Itä-helsinkiläisenä seuraan lähinnä haukkojen matseja. Otteita on koko kauden leimannut erittäin suuri epätasaisuus, eikä peli itsessään ole varsinaisesti kehittynyt vaan nojaa aikalailla kokonaan pelaajien henk koht taitoihin ja päivän vireeseen. Pelissä kun ei toistu minkäänlaiset harjoitellut kuviot eikä pitkiä hyökkäyksiä (osata?) pelata.
Kun jätkät keskittyvät, on puolustaminen parhaimmillaan erittäin tiivistä ja vastahyökkäykset lähtevät terävästi. Laukaisuherkkyys on myös hyvällä tasolla usealla kaverilla ja kun tarkoitus ei kai sitten ole pyörittää pitempiä hyökkäyksiä(?) niin vedot lähtevät nopeasti. Näin ollen vastustaja tasosta riippumatta pitää palloa yleensä haukkoja enemmän ja päivän vireystila / puolustusvalmius ratkaisee paljon.
Viisikot ovat pysyneet aika vakioina koko kauden mikä usein auttaa. Ykkönen toimii kohtuullisen hyvin molempiin suuntiin, haasteina lähinnä pelaajien ylikuormitus (pelien sisällä ja Laakson a-junnupelit) ja Hoffströmin tehottomuus maalipaikoissa.
Kakkonen pelaa todella epätasaisesti. Puolustussuuntaan on paljon ongelmia eikä se selvästi esim Tuunaselle maistu, kun ajatus on pelkästään maalinteossa. Turha hätäily näkyy myös nuorten miesten otteissa lähes joka toisessa vaihdossa.
Kolmonen ei sitten toimi ja pelaajia kierrätetään jatkuvasti ja pienellä peliajalla. Valmentaja ei selvästi näihin kavereihin luota (osin syystä) ja jos pelissä on useampi jäähy, voi peliaika jäädä niin pieneksi että siinä on kyllä hyvin vaikea onnistua.
Haukkojen iso ongelma on ettei avauspelaaminen toimi vaan perustuu satunnaisiin, improvisoituihin "kuvioihin". Palloa ei myös osata oikein kunnolla kierrättää ykkösellä lähtevillä kovilla ja lapaan tulevilla syötöillä, joten peli ei avaudu vaan on kovin hidasta. Siksi vastahyökkäyspeli sopii.
Hyvän valmennuksen merkki on, että pelin osa-alueet kehittyvät kauden edetessä. Haukkojen osalta ei voi väittää että mikään osa-alue olisi varsinaisesti parantunut tai muuttunut alkukaudesta. Miksi näin? Yksi syy on varmasti päävalmentajan lähtö kesken kauden. Antaako Bergman muiden, uusien valmentajien valmentaa vai palaako hän aina vanhoihin tapoihinsa, määrää kaikesta ja muut katsovat hiljaa vierestä?
Vastaus lienee osin se, että joukkue on pitkään harjoitellut lajia vain kerran viikossa kun yksi laji vaihdettiin puntiksi kesken kauden. Tätä logiikkaa on vaikea ymmärtää. Harjoituksissa on niin paljon pelaajia ja usein vielä a-junnut, että järkevää pelinomaista harjoittelua tulee pelaajaa kohden kohtuullisen vähän, kehity nyt siinä sitten. Myöskään harjoituksissa ei kuvioita liikaa harjoitella eikä vaihtoehtoja kokeilla. Tämä johtaa sitten siihen että viisikot pysyvät vakioina, oli numerot taululla mitä hyvänsä ja vaikka eivät osin toimikaan, koska mitään muuta ei ole harjoituksissa kokeiltu.
Haukoilla olisi kaikkien terveinä ollessa pelaajia kolmeen hyvään ketjuun mutta ilmeisesti kolmosen halutaan olevan jarruketju(?). Tämäkään logiikka ei toimi vähäisellä peliajalla ja pelokkaalla pelillä. Pohjajengiä vastaan, jolla oli pelissä vain kaksi ketjua, haukatkin pelasi käytännössä kahdella, sen sijaan että esim. kolmonen olis pantu karvaamaan vastustajalta jalat alta. Pelinjohtamisessa on selviä puutteita ja välillä samat jätkät peluutetaan piippuun ja toiset kylmenevät penkillä. Ja tappiotilanteissa pitäisi reagoida paljon nykyistä nopeammin ja vaihtaa äijiä ja ketjuja. Ei aikalisästä ole hyötyä jos jatketaan täysin samaa menoa. Huvittavaa on, että jos ykkönen ja kakkonen päästävät alussa tilanteen 0-4:ään, niin sitten heitä pitää peluuttaa entistä enemmän, koska kolmonen ei osaa maaleja tehdä. Näin on tapahtunut kauden aikana monta kertaa.
Pakistossa ihmetyttää mm. Sveitsin vahvistuksen täydellinen penkittäminen, näytti alkukaudesta potentiaalin ja osaa pelata kovaa. Junnua on hyvä peluuttaa tulevaisuutta ajatellen mutta ei näin paljon kun miinuksia ropisee. Osa kolmosen kavereista voisi myös pelata pakkia. Peruspakkeja on, mutta heitä pitäisi muistuttaa siivota oman maalin edustalla. Pallon tuijottaminen maksaa paljon maaleja kun vastustaja iskee usein maalin edestä. Aarnion veljekset täydentävät hyvin toisiaan ja turha riskinotto on jäänyt vähemmälle mikä näky positiivisesti. Sitten vaan niitä avauksia hieromaan.
Ihmetyttää myös, että alkukauden paras pelaaja, uusi kaveri Montel, ei jostain syystä saa enää pelata vaikka näyttää erittäin monipuoliselta pelaajalta. Kaverilla on kuulemma joukkueen kovin lämäri ja pehmeät kädet, jolla luulisi myös yv:llä olevan käyttöä. Montel ja Kupela voisivat potentiaalisesti muodostaa erittäin kovan parivaljakon, jos muita ketjuja ei haluta tai uskalleta hajottaa. Tai sitten pitää Kupela ykkösen keskellä ja muodostaa alkukaudesta tuttu tutkapari, Laakso-Montel ja sitten kolmanneksi kaveri, joka raastamalla tekee heille tilaa. Näillä kahdella on Pohjanmaan ja Kupelan ohella jengin paras pelisilmä. Näin saataisiin kolme peliin pystyvää ketjua, ja tasaista peluutusta, mikä olisi myrkkyä vastustajille. Myös ylivoimaan pitää keksiä uutta vaikka se on kohtuullisesti toiminutkin ja kakkos-yv on oltava, jotta peluutus ei sekoa (kuten nykyisin) jos jäähyjä tulee paljon. Pleijareissa ei tällä pelillä pitkälle mennä kun vastustaja pelaa pari kaveria pois niin se on siinä.
Enemmän lajitreeniä ja rohkeutta niin tässä voisi olla eväät mennä tosi pitkälle. Tällä tyylillä tosin taitaa aika loppua ennen kuin valmennus herää. Toivottavasti olen väärässä.
Kamoon, hööks!
