Pääkallo.fi

Naisten F-liiga 2022-2023

Tarvitaanko naisten liigapeleille edelleen oma viikoittainen keskusteluketju?

  • Kyllä

  • Ei


Results are only viewable after voting.
Tuo on ihan totta, tosin Suomelan kohdalla täytyy todeta, että kyllä hän on varmaan hieman paremmin perillä naissalibandyn asioista kuin mitä tuo haastattelu antaa ymmärtää, koska hänhän toimii Mäkelänrinteen urheilulukiossa salibandyn lajivalmentajana ja sitä kautta antaa oman panoksensa nais- ja tyttösalibandyyn.
Joo en kyseenalaista hänen kompetenssia tai sitoutumista lajiin, mutta samalla tosiaan ihmettelin, että lajilegenda kommentoi julkisesti omasta lajistaan tyyliin, että "kiinnostaa vain majupelit ja pleijarit kun niissä on panosta" ja ettei kiinnosta koska "lajissa ei ole persoonia".
 
Viestejä
536
Joo en kyseenalaista hänen kompetenssia tai sitoutumista lajiin, mutta samalla tosiaan ihmettelin, että lajilegenda kommentoi julkisesti omasta lajistaan tyyliin, että "kiinnostaa vain majupelit ja pleijarit kun niissä on panosta" ja ettei kiinnosta koska "lajissa ei ole persoonia".
Tämä on omien kokemusteni mukaan suhteellisen yleinen vastaus/näkemys, eikä ole edes sukupuolisidonnainen - ihan samaa sanotaan F-liigan miesten sarjasta. Monelle Divarin, Suomisarjan tai jonkin alemman divarin ottelu tarjoaa mielenkiintoisempaa seurattavaa, kuin F-liigan tai maajoukkueen ottelut. Syinä tähän on mainittu mm. se, että "huippusalibandysta" on tullut liian taktista, ja pelaajistakin liian urheilullisia. Monet kaipaa juurikin noita "persoonia".
 
Tämä on omien kokemusteni mukaan suhteellisen yleinen vastaus/näkemys, eikä ole edes sukupuolisidonnainen - ihan samaa sanotaan F-liigan miesten sarjasta. Monelle Divarin, Suomisarjan tai jonkin alemman divarin ottelu tarjoaa mielenkiintoisempaa seurattavaa, kuin F-liigan tai maajoukkueen ottelut. Syinä tähän on mainittu mm. se, että "huippusalibandysta" on tullut liian taktista, ja pelaajistakin liian urheilullisia. Monet kaipaa juurikin noita "persoonia".
Edelleenkin minusta on erikoista, että entiset pelaajat eivät seuraisi lajin huipputasoa uransa jälkeen, koska "peleissä ei ole panosta", "lajissa ei ole (enää) persoonia" tai että "laji on liian taktinen ja pelaajat liian urheilullisia". Todellisuus voi ehkä olla näin sitä en kiistä, mutta silti hämmästelen noita "ennen oli kaikki parempaakinmaisia" perusteluja.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
39
Tässähän oli kyse vain yhden ihmisen sanomisesta, eikä siihen kannata liikaa takertua.

Koronan jälkeen laji kuin laji on kamppaillut katsomojen täyttymisen kanssa. Me ihmiset haluamme elämyksiä, ja niitä tulee saada kokea enemmän ja entistä nopeammin. Samalla myös tarjonta kasvaa koko ajan, joten perinteisin keinoin voi olla vaikeaa kilpailla yleisöstä.

Viime viikolla Pro järjesti peliinsä myös oheistapahtumaa, mikä olikin varsin piristävää. Toivottavasti tämän tapahtuman innoittamana entistä useampi tulee katsomaan pelejä uudestaan. Pelikään ei ollut ihan läpihuutojuttu, vaan tarjosi momenttinsa.
 
Viestejä
47
Samaa mieltä nimimerkki ’tuulen tuivertaman’ kanssa. Aina silloin tällöin on mukava kun ottelutapahtumiin lisätään vähän jotain ekstraa. Runkosarjaottelu, josta voi melko suurella varmuudella odottaa kaksinumeroista tulosta ei saa ainakaan minua ostamaan lippua kyseiseen peliin tai edes katsomaan ottelua ruudusta.
 
Viestejä
536
Edelleenkin minusta on erikoista, että entiset pelaajat eivät seuraisi lajin huipputasoa uransa jälkeen, koska "peleissä ei ole panosta", "lajissa ei ole (enää) persoonia" tai että "laji on liian taktinen ja pelaajat liian urheilullisia". Todellisuus voi ehkä olla näin sitä en kiistä, mutta silti hämmästelen noita "ennen oli kaikki parempaakinmaisia" perusteluja.
Koronan jälkeen laji kuin laji on kamppaillut katsomojen täyttymisen kanssa. Me ihmiset haluamme elämyksiä, ja niitä tulee saada kokea enemmän ja entistä nopeammin. Samalla myös tarjonta kasvaa koko ajan, joten perinteisin keinoin voi olla vaikeaa kilpailla yleisöstä.
Erottaisin näissä keskusteluissa kaksi asiaa/kysymystä;

Ensimmäinen kysymys on se, miksi yleisöä käy/ei käy peleissä? Tähän keskustelun haaraan voidaan liittää niin entiset pelaajat, nykyiset juniorit kuin taviksetkin. En osaa itse ajatella, että millään tietyllä ryhmällä olisi sen isompaa "velvoitetta" käydä seuraamassa otteluita, jos ne eivät syystä tai toisesta kiinnosta. Hakisin tässä keskustelussa enemmän niitä syitä ja seurauksia, miksi yleisöä peleissä joko käy tai ei käy.

Toisena kysymyksenä pyörittelisin itse sitä, että miksi aktiiviuransa päättävät (nais)pelaajat, eivät ole halukkaita jatkamaan lajin parissa muissa tehtävissä - oli se rooli sitten katsoja, valmentaja tai jokin muu. On helppo ajatella, että vuosia ja vuosikymmeniä lajin parissa pelaajana olevat henkilöt jatkaisivat lajin parissa jossain muussa roolissa, mutta valitettavasti etenkin naispuolella tämä ei toteudu. Olen keskustellut vuosien varrella asiasta useamman seuran edustajan kanssa, ja kaikki ovat jakaneet saman huomion. Ehkä yleisin perustelu tässä asiassa on ollut ajan puute (perheen perustaminen). Sinällään ymmärrettävä peruste, mutta ei mielestäni voi olla koko totuus.
 
Viestejä
9
Säbämestari:

En nyt osaa tämän sivuston kuvakaappauksia tai muutakaan hienouksia. Joten toivottavasti pelkkä lukutaito vastaanottajilla riittää.

Yritän avata ainakin omia syitä, miksen taustalla tule jatkamaan enää missään joukkueessa (oli mies-tai naisjoukkue)

1. Peleihin ei isolle tasolle koskaan oma osaaminen ole riittänyt ja sellaista vuosikertaa, että oma osaaminen pihapeleissä, yleisurheilussa sekä lentopallossa ja pesäpallossa - ei ollut säbä silloin vielä vasta kuin suunnitelmissa jollain, kun itse urheilin kilpaa. Mutta nautin joka lajista - ja myös uusien lajien kokeilusta.

2. Kun päädyin vanhemmalla iällä vahingossa säbään, exän poikaa kannustin pelaamaan ja pelasin hänen kanssaan pihalla ja ostin välineitä. Innostuin itsekkin ja pelasin myös harrastuksen vuoksi, kun pyydettiin naisjoukkueeseen mukaan.

3. Polvesta meni eturistiside ja kierukat, eka leikkaus ei täysin onnistunut, eikä toinenkaan. Pelit jäi siihen, mutta kiinnostus ja rakkaus uutta lajia kohtaan säilyi. Mutta vuorotyöstä ei enää pelkän katselun vuoksi voinut vaan pyytää vuoronvaihtoja tai palkatonta vapaata viikonloppuisin (ei ole yksin maksaessa enää vara vain tukemisen vuoksi) - mitä pelatessa vielä toki tein. Aina piti päästä pelaamaan - maksoi, mitä maksoi!


4. Valmentajakokeilua, missä en pärjännyt (onneksi ymmärsin itse lopulta etten osaa) ja taustahommiin rakkaudesta lajiin sen jälkeen. Ilman korvauksia ensin pari vuotta töiden ohella, sen jälkeen nimelliskorvausta pari vuotta töiden ohella.

Kovaa arvostelua joukkueen ulkopuolelta, tappelua ilman syytä salibandyliiton kanssa, naissalibandyn arvostuksen puutetta jopa liiton osalta...samalla tasapainoilua omien töiden kanssa. Burn out.


Vaikkei olisi perhettäkään, niin kaikki on vähintään 60% vaikeampaa naissalibandyn taustoilla kuin miesten. Näkyy tällä sivustolla jo besser wissereiden mielipiteissä, jotka todennäköisesti itse eivät kovasti ole joutuneet kenenkään muun kuin itsensä puolesta puhumaan tai taistelemaan. Katseleminen ja arvostelu on helppoa kuin heinän teko. Naisjoukkueet joutuvat tekemään paljon enemmän kuin miesjoukkueet.

Toki jopa jääkiekossa.

Pitäisi liitosta lähteä se eka askel, että arvostusta saataisiin myös naisjoukkueille.

Ei edesauta, että esim tulospalvelussa näytetään miesten 2. divari ennen naisten 1. divaria, eikä naisten 2. div otteluohjelmaa per päivä ollenkaan...
Uutisoinnissa voi myös laskea ketä liiton sivuilla tuodaan esille ja ketä ei.


Joukkueet tekevät itse mitä osaavat ja pystyvät. Ja ne jäävät taustoille, ketkä kestävät haukkumista ja arvostelua (useimmiten ilman syytä - ja useimmiten niiltä, jotka vain katsovat laittamatta tikkua ite ristiin mihinkään)
 
Viestejä
39
Juuri eilen kirosin tuota tulospalvelun päivän pelit osiota. Kilometrin verran miesten divaripelejä, mutta naisten pelit pitää käydä erikseen etsimässä ja lisäämässä suosikkeihin. Mahdollisuus poissulkea ei-kiinnostavat sarjat puuttuu, tai ainakaan en ole löytänyt.

Itse tiedän useita naisia, jotka toimivat salibandyssä joko taustoissa tai valmentajina. Pääsarjatasolle he eivät ole päätyneet.

Nimimerkki Pohjoisen Säbä tuo hyvin esiin, miten perhesyiden lisäksi työpaikkojen segregaatio naisten ja miesten töihin voi vaikuttaa vapaa-ajan käytön valintoihin. Toki miehistäkin osa tekee vuorotyötä tai ylipäätään työtä, jossa ajankäyttöä ei voi työnantajan kanssa sovitella, mutta harvempi heistäkään taitaa olla salibandyaktiivi.
 

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Viestejä
536
Kiitokset Pohjoisen säbälle hyvästä kirjoituksesta. Poimin siitä pari kohtaa:

4. Valmentajakokeilua, missä en pärjännyt (onneksi ymmärsin itse lopulta etten osaa) ja taustahommiin rakkaudesta lajiin sen jälkeen. Ilman korvauksia ensin pari vuotta töiden ohella, sen jälkeen nimelliskorvausta pari vuotta töiden ohella.
Tämän osalta haluaisin todeta sen, että valmentaminen vaatii niin kouluttautumista kuin kokemustakin. Se että on itse pelannut, voi luoda jonkinlaista pohjaa ja edes auttaa valmentajaksi kasvamista, mutta ei itsessään tee vielä valmentajaksi.

Kirjoituksestasi ei käy ilmi, millainen tuo "valmentajakokeilusi" oli - ennätitkö esim. kouluttautua tehtävääsi ennen sen aloitusta, ja millaista tukea sait tehtävässäsi toimiessasi. Nämä kaksi asiaa ovat kriittisiä elementtejä etenkin aloittavalle valmentajalle, mutta tarpeellisia myös kokeneellekin. Jos aloitteleva valmentaja heitetään suoraan syvään päähän ilman koulutusta ja tukea, niin hyvin harvoin lopputulos on hyvä - tältä osin seurojen valmentajapolkujen rakenne on äärimmäisen tärkeä. Ja kun mietitään valmennuksen merkitystä osana harrastustoimintaa, niin tuo on se sektori, johon seurojen pitäisi kyetä toiminnanjärjestäjänä panostamaan.

Joukkueet tekevät itse mitä osaavat ja pystyvät. Ja ne jäävät taustoille, ketkä kestävät haukkumista ja arvostelua (useimmiten ilman syytä - ja useimmiten niiltä, jotka vain katsovat laittamatta tikkua ite ristiin mihinkään)
Tämä on varsin tutun kuuluista, ja pätee kyllä erinomaisen hyvin seuratoimintaan, ja varsinkin junioriurheiluun - hieman kärjistäen sanottuna ainoa asia miten oman lapsen harrastuksen eteen ollaan valmiita tekemään, on maksaminen. Ja sen myötä ilmeisesti koetaan syntyvän oikeus arvostella niiden henkilöiden tekemistä, jotka näkevät vaivaa joukkueen eteen. Mikäli ilmapiiri on tämän kaltainen, niin ei liene kenellekään yllätys, että ne vähätkin innokkaat toimijat katoaa. Koska nämä vapaaehtoistoimijat ovat seuratoiminnan arjen toimintojen ja jatkuvuuden kannalta kriittisiä, pitää myös heille on tarjolla riittävät tukitoimet.
 

Koivusen Jussi

Mikähän on F-Liiga -historian ns. rumin lopputulos? Turussa vahvasti työn alla TPS-Koovee -matsissa ikävät luvut. Nyt 23min ja 10-1.
 

Koivusen Jussi

Faktaa en osaa sanoa, mutta äkkiseltään heittäisin Happee vs. Jymy 21-5 tuloksen kaudelta 2020/2021. En muista, että olisin toista kertaa nähnyt tehtävän yli 20 maalia F-liigan ottelussa.
Tepsi jarrutteli. 19-2. Toki maaliero enemmän kuin tuossa pelissä.
 

Koivusen Jussi

Miesten Liiga: Happee-M-Team 17-0 (19.2.2017)

Naisten Liiga: Classic-Crackers 27-3 (10.1.2016)

Tossa historia. Eli ei oo tasoeroja enää nykyään :)

Toki kyllä kysyinkin näemmä F-Liigaa, joten siinä toki eri faktat.
 
Viestejä
300
Koovee on väärässä sarjassa tällä joukkueella, mutta ensikauden joukkue on se jolla on enemmän merkitystä.
Tämän kauden kolme kohtaamista:
TPS - Koovee 50 - 3
 

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös