Naisten F-liiga 2022-2023

[Säbämestari]

Vettä on virrannut plää plää plää, mutta se ei poista sitä fatkaa, että jollain ihmisillä on vielä moraaleja maailmassa ja halua edustaa vain yhtä turkulaista seuraa.

Vaikka joukkueurheilusta keskustelemmekin, niin silti keskiössä ovat yksilöt. Yleisesti ajatellen seurauskollisuus on itsessään hieno asia, ja luo tietynlaista urheiluromantiikkaa. Silti jokainen urheilija tekee päätöksensä viime kädessä omaksi parhaakseen - eikä silloin välttämättä tuijoteta sitä pelipaidan väriä tai siinä olevaa logoa. Mielestäni tämä myös meidän kannattajien tulee ymmärtää ja hyväksyä. Pelaajat keskiöön.

 

[jackie]

Tietääköhän kukaan miksi nuori Linnea Nevalainen ei ole aikoihin pelannut Loiston liigajoukkueessa?

Loukkaantui alkukaudesta pelatussa kotiottelussa muusta en tiedä.
Olisiko kuntoutus kesken?

Nevalainen on yksi tulevaisuuden huippupelaajista ja 2005s pelaajana vielä muutaman vuoden opiskeluita jäljellä eli olisiko ainakin Loistossa tuon ajan?

 

[Säbätykki]

Vaikka joukkueurheilusta keskustelemmekin, niin silti keskiössä ovat yksilöt. Yleisesti ajatellen seurauskollisuus on itsessään hieno asia, ja luo tietynlaista urheiluromantiikkaa. Silti jokainen urheilija tekee päätöksensä viime kädessä omaksi parhaakseen - eikä silloin välttämättä tuijoteta sitä pelipaidan väriä tai siinä olevaa logoa. Mielestäni tämä myös meidän kannattajien tulee ymmärtää ja hyväksyä. Pelaajat keskiöön.

Noh katsotaan sitten ensi kauden alussa, kumpi osui oikeaan

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Twitterin puolella oli sympaattinen kommentti jossa todetaan miten on rikkaus, että kaikille löytyy Turussa oma paikkansa... (= tarkoittaen sitä, että parhaat TPS:iin ja loput sitten muualle )

 

[Tuulen tuivertama]

Joskus mietin, että tänne kirjoittavat ottanevat salibandyn enemmän tosissaan kuin moni sitä harrastava. Itselle oli pelatessa kaikista tärkeintä joukkuehenki. Tiimi, jossa tehtiin yhdessä töitä sen eteen, että kehityttiin sekä yksilöinä että joukkueena. Itse en koskaan päätynyt maajoukkueeseen, mutta joitain pelikavereita kyllä. En koe, että heidän peliuraansa ainakaan liikaa haittasi se, että peleissä oli roolia tarjolla.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Joskus mietin, että tänne kirjoittavat ottanevat salibandyn enemmän tosissaan kuin moni sitä harrastava.

Kunnianhimo on yksilöllistä: joillekin riittää, että saa - ensisijaisesti - harrastaa kivassa porukassa ja toiset sitten saat urheilevat tavoitteellisemmin ja ovat valmiita tekemään isojakin uhrauksia lajinsa suhteen.

Tämä on rikkaus.

 

[Sähly50]

Valtolan äiti toimii edelleen Loiston edustusjoukkueen joukkueenjohtajana. En itse nää asiaa niin mustavalkoisena kuin sinä. Vettä on virrannut plää plää plää, mutta se ei poista sitä fatkaa, että jollain ihmisillä on vielä moraaleja maailmassa ja halua edustaa vain yhtä turkulaista seuraa.

Seurauskollisuudessa on tosiaan nostalgiaa, mutta moraalin kanssa seurauskollisuudella ei ole kyllä mitään tekemistä. Naisten sabassa pelaajat ovat nuoria ja ihmisinäkin "keskeneräisiä". Saattaa olla erittäin järkevää lähteä seurasta, missä äiti ja/tai isä ovat taustoissa. Joillakin ihmisillä on jopa halu päästä omilleen ja näyttää pärjäävänsä. Joillakin se käy luontevasti, kun muutetaan opiskelujen tms takia pois kotipaikkakunnalta.

Pelaajat vaihtavat seuraa melko epävarmassa tilanteessa eikä omasta roolista ole varmuutta muilla kuin joukkueen parhaimmilla pelaajilla. Heikommasta seurasta parempaan siirtymisessä on kuitenkin riskinä joutua penkinlämmittäjäksi, mikäli uusi seura onnistuu haalimaan ison joukon hyviä saman roolin pelaajia. Missään joukkueessa ei kehity, jos ei pääse pelaamaan. Joten annetaan naisten ja tyttöjen tehdä ratkaisunsa, joka ei ole välttämättä ihan helppo.

 

[juhasiltanen]

Joten annetaan naisten ja tyttöjen tehdä ratkaisunsa, joka ei ole välttämättä ihan helppo.

Tuskin täällä kukaan on edes minimaalisesti yrittänyt ohjata kenenkään ratkaisuja. Jollain foorumilla kirjoittelulla nyt ei muutenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään.

 

[Säbämestari]

Vaikka joukkueurheilusta keskustelemmekin, niin silti keskiössä ovat yksilöt. Yleisesti ajatellen seurauskollisuus on itsessään hieno asia, ja luo tietynlaista urheiluromantiikkaa. Silti jokainen urheilija tekee päätöksensä viime kädessä omaksi parhaakseen - eikä silloin välttämättä tuijoteta sitä pelipaidan väriä tai siinä olevaa logoa. Mielestäni tämä myös meidän kannattajien tulee ymmärtää ja hyväksyä. Pelaajat keskiöön.

Noh katsotaan sitten ensi kauden alussa, kumpi osui oikeaan

Itselleni tässä ei ole kyse mistään kilpailusta. Muutoinkin tuossa edellisessä viestissä käsittelin asiaa yleisellä tasolla ilman yhdenkään pelaajan nimeä.

Onhan meillä historiassa montakin sellaista tarinaa, jossa urheilijoita on siirtynyt seurasta A seuraan B, vaikka se ei olekaan "seurauskollisuuden" ja "urheiluromantiikan" mukaista. Kuinka moni olisi vielä jokunen vuosi uskonut (tai ainakaan halunnut), että esimerkiksi Tapparan kasvatti Henrik Haapala pelaisi uransa parasta kiekkoa paikallisvastustaja Ilveksen riveissä? Tai aikanaan sitä, että iki-HIFK:na pidetty Ville Peltonen palasi Amerikan kiertueeltaan Jokereiden kapteeniksi HIFK:n sijaan?

Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia - tai sen enempää ruusunpunaisiakaan, vaan yleensä niissä on monenlaisia sävyjä.

 

[säbäkeke]

Itse en näe että naisten salibandyssa joukkueen valintaan vaikuttaa isosti seurauskollisuus. Ennemmin joukkueen valintaan vaikuttaa mistä saa opiskelupaikan, työt, joukkuekaverit ja yksi iso on valmentaja/valmennus.

 

[Yski-Iskä]

Mukavaa että ketjussa on vilkkaampaa keskustelua kuin miesmuistiin. Hieno juttu.

On tietysti täysin selvää että työ- tai opiskelupaikan sijainti vaikuttaa. Jos opiskellaan Turussa tai Helsingissä, niin ei mennä Rankkoihin Ankkoihin pelaamaan. Jne.

Mutta jos asumispaikkakunnan lähialueella on 2-3 seuraa valittavana, voivat monet seikat vaikuttavat (kilpailullisuus, kehittyminen, valmentajat, peliajan/paikan ennakoitavuus, kustannukset, tutut pelikaverit, seurauskollisuus jne.). Meidän on lähes mahdotonta tietää miten nämä asiat priorisoituvat ja painottuvat yksittäisen pelaajan päässä. Kukaan ei tietenkään estä arvailemasta.

Säbämestari kirjoittikin ansiokkaasti näistä kustannuksista. Tietoa minulla on kolmen seuran osalta ja jotain osviittaa parin seuran osalta, ja tietoni ovat kyllä hyvin samansuuntaiset mitä Säbämestari kirjoitti. Kuinka paljon kustannukset ( ja seuran oheispalvelut) vaikuttavat yksittäisen pelaajaan seuravalintaan on tietysti pelaajakohtaista, jos seuravaihtoehtoja on. Uskoisin että tämä ei ole keskeisin valintakriteeri, varsinkin kun nuorella pelaajalla maksutapa usein on: ”pappa betalar”.

Ketjussa on jonkin verran ennakoitu TPS: n hegemonian jatkuvuutta. 1-2 kauden aikajänteellä se tuskin murentuu. Nopein/lähin uhkaaja lienee Classic, jolla on vahva rosteri jo nyt, ja juniorimyllystä jauhaa huippupelaajia kaikissa ikäluokissa.

Ylipäätään uskon, että kestävän kehityksen tiellä ovat ne seurat, joilla on jo nyt hyviä aikuispelaajia sekä vahva oma tyttöjunioripolku eli oma pelaajatuotanto. Pidemmällä aikajänteellä on kuitenkin sekä työlästä että sattumanvaraista saada tasoa ylläpidettyä muiden seurojen kasvattamien pelaajien turvin. Tästä näkökulmasta tilanne näyttää hyvältä, pelkästään junioreiden sarjataulukkoja tutkailemalla, Classicin ohella ainakin PSS: lla ja EräViikinkeillä.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Tästä näkökulmasta tilanne näyttää hyvältä, pelkästään junioreiden sarjataulukkoja tutkailemalla, Classicin ohella ainakin PSS: lla ja EräViikinkeillä.

Kysyntä ja tarjonta pätee tässäkin ja ainakin pääkaupunkiseudulla harrastetaan enemmän seurashoppailua. Tulee muuteen mieleen miten ErVi latasi rosterinsa täyteen nuorisomajulaisia tässä pari-kolme kautta sitten erinäisillä "majulupauksilla".

 

[Yski-Iskä]

Minulle ei kyllä laisinkaan aukea itäisen tietäjän kommentista, miten useita vuosia sitten mahdollisesti tehdyt sanomiset liittyvät tämän hetken juniorisarjataulukkojen mukaisiin voimasuhteisiin?

Itse tykkään enemmän lukea viestejä. jossa on jokin logiikka, pointti tai selkeitä perusteluja. Sellaisesta hyvänä esimerkkinä toimii Säbämestari, jonka viestit ovat aina selkeitä ja hyvin perusteltuja, täysin riippumatta siitä olenko kaikesta sisällöstä samaa mieltä.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Minulle ei kyllä laisinkaan aukea itäisen tietäjän kommentista, miten useita vuosia sitten mahdollisesti tehdyt sanomiset liittyvät tämän hetken juniorisarjataulukkojen mukaisiin voimasuhteisiin?

Täytyy myöntää, että tuo tummennettu kohta meni minulta täysin ohi. Sillä tietääkseni minun kahden lauseen kommentissa niin:

- en viitannut mihinkään "vuosia sitten sanomisiin"
- en viitannut mihinkään "tämän hetken juniorisarjataulukkoihin"

... ja täytyy myöntää etten yhtään ymmärrä mistä nuo yllä olevat viittaukset ovat tulleet.

Kommentoin vaan yleisesti sitä (itsestään selvää asiaa), että pääkaupunkiseudulla harrastetaan muuta maata enemmän seurashoppailua (koska pelaajia ja seuroja on enemmän) ja siitä tuli mieleen tosiaan se, miten muutama kausi sitten ErVi haali paljon nuorisomajulaisia edustusjoukkueeseensa erinäisillä lupauksilla yms.

 

[Yski-Iskä]

Vähän jäi epäselväksi yhteys kun lainasit viestiisi pohjaksi osan viestistäni. Lisäksi minä kirjoitin tämän päivän ja tulevaisuuden näkymistä voimasuhteiden osalta, ja sinä vuosia vanhoista asioista. Mutta eteen päin.

Tämä maajoukkuevalmentajien tekemä mahdollinen "värväys" omaan seurajoukkueeseen olisi toki oma ihan mielenkiintoinen keskusteluaihe.

Ensinnäkin, en usko että sillä oltaisiin isossa mittakaavassa valtavasti voimasuhde-etuja mihinkään joukkueeseen rakennettu, mutta yksittäisiä tapauksia voi löytyä. Olen kyllä kartalla siitä, mihin tilanteeseen viittaat.

Toisaalta, olisi tietysti optimaalisempaa, jos maju -tehtäviin pystyttäisiin aina valitsemaan henkilöitä, joilla ei ole seurajoukkuevastuuta. Mutta nais/tyttösalibandypiirit ovat niin pienet, että ei se valitettavasti taida olla aina mahdollista, jos halutaan lajikenttää hallitsevia ihmisiä puikkoihin.

Jos majutoiminnassa mukana oleva valmentaja houkuttelee uusia pelaajia mukaan seurajoukkueeseen pelkällä statuksellaan tai osaamisellaan, niin sehän on tietysti ihan ok. Mutta jos mukaan houkutellaan lupauksilla jollain tavalla sujuvammalla reitillä maajoukkuerinkiin, asia on tietysti täysin toinen. Selkeitä näyttöjä, että näin on menetelty, voi olla vaikea osoittaa.

 

[joelsiltanen]

Tänään pelattiin jälleen tiukkoja puolivälieräpelejä:

ErVi lunasti välieräpaikan viimeisen sekunnin voittomaalilla – PSS jatkoon Westerlundin jatkoaikaosumalla

EräViikingit ja PSS varmistivat keskiviikkona paikkansa naisten F-liigan välierissä.

paakallo.fi

 

[sarvikuono]

Miksi TPS olisi Valtolalle ainoa oikea vaihtoehto kehityksen ja maajoukkueuran kannalta?

Jos mietitään esimerkiksi Laura Mannista tai Daniela Westerlundia, jotka valitsivat PSS:n tämän kauden joukkueekseen. Hallihuhuissa oli kauden alla, että TPS havitteli myös tätä kaksikkoa joukkueeseensa. Ovatko nämä pelaajat menneet tällä kaudella kehityksen suhteen taaksepäin tai onko Mannisen ja Westerlundin maajoukkuemahikset ottaneet takapakkia? Jos katsotaan tämän kauden maajoukkuetapahtumia, niin mielestäni ei.

Valtolan kohdalla otan sen verran kantaa, että kyseessä on Loiston oma kasvatti. Eiköhän häntäkin ole vuosien varrella Tepsiin houkuteltu ja on erittäin vaikea uskoa, että Valtola suuntaisi Suomeen palatessaan Tepsiin. Voin toki olla väärässä, mutta en usko Tepsin olevan Valtolalle realistinen vaihtoehto.

Säbämestari ansiokkaasti vastasikin jo kysymykseesi, eli Tepsissä on laadukas ja maajoukkueeseen tähtäävälle sopiva toimintaympäristö, Loistossa ei. Kurronenkaan tuskin arvostaisi, että päivittäinen harjoittelu tapahtuu junioripelaajien kanssa.

Toisekseen, en ymmärrä miksi laitat PSS:n ja Loiston samalle viivalle, kun PSS on Tepsin kaltainen huippujoukkue ja -organisaatio.

 

[Mella]

Toisekseen, en ymmärrä miksi laitat PSS:n ja Loiston samalle viivalle, kun PSS on Tepsin kaltainen huippujoukkue ja -organisaatio.

Lainaan nyt aiempaa viestiäsi: "TPS on hänelle ainoa oikea vaihtoehto kehityksen ja maajoukkueuran kannalta, ei mitään järkeä palata Loistoon." Tässä viittaat siihen, että TPS olisi Valtolalle ainoa varteenotettava vaihtoehto Suomeen palatessaan. Miksi Valtolalle ei PSS tai vaikkapa Classic olisi vaihtoehto siinä missä Westerlundilla ja Mannisella?

 

[Sählyniilo99]

Vähän jäi epäselväksi yhteys kun lainasit viestiisi pohjaksi osan viestistäni. Lisäksi minä kirjoitin tämän päivän ja tulevaisuuden näkymistä voimasuhteiden osalta, ja sinä vuosia vanhoista asioista. Mutta eteen päin.

Tämä maajoukkuevalmentajien tekemä mahdollinen "värväys" omaan seurajoukkueeseen olisi toki oma ihan mielenkiintoinen keskusteluaihe.

Ensinnäkin, en usko että sillä oltaisiin isossa mittakaavassa valtavasti voimasuhde-etuja mihinkään joukkueeseen rakennettu, mutta yksittäisiä tapauksia voi löytyä. Olen kyllä kartalla siitä, mihin tilanteeseen viittaat.

Toisaalta, olisi tietysti optimaalisempaa, jos maju -tehtäviin pystyttäisiin aina valitsemaan henkilöitä, joilla ei ole seurajoukkuevastuuta. Mutta nais/tyttösalibandypiirit ovat niin pienet, että ei se valitettavasti taida olla aina mahdollista, jos halutaan lajikenttää hallitsevia ihmisiä puikkoihin.

Jos majutoiminnassa mukana oleva valmentaja houkuttelee uusia pelaajia mukaan seurajoukkueeseen pelkällä statuksellaan tai osaamisellaan, niin sehän on tietysti ihan ok. Mutta jos mukaan houkutellaan lupauksilla jollain tavalla sujuvammalla reitillä maajoukkuerinkiin, asia on tietysti täysin toinen. Selkeitä näyttöjä, että näin on menetelty, voi olla vaikea osoittaa.

Erikoinen pointti tuo, että olet oikeasti sitä mieltä että maajoukkuevalmentaja olisi oikeutettu ”värväämään” statuksellaan pelaajia seurajoukkueeseen? Eihän nuorelle pelaajalle tarvitse mitään luvata jos maajoukkuevalmentaja soittaa ja kysyy siirrosta uuteen seuraan…..kyllähän pelaaja itse jo pohtii, että tuossa seurassa on helpompi edetä maajoukkueeseen ja se jo toimii tietynlaisena ”lupauksena” vaikka saisi omassa seurassaan laadukasta valmennusta ja joissain tapauksissa jopa suoran polun aikuisiin saakka.

 

[Yski-Iskä]

En tiedä ymmärsitkö viestini väärin. Kirjoitin tai ainakin tarkoitin, että jos majuvalmentajan status houkuttaa jotain pelaajaa, niin sehän on pelaajan subjektiivinen valinta syystä tai toisesta. Valmentaja ei itse käytä asemaansa millään tavalla väärin. Tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että valmentaja ei soittele itse pelaajille houkutellakseen heitä.

Jos valmentaja tuo itse maju - asemaansa esille houkutellakseen pelaajia seuraan, se on eri asia, se on värväystä väärillä perusteilla. Ja sama juttu jos hän soittelee pelaajille muihin seuroihin.