Jonne Junkkarinen pääsi kovaan paikkaan Krister Savosen tuuraajaksi ykköskenttään. Alkuturnaus on haettu linjoja. Tästä päivästä alkaen pitäisi onnistua.

– Olen katsellut, miten äijät liikkuvat ja missä he tykkäävät pelata. Paljon on jo sovittuja juttuja joita on kokeiltu, mutta muutama on vielä pankissakin. Homma etenee kokoajan, Vaajakoskelta lähtöisin oleva puolustaja kuvaili Suomen ykkösketjun pelaamista.

Junkkariselle paikka on herkullinen, mutta samalla haastava. Viisikon muut pelaajat tulevat Classicista ja ovat pelanneet pitkään yhdessä. Happee-taustainen Junkkarinen tuli kentälliseen aivotärähdyksen takia sivuun jääneen Krister Savosen tilalle – saappaisiin, joita on käytännössä mahdoton yksi yhteen täyttää.

– Kristeriksi ei noin vain muututa. Pojat ovat kannustaneet olemaan oma itsensä. On kuitenkin vaikeaa olla myös ihan se oma Happee-itsensä, kun äijät liikkuvat kentällä vähän eri tavalla ja jutut ovat erilaiset. En halua muuttaa poikien kenttää oman näköiseksi. Mielummin koen, että koitetaan muuntautua niiden kenttään. Siinä menee vähän vähemmän aikaa.

– Pyritään pelaamaan helppoa syöttöä omille. Se on ehkä se mun rooli tällä hetkellä kuitenkin, Junkkarinen luonnehti torstaina Hanasaaressa.

Nico Salon johtaman ykkösketjun pelaaminen ei toistaiseksi ole ollut vielä ilotulitusta. Ruotsia vastaan viisikko voitti oman osuutensa 2–1, mitä voi pitää lupaavana merkkinä. Suurimmat haasteet ovat olleet pallotemmossa. Se voisi olla toisinaan rytmikkäämpää.

– Juuri näin. Liikkeet eivät tule mulle vielä ihan selkärangasta, kuten Kristerillä varmaan tulisi tässä kentässä. Niitä jumpataan kokoajan. Se tulee toistojen kautta, eivät räpsystä.

– Peli on monta kertaa parantunut ottelun edetessä. Eka erä vähän haetaan, sitten rentoutuu ja rupeaa luottamaan omaan hommaan. Jätkät kannustaa, että pelaa omaa peliä, niin ei pitäisi liikaa miettiä, mitä muut tekee. Syöttää vaan sille kuka on vapaa ja liikkuu vapaaseen tilaan. Ei tämä mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole.

Se, että 31-vuotias Junkkarinen ylipäätään ruotii kentällisensä pelaamista MM-välierän alla kuvastaa yhtä aikaa urheilun raadollisuutta ja mahdollisuuksien kirjoa.

MM-kisoissa hänet nähtiin viisi vuotta sitten Riiassa. Prahan kisakoneesta sähäkkä pakki tippui viimeisten joukossa. Niin vaikutti käyvän myös Helsingin kisojen suhteen.

– Kesän aikana jäi muutama leiri välistä, kun ei tullut kutsua. Siinä ajattelin, että ei varmaan enää tarvitse kisoista haaveilla. Hyvä alkukausi Happeessa ja Kristerin harmillinen loukkaantuminen avasivat uuden mahdollisuuden. Siihen on hypätty innolla matkaan.

Erilainen Tšekki

Suomi kohtaa omassa välierässään Tšekin, totutusti. Suomi on vääntänyt Tšekin kanssa finaalipaikasta kolmissa edellisissä kisoissa. Nyt vastaan tulee kuitenkin huomattavan erilainen Tšekki. Mittavan nuorennusleikkauksen kokenut joukkue ei ole yhtä fyysinen kuin aiemmat ryhmät, mutta taitoa löytyy selkeästi enemmän.

– Se on juuri näin, se on erilainen. Aiemmin Tšekki on ollut tosi fyysinen ja tunnepitoinen joukkue. Nyt taas on nuoria ja he ovat voittaneet jo junnuissa, joten voittamisen kulttuuriakin löytyy.

– 2016, kun olin mukana, niin (Eemeli) Salin ratkaista muutama sekunti ennen loppua. EFT:ssä hävittiin rankkareilla. Tuskin siellä on mitään myräkkää tarjolla. Ennemminkin tiukka peli tulossa.

Tšekki on siinäkin mielessä kiehtova vastustaja, että nykyryhmän kohtaamisesta ei ole juuri kokemusta. Yli puolet joukkueesta on MM-ensikertalaisia. Koronapandemian putsattua kansainväliset pelit pois kalenterista, uudemman polven tšekkejä ei olla juuri maaotteluissa nähty.

Junkkarinen ei näe asiaa ongelmana. Jussi Jäntin koostamia videoita on tankattu.

– Nämä nuoret ovat kovia ukkoja. Jäntin videoilta on katsottu, mitä äijät tykkäävät tehdä. Vastustajan pelaajien vahvuudet pitäisi olla kaikille selkeänä tiedossa, ketä sieltä tuleekin vastaan. Pitää luottaa omaan hommaan mitä tehdään ja reagoida siihen, mitä sieltä tulee vastaan.