Mika Moilasen uran viimeinen liigakausi päättyi samoin kuin ensimmäinenkin: putoamiskarsintoihin.

– Kyllä siinä näin kävi. Tuli sellainen rinkula kierrettyä, Moilanen kuittaa puhelinhaastattelun alkajaisiksi.

F-liigakarsinnan viides ottelu Limingan Niittomiehiä vastaan oli Moilasen peliuran päätepiste. Moilanen keräsi pisteet 2+3 ja sai kunnian viimeistellä viimeisen maalin, kun ErVi kukisti LNM:n maalein 9-2 ja varmisti liigapaikan ensi kaudeksi.

– Siihen tuli hyvä paikka lopettaa. Oli isot panokset ja sai pelata viimeisen pelin täydessä Mosahallissa. Kun tällä meidän pappakentälliselläkin pelattiin aika hyvä peli, siihen on mukava lopettaa, Moilanen pohtii oltuaan vajaat pari viikkoa ”salibandyeläkeläinen”.

Moilasella on 37-vuotissyntymäpäivä 22.4. ”Pappakentällisestä” liigakentät hyvästelivät Moilasen tavoin myös samana vuonna syntynyt Jani Kukkola sekä myös pari vuotta nuorempi Tommi Rosendahl.

– Muutaman tauon on pitänyt jo aiemminkin, mutta tässä päätöksessä ei ole optiota comebackille, Moilanen vakuuttaa.

Raskaita kausia alla

Tuorein tauko tuli viime kauden jälkeen.

– Syksyllä työhommat olivat sellaiset, ettei pelaaminen siihen sopinut, mutta kun ErVin kausi lähti heikosti liikkeelle, Rastaan Tompan kanssa sovin, että tulisin mukaan kevennetyllä treeniohjelmalla.

EräViikingit julkisti Moilasen paluun 21. marraskuuta. Tomi Rastas vapautettiin päävalmentajan tehtävistä 5. joulukuuta.

EräViikingit ei aivan selvinnyt kuiville runkosarjan lopussa, vaan karsinnat kutsuivat. Kausilla 2020-21 ja 2021-22 joukkue jäi miesten F-liigan pudotuspelien ulkopuolelle, mikä sekin oli jo pieni alisuoritus, mutta nyt meni vielä heikommin.

Moilanen myöntää suoraan, että salibandy on näytellyt elämässä isoa osaa, mutta muutamat viimeiset kaudet olivat raskaita.

– Menestys on ollut heikkoa. Treenitkin tuntuvat raskaammalta silloin.

Parhaat vuodet Ruotsissa

Mika Moilanen palasi Suomeen ja EräViikinkeihin kaudeksi 2016-17 pelattuaan kolme kautta ruotsalaisessa FC Helsingborgissa.

– Se oli sellainen reissu, että sen tulee muistamaan loppuelämänsä. Viihdyin tosi hyvin. Salibandysta sain eniten irti siellä ollessani, kun pystyin pelaamaan ammattilaisena ja keskittymään täysin salibandyyn. Sanotaanko että päivääkään ei kaduta, että sinne tuli lähdettyä, Moilanen muistelee.

– Suosittelen sitä kaikille, joille sellainen mahdollisuus tulee, että pääsee näkemään, millaista tämä touhu on Suomen ulkopuolella.

Länsinaapuriin hän lähti Tapanilan Erän riveistä, jota hän edusti yhteensä kolme kautta 2010-13. Palattuaan Suomeen ensimmäisellä kaudella EräViikingeissä Moilanen saavutti myös ainoan mitalinsa ja pääsi lähimmäksi Suomen mestaruutta, kun ErVi selvisi Hartwall-areenalla pelattuun Superfinaaliin. Classic oli kuitenkin parempi maalein 9-6.

– Meillä oli Superfinaalissa aika monta puolikuntoista pelaajaa, jotka kentälle raavittiin ja silti aika lähelle päästiin, Moilanen pohtii.

– Totta kai Suomen mestaruus on sellainen, jonka olisi halunnut voittaa, mutta ei se loppupeleissä ollut hirveän monta kertaa edes lähellä. Se oli haave voittaa jossain vaiheessa, mutta näköjään se meikäläistä kiersi.

Unohtumaton hetki Helsingissä, ryöstö Riiassa

Maailmanmestaruutta Moilanen sen sijaan pääsi juhlimaan kahteenkin otteeseen, 2010 Helsingissä ja 2016 Riiassa. Hän pelasi välissä myös vuoden 2012 Zürichin ja 2014 Göteborgin MM-kisat, mutta niissä Suomi jäi hopealle.

– Kotikisojen finaali ja täysi Hartwall-areena on yksittäinen muisto, mikä salibandysta pysyy ensimmäisenä mielessä, jos joku pitää nimetä. Se oli upea tunnelma ja kun sai vielä voittaa mestaruuden siinä, sitä hetkeä ei kyllä unohda, Moilanen fiilistelee.

– Mahtavaa oli voittaa Riiassakin, silloin meiltä ei sitä niin paljon odotettu. Kotikisoissa oltiin ehkä ennakkosuosikkeja, mutta 2016 se oli pienimuotoinen ryöstö. Joukkueen kanssa voittaminen on upeaa.

Oletko tyytyväinen uraasi maajoukkueessa?

– Ihan tyytyväinen. Jotain on pitänyt tehdä oikein, kun siellä on saanut neljät kisat pelata.

Jäältä parketille

Moilanen oli Suomen liigakentillä tehokas. Runkosarjan 277 ottelussa hän iski 267 maalia ja yhteensä 393 tehopistettä. Pudotuspelien 36 ottelussa saldo oli 28+16=44. Hyökkääjä itse kuittaa pistemääränsä lyhyesti.

– On niitä jonkin verran kertynyt. Ottelumäärissä olen monia oman ikäisiäni perässä. Jos vertailee saman ikäisiin, he ovat tulleet huomattavasti nuorempina liigaan. Itse olin reilu parikymppinen, kun pelasin ensimmäiset liigapelit.

Kuten jutun alussa viitattiin, Moilasen liigauran ensimmäinenkin kausi päättyi karsintoihin – ja niin päättyi itse asiassa toinenkin. Ne Moilanen pelasi kotikaupungissaan Vantaalla AC HaKissa, joka keväällä 2009 piti liigapaikkansa Kirkkonummi Rangersin ja keväällä 2010 Westend Indiansin kustannuksella suoraan voitoin 3-0.

Moilasella oli alla yksi 48 tehopisteen kausi Divaria SB Vantaassa, kun hänet houkuteltiin liigaan naapuriseuraan kaudeksi 2008-09.

– Kun HaKiin pääsin pelaamaan liigapelejä, huomasin, että täälläkin pärjää. Petteri Nykky oli silloin HaKin valmentajana (maajoukkuetehtävien ohessa kauden 2008-09) ja aloin miettiä, olisiko tässä joskus mahdollisuus. Töitä oli aika paljon tehtävänä, mutta onneksi sieltä sain sen mahdollisuuden ottaa oman paikan.

Moilanen totta vie käytti paikkansa, vaikka pohjat olivatkin omanlaiset. Hän on vielä sitä ikäluokkaa, jossa salibandyn pääsarjoihin on noustu muitakin reittejä kuin lajin omaa pelaajapolkua. Hän muistelee pelanneensa muutaman junnupelin SB Vantaassa edustusjoukkueen ohella, mutta muuten hänen salibandyn pelikokemuksensa pohjilla oli muutama kausi vitos- ja kutosdivisioonissa.

– Junnuajat pelasin jääkiekkoa, olen siis lajin vaihtaja. Täytyy katsoa, jos tässä vaiheessa vaihtaa vielä toiseen suuntaan, Moilanen naurahtaa.

Hän kertoo käyneensä ulkojäillä muutaman kerran talvessa ja yhden kauden oli satunnaisesti kaukalopallojoukkueenkin mukana.

Mökkeilyä ja maanmittausta

Nyt kun salibandyn liigakentät jäävät, häntä voivat siis kutsua jäät. Ainakin pilkkijäät, sillä aina kun mahdollista, Moilanen ottaa suunnan Etelä-Savoon ja lähtee Mäntyharjulla sijaitsevalle mökilleen.

– Aika pitkälti vapaat viikonloput menevät mökillä kalastellen sekä syksyllä ja talvella metsästellen. Sitä on koettanut aina salibandykauden yhteyteenkin saada mahtumaan mahdollisimman paljon, mutta se on välillä vähän hankalaa.

Kun Moilanen oli aikoinaan poissa pelikentiltä jo alkukauden syksyllä 2018, huhu kertovat, että syynä olivat rakennushommat mökillä. Pitääkö tämä paikkansa?

– Mökillä oli rakennushommaa, mutta ei se ollut pelkästään se syy. Silloin jo mietiskelin. olisiko se omalta osaltani ollut siinä, mutta kuitenkin pelaaminen oli niin mukavaa, että vielä sitä halusi tulla takaisin.

Mutta nyt lopettamispäätös siis kuulemma pitää. Moilasella on vielä reilu vuosi jäljellä maanmittaustekniikan insinööriopintoja ammattikorkeakoulussa.

– Ensi vuonna opiskeluja on enää sen verran vähän, että siinä pystyy ohella tekemään töitäkin. Salibandyn pelaamista samaan yhtälöön olisi vaikea laittaa.

Miten tuleva maanmittari mittaa mennyttä salibandyuraansa?

– Ensimmäisenä tulee mieleen, että se on antanut todella paljon ystäviä ja kavereita. Tuossa on aika monta eri joukkuetta, joissa on pelannut. Kaverien määrä on ihan huikea ja yhteiset kokemukset heidän kanssaan.

Pukukoppielämää jäät kaipaamaan?

– Se on just näin. Näiden muiden kokeneiden äijien kanssa puhuttiin, että niitä fiiliksiä mitä urheillessa joukkueen kesken saa, ei saa työelämässä tai muualla. Niitä muistoja voi kiikkustuolissa sitten mietiskellä.