Westend Indiansin ja Esport Oilersin välinen kuudes välieräpeli tarjosi tiistaina tapahtumia koko rahan edestä.
Indians nousi neljän maalin takaa tasoihin ja 9-9-maali syntyi vain sekuntia ennen peliajan loppua. Lopulta Indians-hurmio kulminoitui Juuso Kekin jatkoaikamaaliin ajassa 60.45.
Me paikalla olleet saimme kokea ainutlaatuisen salibandyelämyksen. Omasta kohtuullisen isosta salibandymuistojen pankkiholvista ei tule vastaavaa mieleen. Unohtamatta sitä, että kyseessä oli paikallisvälierä ja Indians samalla nousi sarjassa 0-3-tappiolta 3-3-tilanteeseen, mikä on sekin salibandyn liigahistoriassa ensimmäinen kerta.
Toinen puoli totuudesta on se, että ottelun laatu tuskin miellytti kummankaan joukkueen valmennusta. Antti Vartiainen oli varmasti tyytyväinen tuloksesta, mutta molempien joukkueiden puolustus- ja maalivahtipelaaminen ei ollut lähelläkään välierien tasoa. Hyökkäyspelin osaltakin molempien maalimäärä oli ”ansaittua” isompi.
Tätä ei kannata ymmärtää väärin. On erittäin hieno juttu, että tällaisia pelejä on välillä. Ottelu osoitti, että salibandy on monipuolinen laji ja korkeallakin tasolla voidaan nähdä sekä maalijuhlia että vähämaalisia, tarkkoja kamppailuita.
Karkkipäivän ei tarvitse olla joka päivä, koska kyllä se päivittäinen Lauantaipussikin jossain vaiheessa rupeaa tuntumaan pakkopullalta.
Väärin pelattu?
Kevät tuo mukanaan katupölyn, ja lajikeskusteluun osin pölyttyneitä näkemyksiä siitä mitä salibandyn pitäisi olla. On toistaiseksi rikkaus, että salibandy voi lajina olla sekä Otahallin ihme että 2-2-ottelu, jossa pelataan tarkasti pallosta huolehtien sekä tarkasti puolustaen. Toiseksi mainittu voi tarjota myös sellaista urheilussa arvostettua piirrettä, jota kutsutaan jännitykseksi. Jokainen maali merkitsee.
Pölyttynyt näkemys ei ole se, että jonkun mielestä toisena mainittu on tylsää katsottavaa. Mielipiteenä se on täysin oikeutettu. Pölyttynyt näkemys on se, että lajissa on automaattisesti vikaa, jos tällaisia otteluita pelataan aika ajoin, tai jos jonkin joukkueen lähestyminen pallolliseen pelaamiseen on varovaisempi kuin jonkin toisen.
Ironiaa hyödyntäen jotkin kontrollifriikit haluat kitkeä kontrollia lajista – kyllä – lisäämällä kontrollia sääntöjen kautta. Viimeisimpänä lusikkansa soppaan iski Ruotsin maajoukkuevalmentaja Niklas Norden.
Nordenin kommenteissa olennaisin osio koski sitä, että peliaikaa kulutetaan erien lopussa, kun lähdetään hakemaan viimeistä hyökkäystä. Silloin saatetaan seisoskella joitain hetkiä. Hyvä muistaa, että Nordeninkin kommenteissa huomioitiin se, että myös pallottomalla joukkueella on vastuuta näissä tilanteissa. Olisi hassua jos palloton toimettomuus palkittaisiin esimerkiksi pallon saamisella.
Norden kuitenkin nosti esimerkiksi palautusviivojen mahdollisuuden esiin, eli mahdolliset sääntömuutokset lajin muokkaamiseksi. Tähän väliin on lisättävä, että tästä aiheesta ei ole puhuttu juuri lainkaan Suomessa tänä keväänä, sillä pelit ovat tarjonneet pääosin sitä kuuluisaa ”more actionia”. Millä perusteella laji siis tarvitsee muutoksia? Yksittäisten keväiden tai yksittäisten otteluiden perusteella?
Pallopeli
Tähän mennessä esitetyissä lajin viihdyttävyyttä parantavissa resepteissä on puhuttu hyökkäysajoista, palautusviivoista ja paikoin jopa pelaajien vähentämisestä (4v4). Asia mikä koko keskustelussa on häirinnyt alusta asti on fakta, että salibandy on pallopeli. Se jolla on pallo, se hallitsee peliä. Se jolla ei ole palloa, pyrkii saamaan pallon hallitakseen peliä.
Mitä tulee pallon kanssa tehtyyn hallintaan, niin sen suhteen on tällä hetkellä täysi vapaus toteuttaa itseään. Joukkue voi hakea pitkiä pallollisia jaksoja puolustus- ja hyökkäysalueella tai vaikka ”aina” pallon saatuaan hyökätä ärhäkästi suoraan tai vastata vastustajan hyökkäykseen nopealla vastaiskulla.
Nämä ovat lopulta kaikki pallollisia valintoja, joista voi olla montaa mieltä. Jos katsotaan mestareita vuoden 2015 jälkeen, niin pallokontrollin kautta peliä lähestyminen on tuottanut pitkässä juoksussa paremman tuloksen, kuin edeltävä. Siihen päälle tulee tietysti palloton pelaaminen, jossa siinäkin on erinäisiä vaihtoehtoja ja malleja.
Kun joukkueella on pallo, niin se pyrkii rakentamaan seuraavaa hyökkäystä, ja sehän ei ole helppo tehtävä jos tilanne on siinä vaiheessa staattinen. Täten on jokseenkin pallopelien lainalaisuuksia halveksuva ajatus, että pakotettaisiin nopeaan ratkaisuun (hyökkäysaika/palautusviiva) säännöillä vain siksi, että peli on jonkun mielestä tylsää. Miksei pelin ”tylsyys” ole nimenomaan pallottoman joukkueen vastuulla?
Yksi asia mikä vielä häiritsee keskustelussa on syöttöpelin vähättely. On jokseenkin väärin jos joukkue hakee tiloja ja maalipaikkoja maltilla paljon syötellen? Sehän on lopulta kaikkein vaikein tapa rakentaa peliä ja sitä kautta maaleja.
Henkilökohtaisesti karsastan useammin pallollista pakottamista, jossa yritetään saada nopea ratkaisu aikaiseksi, jonka myötä voi syntyä maali, mutta toisaalta pelin kontrolli voi siirtyä hyvin nopeasti vastustajalle. Sekin on täysin hyväksyttävä valinta, ja sen hyvät sekä huonot puolet näkyvät tulostaululla jos ovat näkyäkseen.
Tällaisen henkilökohtaisen näkemyksen perusteella en vielä kuitenkaan linjaisi, että pitää syöttää vähintään 10 kertaa puolen kentän jälkeen, että saa tehdä maalin.
Joukkueilla on erilaisia lähestymistapoja ja se on lajin rikkaus. Se on monen muunkin lajin rikkaus. Joku ottaa vahvuutensa pallottomasta pelistä (2023-2024 Oilers) ja joku vahvasta pallollisesta pelistä. Tuntuisi hassulta, että sääntömuutoksilla kuorittaisiin pallollisen pelin vahvuuksia pallottoman pelin eduksi pallopelissä.
Ajat muuttuvat ja pelaajat sekä valmentajat muuttuvat. Se mikä toimii nyt, ei välttämättä toimi enää 2026.
Vielä loppukaneettina se, että tämänkin kirjoituksen perään tulee todennäköisesti lista lajeista, joissa on se tai se sääntö, joka teki siitä paremman. Harvoin huomioidaan kuitenkaan eri lajien vivahteita ja evoluutiota. Esimerkiksi jalkapallossa aika ajoi ohi ”Mourinho-pallosta” ja useat valmentajat yrittävät kopioida Jurgen Kloppia tai Pep Guardiolaa. Tämän taustalla ei ollut yhtäkään sääntömuutosta, mutta menestyjiä yritetään useimmiten kopioida, ja voitosta salibandyssakin pelataan.
Välieräsarjan Esport Oilers-Westend Indians ratkaiseva seitsemäs välierä pelataan perjantaina klo 18.30 Tapiolan Urheiluhallissa.