Joni Henttonen ei ole koskaan tehnyt itsestään numeroa – edes pelipaidassa, jossa on pienin mahdollinen numero kenttäpelaajalle, mutta Nokian KrP:lle hän on ollut tärkeä pelaaja.

Runkosarjassa 243 ottelua ja 213 pistettä. Pudotuspeleissä 54 ottelua ja 23 pistettä. Näillä tilastoilla paketoidaan Henttosen liigaura, jonka aikana hänet on nähty sekä puolustajan että keskushyökkääjän tonteilla.

Henttonen pelasi ensimmäisen liigakautensa 2012-13 Ilveksessä, jonka pudottua hyppäsi Näätien leiriin. KrP-nutussa hän pelasi yhdeksän kautta, ja oli nostamassa nokialaisia mitalikantaan: ensin kaksi kertaa pronssille ja nyt finaaliin asti.

Kausi päättyi maanantaina, kun Classic voitti kuudennen finaalin Nokian jäähallissa 6-4 ja voi Suomen mestaruuden otteluvoitoin 4-2.

– Totta kai fiilikset ovat haikeat. Tämä peli oli vähän sekava, mutta sellaista se on, Henttonen tuumasi otettuaan muistoksi selfieitä pelikavereiden kanssa.

”Sekava” – hyväntahtoisella hymyllä varustettuna – voisi olla hyvin ympäripyöreästi oikea sana kuvaamaan myös koko KrP-aikaa, jonka Henttonen on ollut seuran mukana. KrP on kasvanut karsintoja vastaan taistelevasta joukkueesta mitaliryhmäksi.

– Pettymys on suurin, mutta myös tietynlainen ylpeys. Ollaan kasvettu kyllä upeasti. Hopeamitali on viime vuoteen nähden totta kai parannus ja pystyttiin hyvin haastamaan Classic, Henttonen sanoi.

– Olen ylpeä äijistä, joukkueesta, valmennuksesta ja ylipäätään seurasta. Se on mahdollistanut tämän stepin.

Henttosta muistettiin jo ennen ottelua, kun KrP:n manageri Marko Salmela ojensi hänelle kukat uran viimeisen kotiottelun kunniaksi. Peli jäi lopulta koko uran viimeiseksi, kun KrP ei hyvästä yrityksestä huolimatta kyennyt venyttämään finaalisarjaa.

Henttonen myöntää muistamisen olleen hieno hetki, mutta se ei vienyt keskittymistä peliin.

– Jos minua sattuu johonkin, niin keskittyminen menee muihin asioihin, mutta nyt oli kaikki hyvin, hän hymyili, ja paljasti, että edes läpi finaalisarjan varpaassa ollut ”ihan järkyttävä” rakko ei nyt kiusannut.

Lokakuussa 33 vuotta täyttävälle Henttoselle jo päättyvä kausi oli ikään kuin ”one more year”. Hän tahtoo antaa enemmän aikaa kahdelle lapselleen, ja lisäksi sairaanhoitajaopinnot ovat edenneet niin pitkälle, että edessä ovat harjoittelut ja opinnäytetyö.

– Nämä jätkät treenaavat kahta kertaa päivään. Itse en pysty siihen mitenkään tällä omalla elämän aikataululla, ja se näkyy heti siinä, että he menevät koko ajan eteenpäin ja itse pyristelen siellä perässä. Se on fakta, joka sekin on tunnustettava, Henttonen myönsi.

– Mutta hienosti olen pystynyt omien vahvuuksieni kautta vielä pelaamaan tämän finaalisarjan ihan hyvällä tasolla mielestäni – ja ylipäätään kauden.

”Ihan fantastinen tapa”

Vaikka Henttonen ei ole urallaan ehkä ollutkaan se näkyvin pelaajapersoona, hän sai komealle karriäärilleen komean päätöksen, kun sai pelata viimeisen ottelun yli 1300 katsojan edessä Nokian jäähallissa.

– Ihan fantastinen tapa. Vielä Nokialla ja tällaisen yleisön edessä finaaleissa, niin ihan uskomatonta. En olisi voinut uskoakaan, hän myönsi.

– No totta kai game seven, jos se Hakametsä olisi toteutunut, niin…

No, jo ennen kuudetta finaalia tuli tieto, että seitsemäs ottelu olisi kunta-alan lakon vuoksi ollut Hakametsän jäähallin sijasta Lempäälän Bläk Boksissa, joten se siitä.

Seitsemättä finaalia ei nyt nähty, mutta jos Henttosen aiemmat mainitsemat stepit KrP:ssa jatkuvat, joukkueella on täydet mahdollisuudet pelata tulevinakin keväinä pitkään. Henttosella on jo visio valmiina.

– Ensi vuonna sitten he ottavat sen kultamitalin ja mä olen Raholan vipissä kannustamassa KrP-paita päällä. Se on varma juttu.