Mielenkiintoista ikäkeskustelua. Kyllä 17 -vuotias voi tietysti pelata liigaa. Eihän tähän mitään absoluuttista rajaa voida vetää. Ja jos seuraa -07 syntyneen Ella Virtasen peliä, niin hyvin pysyy vauhdissa mukana.
Mutta kyllä osa joukkueista on ikärakenteeltaan liigan turhan nuoria. On ihan normaalia että on muutama junnu kasvamassa liigajoukkueessa, mutta se että on lähes joukkueellinen junnuja kasvamassa liigajoukkueessa, kertoo ongelmista ikärakenteessa..
Mutta meillä on liian vähän aikuisia "liigatason" pelaajia, eli on rakenteellinen ongelma, joka pitäisi tulevina vuosina korjata.
Siirryn eri aiheeseen.
F- liiga on edennyt A-lohkon osalta melko yllätyksettömänä, ja kauden alla mm. Säbämestarin maalailemat värisävyt sarjasta ovat säilyttäneet hyvin sävynsä.
Vaikka urheiluromantikkona toivoisin olevani väärässä, A-lohkon ainoa jännitysmomentti on se, ottaako Classic hopeaa vai PSS. B-lohko on huomattavasti mielenkiintoisempi.
TPS:n osalta voidaan tietysti jännittää, häviääkö joukkue kauden aikana yhtään ottelua. Yhdyn Toni Lötjösen näkemykseen, että ei. Vaikka raitapaitojen kannalta tilanne onkin auvoisa, ei se sitä sarjan jännityksen kannalta ole. Enkä usko, että tilanne on optimaalinen edes TPS:n kannalta, koska hegemonia-aseman saavuttaminen ilman kunnon taistelua ei kehitä pelaajia niin paljon kuin vahvempi epämukavuusalueelle joutuminen. Uhkaskenaariona vielä on, että TPS rekrytoi kuudennen kentällisen huippupelaajia Loiston kärkipelaajista: Masa P:n oljenkorreksi jää, että kaikki opiskelemaan pyrkivät säbäpelaajattaret valitsevat opinahjon Turusta. Lätkätaalojen rantautuminen Auran aalloille on lajin kannalta kaksiteräinen miekka.
Classic vai Pessi hopealle? Jarkko Rinteellä on käytettävissä kolme tasapainoista kentällistä. Toisin kuin muiden seurojen, hänen ei ole tarvinnut käyttää juniorikorttia juurikaan, kun lahjakkaat -05 kärkipelaajat ovat pelanneet nähdäkseni vain KooVee -ottelussa. Tämä ei tietenkään ratkaise mitalien värejä, mutta viestii pelaajiston leveydestä ja ”särkymävarasta.” PSS:lla on kaksi erittäin rutinoitunutta ja suorituskykyistä kentällistä, mutta ehkä hieman yllättäen Pessillä rosterissa ei ole kovin paljon leveyttä, ja loukkaantumis-/sairaustapaukset aiheuttavat enemmän ongelmia. Paremmuutta on erittäin vaikea ennakoida, mutta esittämäni eron vuoksi sijoitan vähäiset roponi Classicille. Sehän on todennäköistä, että joukkueet käytännössä ”ratkaisevat” hopea- ja pronssimitalit, kun ne kohtaavat välieräottelusarjassa. Sen voittaja häviää loppuottelusarjan ja häviäjä voittaa pronssiottelun.
Näillä näkymin ErVi ja SB Pro kamppailevat pääsystä pronssipelin häviäjäksi. ErVi on hetkittäin kutitellut kärkikolmikkoakin, mutta kun sekä Paajanen että Nordman (todennäköisesti) eivät ole keväällä mukana, tipahtaa ratkaisuvoima niin reippaasti, että vain uskaliaimmat urheiluromantikot uskovat joukkueen kiikuttavan mitalin Mosanmäelle. Nämä molemmat joukkueet ovat mielestäni rosteriin peilattuna onnistuneet peleissään hyvin, mutta hyökkäyspään ratkaisupelaajia löytyy lähinnä vain yhdestä kentällisestä. Palloton peli on sujunut melko hyvin.
SSRA ja Loisto ovat mättäneet maaleja lähes samaa vauhtia kuin ErVi ja SB Pro, mutta kun omissa on soinut melkein tuplatahtia, on selvää kummassa päässä suurimmat ongelmat ovat. Varsinkin Rankat Ankat on ollut pettymys, koska kyllä Oulussa kärkipelaajia on vähintäänkin samalla mitalla kuin helsinkiläisillä ja nurmijärviläisillä, mutta suorittaminen on ollut hyvin epätasaista. Pitkät bussimatkat ovat varmasti oululaisille tuttua, eli kysymys kuuluukin miksi Pulkkinen ja Lipsanen eivät ole onnistuneet virittämään joukkuetta ennakko-odotusten mukaiseen liitoon? Onko opit Happeen ajoilta jo aikansa eläneitä?
Loistosta ja KooVeesta on jo lähes kaikki oleellinen kirjoitettukin. Toivottavasti Loisto saa pitää nuoret ja lahjakkaat pelaajansa, jotta jatkossa homma pelittää paremmin. KooVeen osalta voisi lähinnä pohtia miten joukkue pärjäisi B-lohkossa. Tuskin kovin hyvin. Paljon pitää vettä virrata Tammerkoskessa, jotta KooVeesta saadaan uskottava liigaseura.
B-lohko on huomattavasti mielenkiintoisempi, ja panoksia riittää. Putoajat pitää selvittää, ja ennen kaikkea paikka auringossa, eli ne 4 seuraa, jotka nousevat ensi kaudeksi liigaan. Tämä on suomalaisen naissalibandyn kannalta hyvinkin ratkaiseva kausi, eli missä pelataan pääsarjatason salibandya jatkossa. Jatkossa muutokset ovat (näillä näkymin) pienempiä.
Erityisen mielenkiintoinen on asetelma pk-seudun näkökulmasta. Nyt pk-seudulta on vain yksi seura ylimmällä sarjatasolla. Toki SB-Pro on pk-seudun kupeessa mutta kuten olen aiemminkin todennut, se hyvin pitkälle ammentaa voimavaransa kehyskunnista (Nurmijärvi, Klaukkala, Vihti, Hyvinkää jne.) ja identiteetiltään ei ehkä profiloidu pääkaupunkiseudun seuraksi. B-lohkon ÅIF on tietysti samalla tavalla lähellä pk-seutua, mutta ei ole samalla tavalla kehyskuntien ympäröimä kuin Nurmijärvi, ja kuntarakennekin on aika pirstaloitunut lähelle Helsingin rajaa.
Vaikka pk-seudulla onkin liian vähän tyttö/naispelaajia, varsinkin väestöpohjaan suhteutettuna, olisi lajin kannalta hyvä, että pääsarjaan saataisiin ainakin yksi pk-seudun seura lisää. Siellä missä on paljon ihmisiä, resursseja ja näkyvyyttä, on mielestäni hyvä olla edellytyksiä pelata lajia huipputasolla. Luoda mahdollisuuksia ja innostaa uusia pelaajia lajin pariiin. Se laajentaa lajin tasoa, eikä missään nimessä ole pois pienemmiltä kasvukeskuksilta tai paikkakunnilta, missä laji osin jo voikin hyvin. Lajin riittävän vahva presenssi pääkaupunkiseudulla on kaikkien etu.
Mutta jotta laji kehittyisi pk-seudulla, tarvittaisiin pääsarjaan pääkaupunkiseurojen joukkueita, joilla on VAHVA TYTTÖPELAAJAPOLKU. Olen säbämestarin kanssa täysin samaa mieltä, että on haasteellista, jos ja kun pääsarjatasolle nousee Jokerit ja/tai HU. Muilta paikkakunnilta tietysti siirtyy pk-seudulle pelaajia, mutta arvokkaan juniorityön on silloin tehnyt pienemmän paikkakunnan seura.
Jos omia junioreita ei ole, niin pitää uusiin pääsarjajoukkueisiin sitten ammentaa pelaajia alueen vahvoista juoniorikasvattajista, joita pk-seudullaon tällä hetkellä tasan kaksi: EräViikingit ja Northern Stars. Molemmilla seuroilla on erittäin vahva tyttöpelaajapolku, asian voi vaikka tarkistaa T21, T18 ja T18 SM-sarjataulukoista. (Olisi oma tarinansa, mutta alueella esimerkiksi SB Vantaan, GrIFK:n, Oilersin ja osin Tiikereidenkin vahvat tyttöaihiot ovat sammuneet eri syistä johtuen).
Mielenkiintoiseksi asetelman tekee vielä se, että ErVi Ja Northern Stars ovat yhteistyöseuroja. Esimerkiksi viime keväänä useita NS.n kärkijunnuja siirtyi ErVin liigarosteriin. NS taistelee nyt paikasta ensi kauden 1 divisioonaan, ja varmasti myöhemmin liigaankin, mutta se voi viedä aikansa.
Nyt näyttää siltä, että Jokerit ja ÅIF olisivat nousemassa, mutta tilanne voi tietysti muuttua. Vaikka ÅIF:lla onkin kohtuullista junioritoimintaa, ei se mielestäni täysin omavarainen ole menestyäkseen pysyvästi liigatasolla, ja Jokereiden pitäisi sitten ammentaa kaikki tulevaisuuden pelaajat sitten jostain muusta seurasta.
Jos oletamme, että ErVi nappaa pelaajaputkestaan kaikki parhaat liigarinkiinsä, nousee pk-seudun liigapaletin osalta Northern Starsin tyttöjuniorit isoon rooliin. Seurassa on tälläkin hetkellä useita lahjakkaita -03, -04, -05, -06 jne. pelaajia, joilla on potentiaalia pelata liigaa. Ehkä n. 3 joukkueellista pelaajaa, jotka jo nyt mahtuisivat KooVeen liigajoukkueeseen😊
Tapio Hämeen-Anttila varmaankin toivoo, että nämä pelaajat pelaisivat liigaa Norssin sinivalkoisissa väreissä, mutta mikä on aikaikkuna, jolloin tämä on mahdollista? Riittäkö se palaajille?
Vai meneekö terävin kärki edelleen yhteistyöseuraan ErViin? Vai päästetäänkö mahdollisesti liigaan nouseva Jokerit apajille? Varsinkin Jokerit tarvitsee varmasti pelaajia jatkossa, jos nousee liigaan ja haluaa siellä pysyä. Osa Jokereiden pelaajista on jo hyvin kokeneita ja tuskin enää kovin pitkään haaveilevat edullisesta, mutta kuitenkin maksullisesta bussimatkailusta ympäri Suomen. Hämeen-Anttilalla olisi tietysti mahdollisuus neuvotella Jokereiden kanssa yhteistyöstäkin ja jopa fuusiostakin, mutta usein on vaikea löytää yhteisiä speksejä. Joka tapauksessa näen, että Northern Starsilla on merkittävä rooli kun ratkotaan pääkaunpunkiseudun liigahaasteita, niin vahva ja ennen kaikkea liigapelaamisen kannalta korvamerkkaamaton on seuran junioripooli.
Eli isoja asioita ratkotaan B-lohkossa. Paitsi pk-seudulla, myös Kuopiossa, Tampereella ja Jyväskylässä jännitetään. Welhojen tilanne näyttää hyvältä, ja hienoahan se olisi, jos Kuopiossa pelattaisiin ensi kaudella ylimmän sarjatason naissalibandya. Pirkkojen nousulla/nousemattomuudella Tampereen kupeesta saattaa olla jotain heijastusvaikutuksia KooVeen tulevaisuuteen, en osaa sitä tarkemmin arvioida. Jyväskyläkin keskeisenä opiskelupaikkakuntana sopisi hyvin pääsarjapaikkakunnaksi.
Kun on keskusteltu siitä, kasvaattaako 8 joukkueen sarjan kasvu 12 joukkueeksi tasoeroja, niin vastaus ainakin tällä hetkellä on: EI. Kaikki pääsarjaan nousevat 4 joukkuetta mahtuvat hyvin tasoltaan TPS:n ja KooVeen väliin. Noita Säbämestarinkin mainitsemia kasteja on A-lohkossa minun laskutavallani kolme (kärkikolmikko, keskikasti, peräpää), ja kun mukaan saadaan 4 joukkuetta lisää, ei välttämättä uusia kasteja enää synny, mutta syntyy tukevampi keskikasti ja peräpää. Parhaimmillaan saadaan pääsarjaan jopa tasaisuutta lisää, kun otteluiden voittajien ennakointi on tätä kautta haastellisempaa. Se on selvää, että kärjen ja hännän välinen ero ei kuitenkaan kavennu.
Joka tapauksessa, B-lohkon tilanne on jännittävä. Panoksia on paljon, ja jännitys säilyy pitkälle kevääseen asti. Otteluiden voittajaa on huomattavasti vaikeampi ennakoida kuin A-lohkossa, jossa liian monet pelit on käytännössä taputeltu jo ennen ottelun alkua.
