Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Urheilu ei ole itsessään kovin tärkeää, mutta pandemian aikana se on tuonut lohtua kurimuksen keskelle

06.03.
2021
Pääkirjoitus

Kuvituskuva: Iiro Karesniemi

Salibandyn pääsarjoissa on edetty pitkälle viime syyskuun jälkeen ja edessä on enää ratkaisupelit.

Olkoon nyt sekundaari asia pystytäänkö kautta pelaamaan loppuun vai ei, ja millä tavoin jos pelataan. Sisältövaroituksena siis todettakoon, että kirjoittaja tiedostaa nykyisen pahenevan koronatilanteen riskit ja on tietoinen myös mahdollisten tarvittavien toimenpiteiden vaikutuksista. Tässä ei myöskään oteta kantaa pitäisikö nykytilanteessa pelata ja urheilla vai ei.

Vaikka urheilu tai paremminkin liikunta ei ole sellaisten elämän perimmäisten kysymysten, kuten henki ja terveys rinnalla kovin kummoinen asia, niin on se välillisesti myös ihmisen terveyden kohentaja monellakin tavalla.

Ensinnäkin olemme saaneet huomata, että ihmiset ovat innostuneet ulkoliikunnasta ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se ei varmasti tee kellekään pitkässä juoksussa huonoa, jos sellaiseen käytetään myös parempina aikoina energiaa ja aikaa. Urheilu ja reippailu myös luo itsessään energiaa, ja se energia luo aikaa kaikkeen muuhun.

Kaikkea tätä ihminen on tarvinnut vaikeiden aikojen keskellä, jota märkänä tummeneva syksy ja ikävä pimeä talvi vieläpä sävyttivät jokseenkin toiveikkaan kesän jälkeen. Varsinkin henkinen jaksaminen on monella ihmisellä varmasti ihan siellä kielekkeen reunalla.

Liikunnan tarjoama endorfiini pystyy ainakin jossain määrin kohentamaan myös mielentilaa. En tarkoita, että se vaikkapa parantaisi masennusta tai väittäisi tässä, että ”ylös, ulos ja reippailemaan” -ohje on kaikille toimiva lääke, mutta kyllä vaikutusta kannattaa kaikkien ainakin kokeilla. Samoja vaikutuksia on tietysti muillakin asioilla, kuten pandemian aikana heikkoon jamaan joutuneilla erinäisillä taiteen ja kulttuurin muodoilla.

Pandemia iski Suomeen rajusti noin vuosi sitten. Silloin ensimmäinen ja olennaisin ajatus oli, että tehdään mahdollisimman paljon sen eteen, että ihmishenkien menetys voidaan minimoida ja sairaaloiden hoitokapasiteetti säilyttää. Se tarkoitti myös sitä, että erinäisten urheilusarjojen kaudet päättyivät siihen. Ratkaisu oli oikea.

Kesällä pelattiin jo jalkapallo yleisöjen edessä, salibandykausikin alkoi syyskuussa siten, että yleisöä oli ainakin jonkin verran paikan päällä. Marras-joulukuun taitteessa tilanne paheni ja salibandyssa siirryttiin pelaamaan tyhjien katsomoiden eteen.

Täytyy myöntää, että kauden alla olin skeptinen sen suhteen, että runkosarjaa saataisiin pelattua täysin loppuun. Sama ajatus virisi joulukuun tienoilla, kun F-liiga päätti puskea eteenpäin muiden jäädessä tauolle.

Positiivista on se, että olin molemmilla kerroilla väärässä, enkä toki yksin ajatusten kanssa. Salibandylla on ollut tuuria, mutta asiat on myös hoidettu hyvin ja asiallisesti. Se kertoo myös vakavasta suhtautumisesta, mikä välillä tuntuu urheilun sekä liikunnan ulkopuolisissa piireissä unohtuvan.

Kun puhutaan lasten ja aikuisten harrastuksista tai ammattimaisemmasta urheilusta niin ainakin Suomessa on osattu ottaa asiat vakavasti. Tämä ei ole kannanotto sille pitääkö ihmisten saada harrastaa tai ei, mutta en myöskään hyväksy sitä ajatusta, että liikunnan ja urheilun parissa ei olisi suhtauduttu tarpeeksi vakavasti tautiriskeihin. Siitä vain ei ole todisteita olemassa. Päinvastoin.

Onnittelen seuroja, jotka ovat kaiken, suoraan sanottuna paskan keskellä onnistuneet pyörittämään toimintaa turvallisesti. Kuten sanottua, liikunta kohentaa mielialaa ja urheilu tekee sitä myös penkkiurheilun muodossa, ellei satu olemaan itse urheilijaksi laskettava henkilö, jotka hekin toki nauttivat yleensä penkkiurheilusta.

Sattumoisin tämän kevään MM-hiihdoissakin on ollut aika kiivasta kiinnostusta kotikatsomoissa. Osanaan on tietysti menestys, mutta myös urheilun tuomat tunteet. Sitä voi jännittää, riemuita tai pettyä hetken, unohtaa pandemiat ja kaikki muut huolet. Se, että näitä kisoja mitellään tuo myös tietyn normaaliuden tunteen, joka kyllä varmasti myös unohtuu jossain vaiheessa, mutta pienetkin hetket ovat nyt arvokkaita.

Täten totean salibandyn pääsarjapelaajille, että olette oman osanne toistaiseksi hoitaneet hyvin ja jatkakaa samalla tavoin niin kauan kuin se on turvallista ja järjen rajoissa mahdollista. Stoppi voi tulla jossain vaiheessa, mutta te olette osanne jo tehneet.

Te nimittäin olette tarjonneet meille seuraajille hetkittäisiä pakokeinoja karusta todellisuudesta, ja sillä on enemmän arvoa kuin yhdelläkään mestaruudella tai pistepörssin voitolla.

Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen