Miksi? Eihän se ole liigan asia, vaan seuran. Liiga voi tietenkin linjata vaikka, että tavoitellaan kaikkien seurojen olevan playoff-tasoisia. Kyllä tuossa aika selkeästi on nyt tuotu esille (viimeistään "#puheenaiheessa"), että liigaseurojen kokonaisvaltainen kehittäminen on työlistalla korkealla.
Mutta eihän sieltä nyt yksittäisiä seuroja pidä poimia. Minusta ainakin olisi outoa, jos jääkiekon Liiga ottaisi tavoitteeksi nostaa Jukurit pronssille. Tai Veikkausliiga ilmoittaisi, että kahdeksan vuoden päästä Honka on mestarijoukkue.
Edit: Tässähän on kuitenkin tuotu esiin esimerkiksi ammattilaisuutta, palkkaa saavia työntekijöitä, omia halleja, yhtenäisiä ottelutapahtumia ja niin edelleen. Nehän ovat kaikkia seuroja koskevia tavoitteita, yksittäisten seurojen esiin nostaminen olisi turhaa. Ainakin itse ymmärrän tavoitteet siten, että käytännössä jokainen seura voisi tulevaisuudessa tavoitella realistisesti mestaruutta. Ei ehkä joka kausi, mutta säännöllisesti.
Koska ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Enkä minä nyt väitä, että Welhot on se kaikkein heikoin, mutta väitän, että ei liigassa ihan hirveän montaa heikompaakaan ole. Minä väitän, että aika harva on tällä hetkellä kiinnostunut liigasta. Aika harva menee katsomaan liigapeliä. Kyllä siellä nimenomaan ne seurat (ja pelaajat) kiinnostavat valtaosaa. Väitän, että jos tehdään kysely katsojille, että "tulitko katsomaan 1) F-Liigaa 2) Tiettyä joukkuetta 3) Tiettyä pelaajaa", niin vaihtoehto 1 kerää ylivoimaisesti vähiten ääniä.
Ei menestys keskinäisessä kilpailussa saakaan olla se mittari. Ei tämä ole mikään armeijan harjoitus, jossa otetaan uusiksi kunnes kukaan ei jää viimeiseksi. Minä en pidä mitenkään realistisena, että kaikki seurat voisivat tavoitella mestaruutta. Jossain Englannin Valioliigassa (johon verrattuna NHL on ihan nappikauppaa) luokkaa 15 seuran ei tarvitse edes haaveilla mestaruudesta, mutta silti siellä tahkotaan rahaa ja näkyvyyttä ihan helvetisti. Jos F-Liigassa on jatkossakin joku LASB, jota kiinnostaa lähinnä osallistumispinssien kerääminen, niin se on minulle ihan ok. Kunhan hoitaa sen oman ruutunsa tuotteen tasosta tietyillä valituilla mittareilla.
Mutta tämmöisiä mittareita seuroille noin esimerkiksi (määrät hatusta vedettyjä, ihan puhtaasti esimerkkejä):
- Yleisömäärä: Ei ensimmäisessäkään pelissä alle 400. Siis ei yhdessä ainoassa. Seuraavalle kaudelle rajaksi 500.
- Kausikorttien määrä: Ihan minimissään 100
myytyä. Ja seuraavalle kaudelle määrää ylös.
- Ottelulähetykset: Korkeintaan kaksi kotipeliä, joista ei ole hoidettu streamia. Jos Ruutu tai Veikkaus tai joku tuo apuja tähän, kiva kiva, mutta seurat itse vastaavat siitä, että lopuista peleistä on jonkun asteinen lähetys. Jatko-ottelut streamattava kaikki, siis joka ikinen.
- Maalikooste oltava julkaistuna 12 tunnin sisällä kotiottelun päättymisestä. Maalikoosteessa oltava mukana kaikki maalit ja lisäksi kaikki vähintään viiden minuutin rikkeet sekä kaikki ottelun rangaistuslaukaukset.
- Pelaajistosta oltava toimitettuna tietyt perustiedot liigalle ja medialle, jotta niitä voi käyttää milloin missäkin. Jos joku pelaajayhdistys auttaa, hienoa, mutta seuralle tästä vastuu.
- Jokainen pelaajasopimus julkistettava kolmen päivän kuluessa sen solmimisesta.
Jos asioista aletaan lipsumaan, se on samantien merkki siitä, että siinä NHL-tuotteen vauhdissa ei olla. Nämä
kaikki mittarit (plus varmasti löytyy muitakin vielä parempia) on oltava
jokaisella liigaseuralla hoidettuna. Siis ei mitään "No kyllä Classic teki kerran", vaan kaikilla, täysin systemaattisesti, aina. Sen kahdeksan vuoden jälkeen joka ottelussa on oltava paikan päällä joku pari tuhatta katsojaa aina, myös jossain "ei kiinnosta kiviäkään ÅIF - OLS"-ottelussa.
Toinen vaihtoehto on, että lopetetaan haaveilu ja ollaan jatkossakin ihan helvetin tyytyväisiä, kun Hämeenlinnassa osasivat vahingossa jossain pelissä melkein käyttää pelikelloa.