Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: IFF:n tulisi valita jatkossa maailman parhaat pelaajat

12.01.
2021
Pääkirjoitus

IFF:n pitäisi jatkossa valita maailman parhaat pelaajat. Kuva: Ville Vuorinen/salibandy.fi

Jos olet innokas salibandyn seuraaja niin ehkä huomasit, että maailman parhaat salibandypelaajat julistettiin juuri vuoden 2020 lopussa ja vuoden 2021 alussa.

Valinnat tekee ruotsalainen salibandylehti Innebandymagazinet. Joku saattoi huomata, että näitä valintoja ei julkistanut Suomen Salibandyliitto eikä Pääkallo.fi. Kerron ohessa lisää miksi näin kävi.

Ensinnäkin Innebandymagazinet saa toki valita maailman parhaiksi kenet haluaa. Se oikeus heillä on siinä missä vaikka Pääkallolla tai jollain muulla lajin mediataholla. Naisten ”sarjassa” voiton vei Tshekin Eliska Krupnova ja miesten puolella Ruotsin Kim Nilsson. Siinä olivat vuoden 2020 parhaat pelaajat koko maailmassa lehden mukaan.

Tänä vuonna ensimmäiset keskustelut maailman parhaiden valinnoista alkoivat kulissien takana yllättäen jo joulukuun alussa lehden aloitteesta. Ilmaisin silloin, että näin repalaisena vuonna parhaita ei pitäisi edes valita. Ongelmiksi listasin muun muassa kansainvälisten pelien puutteen, kansallisten ratkaisupelien puuttumisen sekä hyvin erilaiset ottelumäärät eri sarjoissa koronaviruspandemian vuoksi. Ilmaisin myös, että Suomessa pelejä on tällä aikavälillä pelattu todennäköisesti eniten, eikä muiden maiden pelaajista ole jäänyt mitenkään erityisen hyvää kokonaiskuvaa.

No tämä on sinällään sivuseikka. Isompi ongelma oli se millä tyylillä minua ja erästä suomalaista arvioita tekevää henkilöä lähestyttiin. En paljasta hänen nimeään tässä, mutta hän voi itse vahvistaa asian julkisesti jos haluaa.

Kollegoiden jalo ajatus oli tänä vuonna nimittäin se, että tällaisena vuonna olisi hyvä valita sveitsiläinen tai tshekkiläinen pelaaja, koska suomalaiset ja ruotsalaiset ovat hallinneet listoja. Tämä ajatus nousi esiin varsinkin naisten puolella. Kyseinen valinnan saanut pelaaja mainittiin erityisesti erikseen nimeltä. Toiselle valintoja tekevälle tätä painotettiin vielä selkeämmin ja useita kertoja.

En ollut tai ole missään nimessä samaa mieltä. Maailman paras on maailman paras, eikä sitä pidä sotkea ”politiikalla”. Tätä jaloa ajatusta ei tuotu esiin miespelaajien kohdalla, joista edelleen parhaita ovat olleet vain suomalaisia, ja pääosin ruotsalaisia. Aiemmin tällaisia asioita ei ole sotkettu äänestyksiin, eikä minkään sortin johdattelua ole harrastettu.

En väitä tässä, että valitut eivät olisi maailman parhaita, mutta johdattelu ei kestä päivänvaloa. Jos kerran kysytään muiden mielipiteitä niin silloin kysytään avoimin kortein. Silloin pitää vain tehdä omat valinnat, eikä väittää, että sillä on mitään tekemistä muiden äänestämisellä.

Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että henkilökohtaisesti ei kiinnosta yhtään mitä maata, seuraa tai liigaa valittu pelaaja edustaa, kunhan valinta kestää päivänvaloa. Pääosin näin on toki ollutkin. Jos kerran maailman parasta valitaan niin missä oli miesten puolelta kohuissa keitetty Alexander Rudd, joka on länsinaapurin paras kenttäpelaaja?

Miksi IFF:n pitäisi tehdä valinnat?

Olen keskustellut asiasta sekä Suomen liiton kanssa että IFF:n edustajan kanssa. Mielestäni tässä kohtaa viimeistään on hyvä miettiä koko valinta-asiaa uusiksi.

Monesti on esitetty, että Pääkallon pitäisi valita maailman parhaat. No mikä jottei, mutta minkä ongelman se varsinaisesti poistaisi? Todennäköisesti Pääkallon valinnat olisi alasammuttavissa aina ihan samoin perustein kuin suomalaiset tuppaavat tekemään ruotsalaisten kohdalla. Mielestäni tämä ei pidä olla medioiden tai maiden välinen miekkailu, vaan pitäisi valita maailman paras suunnilleen objektiivisesti. Pelaajat kärsivät kaikkein eniten nykyisestä systeemistä.

Salibandyn kansainvälinen hiekkalaatikko on niin kapea, että samanlainen maailman parhaan valinta kuin vaikka jalkapallossa tehdään, ei ole oikein mahdollinen. On ihan selvää, että oikein mistään maasta ei ole helppoa seurata edes kaikkia huippusarjoja, joita ei ole montaa. Sen lisäksi esimerkiksi eri maiden sarjojen tason arvottaminen on hankalaa tällä hetkellä. Ruotsin sarja on kuitenkin naisten puolella aika selkeä ykkössarja.

F-liigan taso suhteessa Ruotsiin on vaikeasti mitattavissa. Kuitenkin on vähintään erikoista, että täysin ylivoimaisesta Classicista ei ole valittu yhtäkään maailman parasta pelaajaa, vaikka joukkue on ollut älyttömän kova viimeiset 5,5 kautta ja ykkösviisikko on mahdollisesti maailman paras.

Veera Kauppi on valittu naisten puolella maailman parhaaksi parikin kertaa. Siinä vaiheessa kun on ollut jopa ylivoimaisesti maailman paras. Veera Kauppi oli monien mielestä maailman paras myös vuonna 2020, vaikka pelejä pelattiin normaalia vähemmän.

Kauppi pelaa Ruotsissa, ja on kyllä lähtökohtaisesti lähes aina niin, että suomalainenkin parhaaksi valittu pelaaja pelaa nimenomaan Ruotsissa. Siinä mielessä lähtökohta on epäreilu F-liigaa kohtaan, jossa vilisee miesten puolella lukuisia maailmanmestareita ja huippupelaajia. Tänäkin vuonna molemmat valinnat pelaavat Ruotsin liigassa.

Tämä sanottuna, tässäkin tietysti näkyy siis taas se suomalainen perspektiivi. Kansainvälisesti joukkueita ja pelaajia arvotetaan monesti hyvin pitkälti MM-kisojen kautta, vaikka se on pieni osa kokonaisuutta.

IFF on äkkiseltään ainoa täysin neutraali valitsija tässä asiassa. IFF ei tietenkään itse tekisi valintaa, vaan järjestäisi äänestykset eri maiden osalta. Tällöin valinta olisi paljon nykyistä uskottavampi ja reilumpi. Se ei tietenkään poistaisi sitä mahdollisuutta, että joku lehti tekisi omat valintansa.

Miten valinta tulisi tehdä?

IFF:n pitäisi kerätä eri maista ainakin yksi median edustaja, molempien maajoukkueiden edustajat sekä vielä joku neutraali edustaja tekemään valintoja. Tässä tulee tietysti painotusvaikeuksia, koska kaikista maista ei näitä kaikkia edustajia edes löydy. Sekin pitää ottaa huomioon, että ihan jokaiselta maalta ei kannata kysyä ohuen salibandykulttuurin vuoksi, joten jos nyt vaikka lähdettäisiin niistä MM-kisamaista liikkeelle, joissa on olemassa jonkin sortin uskottavaa salibandytoimintaa.

Tätä konklaavia olisi hyvä vaihdella vaikka kahden tai neljän vuoden välein. Toki on aina kyse siitäkin kuinka paljon valmentajat ja median edustajat ylipäänsä vaihtuvat ja minkä verran on vaihtoehtoja tehdä tällaisia valintoja. Mielestäni IFF:n pitäisi tietää miten tämä onnistuu järkevimmin.

Jokaisen äänestäjän olisi hyvä tehdä top 10 -listaus, jonka myötä tulisi mahdollisesti enemmän varianssia. Tulokset pitäisi julkaista äänimäärineen avoimesti siten, että listalla olisivat kaikki ääniä saaneet. Tietysti järjestävän tahon tulisi myös valvoa sitä, että ei vedettäisi liikaa kotiinpäin.

Ottaisin mukaan ”sivuääneen” eli yleisöäänestyksen, jossa olisi kuratoitu sopiva listaus pelaajia. Vaikka 15-20, jossa tietysti painottuisi suomalaiset ja ruotsalaiset pelaajat, jotka ovat maailman huippua. Tällöin voisi julkaista myös yleisön valinnan maailman parhaaksi erillisenä palkintona. Molempien sarjojen voittajat pitäisi palkita kunnolla.

Ajankohta on hiukan hankalampi homma. Periaatteessa paras ajankohta olisi MM-kisojen päätöspäivä, mutta siinä tulisi hyvin kiire äänestää ja pienet asiat voisivat vaikuttaa liikaakin valintaan. Mielestäni äänestys pitäisi saattaa loppuun vuoden päättymiseen mennessä.

Milloin pelaajat pitäisi sitten palkita? Se on vähän vaikeampi kysymys. Ehkä siinä tilaisuudessa, missä arvotaan seuraavien MM-kisojen alkulohkot. Nämä pelaajat voisivat samalla näkyä arvontatilaisuuden tähtinä. Kyseessä on kuitenkin useimmiten arvokkaassa paikassa järjestetty pukutilaisuus, joka myös lähetetään suorana. Tämä on nyt kuitenkin vain alustava ehdotus.

No milloin aloitetaan? Tänä vuonna tietysti. Vuosi 2021 tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden, kun sekä miesten ja naisten kisat pelataan samana vuonna.

Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen