissa, vaikka sarjauudistuksen myötä tasaisten pelien määrä ja osuus ovatkin lisääntyneet. NLB:ssä Loisto on ollut alkukaudella ylivoimainen ja se pudotti Suomen Cupissakin mm. NLA-sarjan kärkikamppailussa viihtyvän EräViikingit. (Loiston Cup-taival päättyi välierissä tappioon PSS:lle.) Vastaavasti NLA-sarjassa sarjajumboksi on romahtanut edelliskaudella pirteästi liigassa esiintynyt Lahden Pelicans, joka on saavuttanut alkukauden 13 ottelussaan vain yhden pisteen.

Kyselyssä NLB-joukkueiden päävalmentajien enemmistö ei lämmennyt ajatukselle syksyn karsinnoista. Vastaajista viisi ilmoitti, ettei kannata ajatusta. (Muutamissa vastauksissa tosin ilmaistiin suoraan tai epäsuorasti, että Pelicansin ja Loiston kuuluisi vaihtaa keskenään paikkaa.)

”Voitoista, mestaruuksista ja seuraavan kauden sarjapaikoista on luontevinta pelata keväällä. Kun joukkueiden sarjataso on tiedossa kevään päätteeksi, voivat pelaajat valita mieleisensä seuran ja seura mieleisensä pelaajat, ja tämän jälkeen aloittaa harjoittelun ja keskittymisen seuraavaan kauteen. NLA/NLB sarjapaikkaan voi liittyä myös käytännön eroja (talous, maantieteellisyys, markkinointi jne.), joita on helpompi ennakoida ja valmistella riittävällä ajalla. En siis näe että Salibandyliigoissa (miehet tai naiset) tarvitsisi edes harkita karsintoja syksyksi.”

”Keväällä pelataan ratkaisupelit ja kesällä jokaisen joukkueen pitää tietää mitä sarjaa pelaa muuten toiminnan kehittäminen ei ole mahdollista (budjetointi, sponsorit jne.). Myös joukkueen rakentamisen vuoksi ei ole järkevää karsia syksyllä.”

”Absurdi ajatus, joka toisaalta sopisi tähän sekasotkuun hyvin. Kymmenestä kärkijoukkueesta neljä ei tietäisi keväällä sarjaa, missä syksyllä pelaavat. Markkinointi entisestään vaikeampaa ja pelaajien saaminen totaalisen hankalaa.”

Vähemmistö valmentajista kannatti karsinnan järjestämistä syksyllä tai piti ajankohtaa merkityksettömänä. Näissä perusteluissa korostettiin kesän aikana joukkueissa tapahtuvia muutoksia.

”Mielenkiintoinen asia. En osaa näin nopeasti sanoa onko hyvä vai huono. Ehkä enemmän hyvää sillä sitten sarjaan saisi varmasti oikeat joukkueet, kun kesän aikana muutoksia useasti tulee.”

”Karsinta olisi erittäin hyvä, sillä hyvien pelaajien vähäisestä lukumäärästä johtuen joukkueiden voimasuhteet saattavat muuttua oleellisesti kesällä muutaman seurasiirron seurauksena. NLA:ssa saattaa olla tämän takia heikompia jengejä kuin NLB:ssä.”

Sarjauudistukselle alustava hyväksyntä, mutta kehitystyötä jatkettava

Kysely paljasti, että NLB-joukkueiden päävalmentajien enemmistön mielestä sarjauudistus on ollut onnistunut, vaikka ongelmalliseksi koettiin etenkin kustannusten nousu divarista B-liigaan. NLB-sarjan ääripäiden selvästä erottumisesta huolimatta lähes kaikissa vastauksissa korostettiin, että tasaisten ja mielekkäiden pelien määrä on lisääntynyt. Pienillä parannuksilla (kuten pelien kokonaismäärän kasvattamisella) sarjauudistuksen tulevaisuus näyttäytyi valmentajien silmissä varsin myönteisenä.

Valmentajilla oli myös näkemyksiä sarjajärjestelmän kehittämiseksi edelleen. Esimerkiksi B- ja A-liigan keskinäiseen tasonmittaukseen toivottiin uudenlaisia käytäntöjä:

”Jollain tapaa Liiga B:n 3. ja 4. pitäisi saada jatkopeleihin mukaan. Voisiko esim. Liiga A:n 7. ja 8. pelata Liiga B:n 1-4 sijoittuneiden kanssa yksinkertaisen karsintasarjan josta 1. ja 2. Liiga A:n pleijareihin ja seuraavaksi kaudeksi liiga A:han?”

”Otteluohjelma olisi voinut olla jopa 4 kertainen sarja. Nyt muutaman joukkueen kausi loppuu jo helmikuun puolivälissä.”

”Se ajatus että NLA ja NLB eivät ole kaksi erillistä sarjaa, vaan kyseessä on yksi Naisten Salibandyliiga, on kauden edetessä alkanut paremmin välittymään ihmisille. Toki tässä asiassa on vieläkin tekemistä.”

Kyselyn perusteella keskustelua aiheuttanut ja kritiikkiäkin osakseen ennen kautta saanut sarjauudistus on saavuttanut alustavasti hyviä tuloksia. Soraääniäkin kuului, mutta ne olivat vähemmistössä. Samalla on pidettävä mielessä, että kyselyssä ei kartoitettu A-lohkon valmentajien näkemyksiä tai liigapelaajien mielipiteitä. Sekin on syytä muistaa, että sarjamuoto on käytössä ensimmäistä vuotta ja että kausi on edelleen kesken. On kuitenkin erityisen mielenkiintoista nähdä, miten B-lohkon parhaat pärjäävät tasonmittauksessa pääsystä A-sarjan pudotuspeleihin. Ottelutuloksista riippumatta on varmaa, että keskustelu sarjauudistuksesta ja sen käytännön toteutuksesta jatkuu.

Harri Kumpulainen
Harri Kumpulainen
Kirjoittaja on urheiluromantikko, opettaja, jalkapallon juniorivalmentaja, amatöörikolumnisti (kymppipaikka.fi) ja Jalkapallopääkaupunki-kirjan kirjoittaja, joka on vakiovieras myös salibandykaukalon laidalla.