Naisten liigakentiltä poistuu jälleen kokemusta, kun SSRA:n hyökkääjä Emmi Niemelä, 30, ilmoitti päättävänsä uransa. Niemelän tie liiga- ja maajoukkuepelaajaksi ei kulkenut aivan tavanomaisinta latua.
Niemelän ura sai poikkeuksellisen lopun, kun koronavirusepidemian leviäminen katkaisi pelikauden kokonaan, ja odotetut pudotuspelit jäivät pelaamatta. Niemelä valmistautui puolivälierien Koovee-kohtaamisiin, mutta niitä ei tullut koskaan.
– Kauden aikana kirkastui, että tämä taitaa olla viimeinen. Ehkä sisäinen palo, se tärkein vimma hommaan on hieman sammunut. Tietyllä tapaa haluan pelata ja menestyä, mutta siihen joutui pakottamaan enemmän ulkoisista syistä. Totesin, ettei sellainen ole minua varten, vaan pitää olla aito halu tehdä sitä, Niemelä pohdiskelee Pääkallo.fi:n puhelinhaastattelussa.
Viimeistä kautta ovat varjostaneet terveysmurheet.
– Ihan tarkkaa selvyyttä ei ole, mistä tietyt terveydelliset ongelmat johtuvat. Toivottavasti tutkimuksissa löytyy joku syy, joka ei liian vakava.
Vastoinkäymisistä huolimatta Niemelä tahkosi viimeisenkin liigakautensa piste per peli -tahdilla: 21 ottelussa 10+11.
Kaikkiaan Niemelän liigauralla ottelukohtainen pistekeskiarvo on yli yhden, sillä runkosarjassa hän teki 146 ottelussa 183 (124+59) pistettä. 34 playoff-ottelussa pistesaldo oli 22+10.
Maajoukkueessa Niemelä pelasi 20 ottelua tehoin 7+6. Otteluista kuusi ja maaleista kaksi kirjattiin MM-kisoissa 2013, joista hän palasi kotiin MM-hopeamitali kaulassa.
Kakkosdivariin 19-vuotiaana
Leviää murretta puhuvan Emmi Niemelän tie liiga- ja maajoukkuepelaajaksi ei kulkenut tavanomaisinta reittiä. Hän on kotoisin Yli-Iistä, noin 50 kilometriä Oulusta.
Kasvaminen maatilalla toi luonnostaan tietyt fyysiset valmiudet, ja lapsuuteen ja nuoruuteen kuului omaksi iloksi kaikenlaista urheilua: lentopalloa, hiihtoa, pipolätkää ja pihapelejä – mutta tämä kaikki urheiluseuratoiminnan ulkopuolella.
– Lapsena tuli pelattua lähinnä poikien kanssa. Ei minun aikana Yli-Ii:n koulun kaukalossa ollut paljon muita kuin poikia ja minä, Niemelä naurahtaa.
Hän kiinnitti huomiota jo lukiovuosina mättäessään maaleja koulujen välisissä otteluissa ja häntä houkuteltiin pelaamaan Ouluun, mutta hänellä ei ollut mahdollista alaikäisenä lähteä Yli-Iistä joukkueen mukaan.
Debyyttinsä seurassa Niemelä teki 19-vuotiaana, kun hän liittyi OLS:n kakkosjoukkueeseen pelaamaan 2. divisioonaa. Yksi kausi kakkosta – ja loput urastaan Niemelä pelasikin ainoastaan liigatasolla.
Kisoihin ja Kajaaniin
Niemelän ensimmäinen kausi liigassa OLS:n paidassa oli 2010–11. Joukkueen päävalmentajana toimi tuolloin Karo Kuussaari.
– Itselläni oli hirveä into kehittyä ja pelata. Kovaa se meininki kai oli. Kun ei ollut kokemusta mistään, niin ei osannut kyseenalaista mitään, Niemelä muistelee.
Vuodet OLS:ssa toivat kausi kaudelta henkilökohtaisesti kovemman pistemäärän ja joukkueelle SM-pronssin keväällä 2013. Pronssikausi oli myös Niemelälle itselleen vahva, kun runkosarjassa kertyi 30 ja pudotuspeleissä 10 tehopistettä.
Niemelä nousi myös maajoukkueeseen, jota Kuussaari valmensi noina vuosina OLS:n ohella, ja pääsi mukaan joulukun 2013 MM-kisoihin.
Pian hopeaa tuoneen MM-turnauksen jälkeen Niemelä vaihtoi seuraa Kajaanin Papakseen, jossa pelasi myös seuraavan kauden.
– En haluaisi enää muistella vanhoja, mutta sanotaanko, että en ollut tyytyväinen, miten valmennus hoiti OLS:ssa tiettyjä asioita ja teki minun olon joukkueessa aika hankalaksi. Oman jatkon kannalta oli järkevä etsiä toinen joukkue, Niemelä kertoo.
Asiasta voi lukea silloisista Pääkallon jutuista tästä ja tästä.
Kajaanilaisjoukkueelle hän oli kovan luokan vahvistus ja rooli sen mukaisesti iso, ellei suorastaan valtava.
– Se kasvatti urheilijana henkisesti paljon. Joka pelissä piti olla iskussa.
Kielitaitoa Sveitsistä
Nälkämaan pääkaupungista Niemelän tie jatkui Suomen rajojen ulkopuolelle, kun valmentaja Mika Strömberg houkutteli hänet Sveitsin liigaan Zugiin. Se kasvatti vielä lisää.
– Se oli ehdottomasti hyvä ratkaisu lähteä, salibandyllisesti ja ihmisenä. Kun olin aina asunut Pohjois-Suomessa, se kasvattaa, kun näkee maailmaa, Niemelä sanoo.
– Sinne lähtiessä kielitaito ei ollut mitenkään häävi, joten väkisin joutui oppimaan kieltäkin.
Varmuudeksi hän väläyttää parin lauseen verran sujuvasti saksaksi. Kieli hioutui myös työn kautta Sveitsissä, kun hän oli hommissa hotellissa ja toisella Sveitsin-visiitillään rakennuspuuseppänä, jossa hänen aiempi koulutuksensa puualan artesaanina pääsi oikeuksiinsa.
Zug-kauden 2015–16 jälkeen Niemelä palasi Ouluun Rankkoihin Ankkoihin, joka oli juuri noussut liigaan. Samalla hän aloitti rakennusarkkitehdin opinnot OAMK:ssa.
Niemelä takoi SSRA:lle runkosarjassa 20 ottelussa 38 pistettä ja pudotuspeleissäkin kahdeksan, kun sarjanousija eteni mitalipeleihin ja hävisi pronssin vasta rangaistuslaukauskilpailussa.
Sitten kutsui taas Sveitsi, tällä kertaa Berner Oberland, jossa Niemelä viihtyi kaksi kautta. Viime kesänä hän palasi Ouluun jatkamaan ammattikorkeakouluopintojaan ja pelaamaan SSRA:ssa, jonka riveissä olivat myös siskot Hanna ja Nanni.
– Oli selvä ajatus, että haluan vielä pelata Suomessa kauden tai pari.
Niitä kausia tuli lopulta yksi. Nyt ura on ohi.
Emmi Niemelä täyttää heinäkuussa 31 vuotta. Seuraavana tähtäimenä siintää saada pakettiin amk-opinnot, joita olisi jäljellä vielä vuosi.
Mutta tuleva rakennusarkkitehti haluaa olla mukana rakentamassa myös salibandya. Häntä kiinnostaa kovasti valmentaminen, johon hän on saanut jo maistiaisia käydessään vetämässä jonkin verran junioreiden treenejä pelaamisen ohessa. Myös SSRA:ssa hänellä on ollut vastuuta tälläkin saralla.
– Koen olleeni viime vuosina tietyssä määrin valmentajan apukäsi, kun olen pelannut. Olen ajatellut asioita valmennuksellisesti, vaikka ei se pelaajana aina niin helppoa ole, eikä siihen aina pysty, Niemelä kertoo.
– Voi olla, että olen jo tulevalla kaudella jonkun penkin takana. Vielä ei ole vielä tietoa, missä joukkueessa ja missä roolissa. Kyselyitä on tullut muutamia. Ei niitä valmentajia taida liikaa olla ainakaan näillä leveyksillä.
Häntä kiinnostaa tulevaisuudessa käydä myös valmentajakoulutuksia.
”Onhan tämä nuorten tyttöjen liiga”
Hänen kokemuksensa perusteella naisten liigassa on joukkueiden välillä ja myös niiden sisällä liian suuria eroja pelaajien fyysisissä ominaisuuksissa, vaikka tälle kaudelle tulleet NLA- ja NLB-lohkot tasoittivat otteluita.
– Onhan tämä Suomessa nuorten tyttöjen liiga, jos vertaa Sveitsiin. Siellä oli fyysisempää peliä. Ei Suomessa edes pysty pelaamaan fyysisesti, mikä vaikeuttaa pärjäämistä kansainvälisissä peleissä maajoukkueessa ja seuratasolla. Maajoukkuepeleihin on niin iso hyppäys, Niemelä näkee.
Hänen mielestään liian monen liigapelaajan fyysiset valmiudet ovat liian vajavaiset.
– Ei olla valmiita kaksinkamppailupelaamiseen, siinä helposti voi sattua huonosti. En toivo kenellekään pahaa, mutta liigaan pääsee pelaamaan liian helpolla ja eri tasoisia pelaajia on liikaa. En osaa sanoa tarkkaan, onko syy valmennuksellinen vai muu.
Ylipäätään Niemelästä naissalibandyn pitäisi saada enemmän ääntään kuuluviin.
– Totuus on, että kun ei ole näkyvyyttä, niin ei saada rahaa ja on vaikea kehittää toimintaa. Se on kehä, joka pyörii, ja se pitäisi saada katkaistua. Mutta se on niin monen asian summa, naisurheilun historiasta lähtien, ettei ole helppo rasti.
Teilaamiseen ei ole varaa
Joulukuussa pelattujen MM-kisojen aikaan Niemeläkin otti Twitterissä osaa keskusteluun, joka nousi naisten salibandya koskien.
– Minun odotukset olivat korkeammalla Suomen maajoukkueella kuin mitä saatiin ulos pelillisesti tai tuloksellisesti. Ainakaan Ruotsia ei ole saatu kiinni, Sveitsi on saanut meidät kiinni ja mennyt jopa ohi. Tshekki on aika lähellä. Jos vertaa kansainvälisiä tuloksia, emme ole pysyneet samassa vauhdissa muiden kanssa, Niemelä arvioi.
Hän pohtii, että sosiaalinen media on välillä niin ankara maailma, ettei siellä uskalleta sanoa mielipiteitä, koska se teilataan herkästi.
– Perusteltu kritiikki olisi tervetullutta. Ylipäätään pitäisi voida kyseenalaistaa tiettyjä malleja, muuten keskustelu ei vie asioita eteenpäin. Salibandyssa on niin pienet piirit, että jos asioilla on esillä virkistävää toista näkökulmaa, ei sitä pitäisi lannistaa, vaan kuunnella, Niemelä sanoo.
– Ei otettaisi henkilökohtaisesti, vaan saataisi eteenpäin menevää keskustelua. Asioista voi olla eri mieltä, mutta silti pitäisi kunnioittaa toista. Kaikki voisivat tehdä naissalibandyssa asioita paremmin. Työnsarkaa on joka puolella, siihen ei pitäisi olla varaa, että teilataan.
Niemelä itsekin myöntää, että ei ole ollut sosiaalisessa mediassa niin aktiivinen kuin olisi voinut. Kun maila jää naulaan, ehkä nyt uran jälkeen hänestä saadaan uusi, entistä aktiivisempi keskustelija salibandyrintamalle?