Nibacos kerää Suomisarjassa katsomoonsa enemmän väkeä kuin puolet miesten liigajoukkueista. Pääkallo lähti Kokkolaan selvittämään yleisömagneetin kaavaa.

Vastaus ei löydy MAOL-taulukkokirjan välistä, vaikka sieltä napattiinkin seuralle aikanaan nimi, mutta oppilaitosten kupeesta se löytyy: Kokkolan ammattiopiston, Centria-ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskus Chydeniuksen välittömässä läheisyydessä olevalta Kampushallilta.

Nibacoksen joukkueenjohtajaa Jukka-Pekka Pajunpäätä jännittää. Vieraaksi on tulossa kovaksi vastustajaksi tiedetty Classic United Tampereelta, mutta kokkolalaisten mahdollisuudet kahden parhaan joukkoon ja Divarikarsintaan ovat menneet. Miten se näkyy lauantai-illan yleisömäärässä?

Melko lailla tasan vuotta aiemmin Pajunpää odotti niin ikään Classic Unitedin vierailua Kokkolaan, mutta silloin häntä korpesi. Tuhansia euroja valui kankkulan kaivoon, kun isosti markkinoitu ottelu peruttiin alle viikkoa ennen Classic Unitedin luopuessa liiton siunauksella sarjapaikastaan kesken kauden.

Tuolloin Pajunpää esitti Pääkallolle kutsun tulla Kokkolaan katsomaan paikallista yleisöihmettä. Se, että tämän kauden vierailukohteeksi osui juuri Nibacos–Classic United, oli sattumaa.

Sinistä ja valkoista ei peitellä

”Taistele, Nibacos, taistele!”

Kentällisen verran junioreita istuu keskiviivan tuntumassa, lyö rumpua ja huutaa läpi ottelun. Nibacoksen sinivalkoisia värejä on junnujen yllä muuallakin kuin yllä olevissa oman joukkueen pelipaidassa: sarvipäähatussa sekä karnevaalihenkisessä peruukissa.

Muutenkin Nibacoksen värit ovat hyvin edustettuna ottelutapahtumassa. Monet junnut ovat pelipaidoissaan, ja vanhemmilla on yllään joko seuran huppari, pipo tai takki. Epäselväksi ei jää, minkä seuran kotiottelussa ollaan.

Juniorien kannustus ei lakkaa, vaikka Classic United tekee ottelun alun Nibacokselle vaikeaksi. Peli on 0-2 jo ajassa 4.30. Mutta kolme minuuttia myöhemmin hallin valot sammuvat ja katon savukoneista pölähtää kentälle sisältöä: Nibacos on iskenyt avausmaalinsa, ja noin 800 kättä iskeytyy yhteen katsomossa.

Ottelu on jännittävä loppuun saakka. Kolmannen erän alkupuolella Nibacos nousee 3-3-tasanumeroihin, eikä lannistu Classicin kahdesta nopeasta osumastakaan, vaan kuittaa pelin 4-5:een viimeisen kympin alkajaisiksi. Kiri ei kuitenkaan tuota tulosta, ja Classic United iskee lopullisen sinetin ylivoimalla vajaat pari minuuttia ennen loppua. Päätösnumerot 6-4 tamperelaisille.

Puolet liigajoukkueistakin häviää

Nibacos on Suomisarjan katsotuin joukkue ja omilla sataluvuillaan. Sen yleisökeskiarvo ennen tulevana lauantaina pelattavaa kauden viimeistä kotiottelua on 394. Se lyö yleisökeskiarvollaan laudalta puolet miesten F-liigaseuroistakin.

Suomisarjan joukkueista toiseksi eniten yleisöä on kotiotteluihinsa imuroinut RSS Panthers Riihimäellä, 238. Kolmantena listalla on historiallisen yleisöennätyksen (822) vetoavulla lahtelainen Pelicans SB, jonka keskiarvo on 233.

Yleisö tuntuu löytävän Kokkolassa Kampushallille hämmentävän tasaisesti ottelun ajankohdasta tai vastustajasta riippumatta. Nibacoksen kauden yleisömäärien haarukka osuu välille 438–343. Eniten ovat kiinnostaneet paikallisvastustajat: SB Vaasa ja seinäjokelainen Mailattomat.

Myös lauantaina Pajunpään pelko osoittautuu turhaksi, vaikka peli on panokseton. Yleisö ei ole hylännyt Nibacosta, vaan vaeltaa Kampushallille tuttuun tapaan. Classic United -ottelun yleisömäärä osuu juuri kokkolalaisten kauden mediaaniin: 409.

Tämä siitä huolimatta, että samana päivänä aiemmin Kokkolassa pelattiin myös miesten lentopalloliigaa (Tiikerit-Loimu 315 katsojaa) ja osittain Nibacoksen kanssa päällekkäin jääkiekon Mestikstä (Hermes-KeuPa HT 726 katsojaa).

Halli kehittyy yhteistyössä

Mikä on Nibacoksen vetovoiman salaisuus?

– Joka kausi on itse tapahtumaan on yritetty tuoda jotain uutta oheistoimintaa. Liikaa ei sitäkään voi olla. Peli on tärkein, mutta pientä showta siihen lisäksi, joukkueenjohtaja Pajunpää puntaroi.

– Viime kaudella jututin yleisöä, jotka olivat tulleet peliin ensimmäistä kertaa ja olen nähnyt heidät hallilla tälläkin kaudella. He sanoivat, että on mukavaa, kun tapahtumaan on panostettu: ettei se ole pelkkä peli.

Nibacosta on auttanut myös se, että Kampushallin kehittäminen on sujunut hyvässä yhteistyössä kiinteistön omistavan koulutuskuntayhtymän kanssa.

Seinällä olevia isoja valotauluja hyödynnetään tarjoamalla sinne ottelun aikana muun muassa tilastoja, ja äänentoistosta kuulee, että halli on suunniteltu käytettäväksi myös konserteissa. Lisäksi pimeässä hallissa pyörivät valot tuovat oman tunnelmansa, ja valaistuksen himmentämistä Nibacos hyödyntää paitsi omien maaliensa jälkeen, myös erätauoilla.

Erätauon ruuhkien helpottamiseksi kioskipalveluja varaudutaan lisäämään ennakkoon, jos odotettavissa on poikkeuksellisen kiinnostavaksi arvioitu ottelu.

Aikuisyleisöä palvelee klubiravintola, joka avattiin Suomisarjaan nousun jälkeen. Virvoitusjuomat saa viedä myös sille varattuun osaan katsomossa. Osa ravintolasta rajataan tarvittaessa vip-tilaksi, mutta Classic United -ottelussa otteluisännyyttä ei ollut myyty.

Kamerat paikalla

Vaikka yleisö löytää halliin, Nibacos on panostanut myös ottelulähetyksiinsä. Classic United -pelikin tuli selostettuna SalibandyTV:stä, ja ottelun jälkeiseen palkitut pelaajat ja valmentajat kutsuttiin lehdistötilaisuuteen.

– Mukava oli pelata kun oli kerrankin mökää, hattutempun laukonut Classic-hyökkääjä Lari Kujansivu kuittasi.

– Meillä on ollut yleensä vaikeuksia syttyä Suomisarjan peliin, mutta tänään ei ollut. Saattoi johtua, kuten Lari tuossa sanoi, yleisöstä ja hyvästä menosta siellä, Classic Unitedin valmentaja Jari Leppänen sanoi perään.

Vierasjoukkueen sanoja on helppo uskoa. Unitedin omien kotiotteluiden yleisökeskiarvo on 35.

Väkeä on riittänyt jo vuosia

Nibacoksen hyvillä yleisömäärillä on pitkä tausta. Kampushallille Nibacos muutti sen valmistumisen jälkeen kaudeksi 2015–16, minkä jälkeen jokaisella kaudella 2. divisioonan runkosarjan yleisökeskiarvo rikkoi 300:n rajan. Jo sitä edellisellä kaudella vanhassa kotihallissa Hollihaassa yleisökeskiarvo oli 250.

Suomisarjassa kausia 2020-21 ja 2021-22 on sotkenut niin pahasti koronapandemia yleisörajoitteineen, ettei niitä voi verrata, mutta tällä yleisö on palannut tuttuun malliin lehtereille.

– Korona-aikana muille sillä ei ollut väliä, pelataanko ilman yleisöä. Meille sillä oli aika paljon merkitystä.

J-P Pajunpää tuli Nibacoksen joukkueenjohtajaksi ensimmäiselle Suomisarja-kaudelle 2020-21, ja hänkin on saanut ihmetellä Kampushallin tunnelmaa myös vierasjoukkueen aitiosta: mies toimi pitkään Himangan Pallon johdossa, ja paikallisvastustajan Kokkolan-visiiteillä katsomossa oli yli 500 silmäparia.

Sittemmin Nibacokseen on tullut kärkipään pelaajia paitsi HiPasta, myös toisesta lähiseurasta Toholammin Urheilijoista. Pajunpää arvioi, että se on tuonut maakunnan ykkösseuraksi nousseen Nibacoksen otteluihin satakunta katsojaa pidemmänkin matkan takaa.

Pajunpään mukaan 400 katsojasta lipun ostaneita on noin 160-180. Kausikortteja on myyty noin sata, joista peliä kohti paikalla käy 50-60.

Ydinryhmä saa apuja junioreista

Nibacoksen miesten edustusjoukkueen taustalla on Pajunpään lisäksi viiden hengen ydintiimi: vastuuvalmentaja Jan Salin, rahastonhoitaja-urheilujohtaja Jarkko Kynnäs, ”media manager” Jani Koivisto, ”business manager” Jani Rentola ja tapahtumavastaava Juha Nurmela. He saavat ottelutapahtumissa avukseen noin parinkymmenen hengen joukon vuorollaan talkoisiin tulevan juniorijoukkueen vanhemmista. Edustuksen pelaajilla on junioreissa kummijoukkueet, joille kullekin osuu vastuu noin yhden kotiottelun järjestelyistä kaudessa.

Edustusjoukkueen pelaajiakaan ei ole talkoista vapautettu: he hoitavat kuntoon kaukalon katsomon ja vaihtoaitiot.

Pajunpää kiittelee hommaan sitoutuneiden vapaaehtoisten panosta.

– Olisikin varaa palkata joku täyspäiväiseksi, mutta kaikki on vielä talkoopuolta. Talkoolaisille on koetettu järjestää jotakin pientä, ettei se ole pelkkä huppari, Pajunpää kuvailee.

Hänellä itsellään menee Nibacoksen hommiin kuulemma ”Suurin osa vapaa-ajasta”.

Neljäsataa on jo sellainen ihmismäärä, että heidän mukanaan liikkuu eurojakin. Salaisuus ei ole, että varsinkin alemmissa sarjoissa kotiottelut ovat monelle salibandyseuralle kuluerä, mutta Nibacoksella jotain taitaa jäädä viivan allekin?

– Kyllä se yksi tulonhankintakeino on. Kioskit ja anniskelualue yhdessä lipunmyynnin kanssa tuovat yhden siivun budjettiin. Kyllä sillä tiettyjä bussikulutuksia päästään kattamaan. Mutta ei tämä mikään rahasampo ole, jolla pystyisimme liigapelaajia ostamaan, Pajunpää muotoilee.

– Toki sarja on sinänsä sellainen, että moni pystyy tekemään tätä pienemmälläkin budjetilla, mutta meillä tarkoitus on rakentaa talous niin, että se kestää Divarissa pelaamisen.

Kälviältä Kampukselle

Siinä se tuli: Divari. Pajunpää ei peittele, että Nibacoksen tavoite on sarjatasoa ylempänä. Viime kaudella joukkue pääsi haastamaan Kirkkonummi Rangersia Divarikarsinnassa, mutta hävisi voitoin 0-2.

– Tällä alueella Divarijoukkuetta ei ole ja Kokkolan kokoisen kaupungin voisi Divariin kuvitella, mutta oman tekemisensä se vaatii. Meillä on tulossa hyviä junnuja lisää, ja jos saadaan jonkin verran paluumuuttajia, jotka ovat käyneet pelaamassa liigaa, sellaisella konseptilla voisi päästä, Pajunpää maalailee.

Nibacos on pelannut seurahistoriassaan kaksi kautta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla: 2005-2007. Tuolloin Kokkolan hallitilanne oli vielä sellainen, että kotiottelut piti pelata Kälviän vapaa-ajantalolla. Sittemmin naapuripitäjä on liitetty Kokkolaan.

J-P Pajunpää toivoo myös kaupungin virkistyvien näkymien auttavan tulevaisuudessa. Kokkolan teollisuuteen on tulossa jopa miljardiluokan investoinnit, mikä tuo merkittävästi lisää työpaikkoja aloille, joihin on tarjolla myös koulutusta kaupungin oppilaitoksissa. Niiden avulla voisi olla rakennettavissa paketti, josta salibandypelaajatkin kiinnostuvat, Pajunpää pohdiskelee.

Ehkäpä Nibacos saa viettää Divarissa kolmekymppisiään vuonna 2025. Paljonkohan silloin tulisikaan yleisöä?

Pääkallo vieraili Nibacoksen kotiottelussa Classic Unitedia vastaan lauantaina 4.3.2023. Tommy Låglandin valokuvat ovat tältä kaudelta Nibacoksen kotiotteluista ISB:tä, Dynamoa, Konnia ja Merikoski SBT:tä vastaan. Sami Mutkan valokuva on Nibacos-MLT-ottelusta.