Kirjan kansiin ikuistettu Mikko Kohonen: ”En ota minkäänlaisia kalenterimerkintöjä iltoihin enkä viikonloppuihin”

Mikko Kohosen upea pelaajaura päättyi viime kauteen. Kuva: Juha Käenmäki

Mikko Kohosen upea pelaajaura päättyi viime kauteen. Kuva: Juha Käenmäki

Perjantaina julkaistiin kahden suomalaisen salibandyn voimahahmon Petri Kettusen ja Mikko Kohosen tarinat kertova kirja Voittajaksi kasvaminen. Kirjan on kirjoittanut Jere Vasarainen.

Kettunen ja Kohonen eivät esittelyjä kaipaa. Kaksikolla on yhteistä historiaa maajoukkueesta, mutta heidän elämäntarinoiden päätyminen samoihin kansiin saattaa äkkiseltään tuntua hämmentävältä. Yhdistävä tekijä on Vierumäen salibandyakatemia, jossa molemmat ovat olleet mukana kirjan kirjoittaneen Vasaraisen kanssa.

Vasarainen sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä halunneensa tutustua kirjan päähenkilöiden tarinoihin tarkemmin, mikä synnytti idean kirjan tekemisestä.

Kohonen sanoo Pääkallolle kirjan julkistamistilaisuudessa kirjaprojektin vetäneen joviaalin persoonan nöyräksi. Hän lisää ettei ole koskaan pelännyt huomiota, mutta ei ole tehnyt mitään sen takia, että sitä saisi. Ennemminkin hän on tehnyt asioita omana itsenään.

Henkilöbrändäyksessä lisänimeä ”Don” totteleva Kohonen on ollut edelläkävijä suomalaisessa salibandyssa.

– Olen kasvanut huippu-urheilijana ja salibandyammattilaisena ensimmäisessä polvessa, kun salibandy ei ollut vielä niin ammattimaista. Suulaana ihmisenä olen tutustunut ihmisiin. Sosiaalisen median kasvu toi mahdollisuuksia ja sai urheilijana sitä urheilijan aikaa vielä enemmän, Kohonen kertoo Pääkallolle.

– Tänä päivänä jokainen urheilija tekee sitä ja kun itse aloitin, niin kovin moni urheilija Suomessa ei ollut vielä hirveän avoin sponsorisopimuksille, että esimerkiksi tekisi sosiaalisen median yhteistöitä. Mutta niin se maailma muuttuu.

Voittajaksi kasvaminen -kirjan myötä Kohosesta tuli ensimmäinen suomalainen salibandypelaaja, jonka elämä on lyöty kirjan kansiin. Kohonen virnistää ja sanoo, että hän oli ensimmäinen, koska velipoika Mika ei ole vielä kertonut jatkuuko mittava pelaajaura.

– Mika katsoo vielä, miten akillesjänteen kuntouttaminen menee ja pystyykö hän pelaamaan. Tällä hetkellä Mika keskittyy kuitenkin Storvretan valmentamiseen. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo, mutta eiköhän Mikastakin kirja kirjoiteta.

Myös Mikko Kohonen sanoo, että valmentaminen voisi mahdollisesti kiinnostaa tulevaisuudessa. Mikään kiire hänellä ei kuitenkaan ole.

– Nyt otan aikaa. Olen pelannut niin paljon itselleni. Reissupelaaminen oli tosi hyvä juttu ja loukkaantumisten aikana jaksotti hyvin, kun pystyi huoltamaan kroppaa eri tavalla, mutta kyllähän se oli omilta lapsilta ja perheeltä paljon pois.

– Nyt on se tilanne, että en ota minkäänlaisia kalenterimerkintöjä iltoihin enkä viikonloppuihin.

Kirjan julkistustilaisuudessa Kohonen kertoi nauttivansa salibandysta fanin ominaisuudessa. Hän sanoi käyneensä katsomossa tänä syksynä jopa harjoituspelejä.

– Kerään puolueettomilla silmillä omaan vihkoon dataa, mistä Suomen salibandyssa on kyse. Jos motivaatio on tarpeeksi vahva, niin sitten voin ryhtyä valmentamaan.

Viime kauteen uransa päättänyt huippuhyökkääjä kertoo tarkastelevansa lajia analyyttisesti ja ennen kaikkea tilan kautta.

– Kuinka tila syntyy ja kuinka tilaa hallitaan. Salibandyssa hyvät asiat tapahtuu sen kautta. Katson kaikkia joukkueita viisikkojen rakenteen kautta, onko siinä järkeä vai ei, ja mitä järkeä siinä on ja mitä järkeä ei ole.

Happee ja SPV

Kohonen pelasi urallaan yhteensä 705 Salibandyliiga-ottelua, tunnetusti kasvattajaseura Happeen ja SPV:n paidassa. Kohonen luonnehtii molempia seuroja perheikseen. Se, että näin on, ei kuitenkaan ollut tähtiin kirjoitettu.

– Olen onnellinen, että SPV tuli elämääni, mutta jos Happeella ei olisi ollut silloin konsansaan ongelmia seuratasolla, niin en olisi ikinä vaihtanut joukkuetta.

Kirjassa ja sen julkaisutilaisuudessa käsiteltiin myös Kohosen lähellä ollutta siirtoa Storvretaan. Ruotsalaisen huippuseuran sijaan – jossa myös Mika Kohonen pelasi – Mikko Kohonen valitsi SPV:n. Isoveli oli Kohosen mukaan tyrmistynyt, kun pikkuveli valitsi siihen aikaan maailman parhaan seurajoukkueen sijaan ”jonkun Seinäjoen”.

Kohonen itse kertoi kärsineensä pikkuvelisyndroomasta.

– En halunnut mennä helpoimman kautta ja mennä Robiniksi Batmanille. Halusin tehdä oman tarinani ja olla itse Batman.

Kohonen vastaa ”tottakai”, kun häneltä kysyy olisiko Happeen ja SPV:n kohdatessa paras skenaario se, että ottelu menisi jatkoajalle ja molemmat saisivat pisteitä.

– Ja molemmat menisivät finaaleihin. Happee–SPV-finaali olisi unelmafinaali. Siinä olisi pelkkiä kotipelejä.

Kohosen suuruus pelaajana ja urheilijana tiivistyi parhaiten uran viimeisillä kausilla. Entinen ykkösviulun soittaja auttoi joukkuetta lähinnä erikoistilannepelaajana. Kohonen sanoo muutoksen olleen haastava, mutta motivaation löytyneen halusta auttaa juuri rakasta SPV:tä.

– Jos olisin pelkkä pelaaja ja pelaisin vaan itselleni, niin salibandynjokerina pelkät ylivoimat pelaavana, ei olisi hirveän motivoivaa. Koen hirveän vahvasti, että SPV, veljet on mun perhettä ja kun olen ollut itse tekemässä sitä tarinaa, niin ihan sama mikä rooli on, niin sen tekee hyvällä motivaatiolla.

Pelaajana Mikko Kohonen tunnettiin armottomana maalintekijänä. Maaliverkko pölisi runkosarjassa 557 kertaa, pudotuspeleissä 122 kertaa. Mukaan mahtui SM-kullan keväällä 2015 jatkoajalla ratkaissut voittomaali ja täysosuma maajoukkueen paidassa kotikisojen MM-finaalissa ikoniseksi nousseen maila hampaiden väliin -tuuletuksen kera.

Kysyttäessä Kohoselta, mikä maali nousee ylitse muiden, hän kaivaa hieman erikoisemman osuman.

– Jos kujeillen sanon, niin oon kerran tehnyt puolesta kentästä lämärillä maalin. Se oli Happeessa viimeisiä vuosia ja sattu käymään semmoinen vahinkolämäri viivasta, joka pomppi jalan yli sisään.

– Se oli poikkeuksellisen hieno hetki maalintekijälle, joka ei osaa laukoa, Kohonen veistelee.